Tallimies kahvakuulaohjaajakoulutuksessa osa 2

*** Päivitetty klo 20.35, tekstin lopussa ***

Eilen oli kyllä niin nuutunut olo allekirjoittaneella, että unten mailla oltiinkin sitten jo heti kymmenen jälkeen. Useamman kerran tuli herättyä yöllä ja säikähdettyä, että eikö kello ole herättänyt, mutta eikun jatkamaan unia.

Aamulla herätyskello soi 7.15 ja olo oli ihan kauhea. Niin kipeänä kroppa kun olla ja voi, en muista että treenaamalla koskaan olisin saanut itseäni näin kipeäksi. Ei ollut yhtään semmoinen olo, että tänään mennään jatkaamaan kahvakuulilla treenaamista, ei yhtään. No aamupalalle suunnistin heti puoli kahdeksan kun se avautui ja tuli nautittua ravitseva aamupala kera piirakoitten ja reilusti pekonia.

Aamupalan jälkeen kerkesin hetken pötkötellä sekä pakkasin loput kamat ja sitten lähdin treenisalille suunnistamaan klo 8.20.

Perillä oltiin varttia vailla ja klo 9 päästiinkin sitten aloittamaan tämän päivän tositoimet. Ensimmäisenä vuorossa oli eilen tehtäväksi saatu ryhmätehtävä ja meidän ryhmällä oli tarkoitus vetää alkulämmittelyt (kahdella muulla ryhmällä oli kahden käden heilautus ja yhden käden versio).

Alkulämmittelyn aikana jo tuntui, että kroppa käy ihan ylikierroksilla ja hikosin ihan likomäräksi jo tuon vartin aikana mitä meidän ryhmä veti erilaisia coren aktivoimisliikkeitä ja nivelten/liikkuvuuden avaamista.

Saimme hyvän palautteen perusteellisesti järjestetystä alkulämmittelystä. 

Seuraavaksi teimmekin ryhmä nro 2 opastuksella kahden käden heilautuksen ja viimeisen ryhmän ohjaamana yhden käden heilautus. Tarkoitus oli opastus/opetus vetää sillä periaatteella, että mukana on ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kahvakuulalla treenanneet.

Ryhmätehtävien jälkeen tekemään kahden käden heilautusta niin, että heilautuksen aikana otettiin askel eteen, tuolla tavalla sitten edettiin hallia edes takaisin. Seuraavana mentiin takaperin eli kuulan ollessa ylhäällä otettiin askel taaksen ja takaperin edettiin päästä päähän. Sitten otimmekin sivuaskelilla etenemisen eli kuulan ollessa ylhäällä jalat yhteen ja alastullessa sivuaskel. Sitten tehtiin käännöksiä heilautuksen aikana. Lopuksi otettiin parin minuutin erä niin, että jokainen teki omaan tahtiin yhdistellen erilaisia pyörähdyksiä ja etenemistyylejä.

Tän treenin jälkeen puhuttiin muutaman kurssilaisen kanssa, että nyt alkaa paikat olemaan taas vaihteeksi todella kipeänä :)

Sitten mukavasti ennen tulevaa taukoa vuorossa oli kahden kierroksen HIIT treeni niin, että 20sek tehtiin työtä sitten 10sek taukoa minä aikana siirryttiin seuraavalle pisteelle ja sitten sama homma ja vielä sitten viimeiselle kolmannelle pisteelle. Kaksi kierrosta otettiin ja kyllä rupesi hapottamaan ihan mukavasti, koska 2 liikettä oli kuulalla ja yksi kehonpainolla tehtävä.

Kurssimateriaalin kuului ohjaajan opas vihkonen sekä yksi valinnainen DVD. Ostin 2 DVD:tä sekä toiminnalinen harjoittelu kirjan (ensimmäinen painos tullut juuri painosta) kun sai edukkaaseen hintaan. On jatkossa tukemassa omia treenejä sekä mahdollisia opetustilanteita mitä haaveilen jatkossa pääseväni tekemään. Kirjaa pikaisesti vilkaisemalla (siinä on 240 sivua) todella paljon uusia juttuja erittäin hyvin kuvitettu opas treenin monipuolistamiseen.

Ruokatauolle suunnistettiin klo 12 ja menimme tällä kertaa kiinalaiseen syömään jossa oli kiinalaiisiin ravintoloihin sopivat isohkot annokset. Annoksia jouduimme tovin odottamaan niin sitten tulikin kiire jo syönnin kanssa.

No sitten täydellä vatsalla olikin hyvä suunnistaa takaisin treeneihin.

Ensimmäisenä otettiin uudet ryhmätehtävä ja meidän ryhmälle tuli yhden käden heilautus, toisille ryhmille tuli rinnalleveto sekä tempaus.

Olimme ensimmäisenä vuorossa ja pidimme noin 15min opastuksen heilautuksen saloihin. Saimme muulta porukalta positiivista palautetta.

Meidän jälkeen oli rinnallevetoryhmä ja viimeisenä tempaus. Kyllä välillä taas tuntui, että kroppa ei kohta kykene tekemään enää liikkeitä, koska lihassärky alkoi olemaan jo aikamoista sekä väsymys painamaan.

Ryhmätöitten jälkeen paneuduttiin sitten kyykkäämisen saloihin ja sitä lähestytiin parettain monesta vinkkelistä. Vaikka olevinaan oon salilla käynyt niin tuli monta asiaa eteen mitä pitää nyt kyykkämisessä ruveta huomioimaan ja panostamaan entistä enemmän tekniikan hiomiseen ja paketin kasassa pysymiseen.

Kyykkyihin panostetiin ajallisesti todella paljon ja itse koin sen kyllä todella antoisaksi. Kyykyn jälkeen rupesimme tutustumaan vaihe vaiheelta Turkish Get Up (turkkilainen ylösnouseminen) liikkeeseen mikä on yksi vaativimpia liikkeitä mitä kuulalla voi tehdä. Liike vaatii tasapainoa ja kuormittaa koko kroppaa sekä on erittäin rankka jo pienehköillä painoilla.

Kesken tämän treenin jouduin poistumaan paikalta klo 15.30, koska junani lähti kohti kotia klo 16. Nyt tätä kirjoittaessa juna on myöhässä vain noin tunnin,  (ensin odotettin vastaantulevaa junaa ja sitten meidän junaan tuli tekinen vika ja olimme parkissa noin 40 min) joten alustava aikataulu, että olisin Joensuussa klo 22.40 ei tule pitämään paikkaansa. Konduktööri sanoi, että Joensuun junan pitäisi odottaa tätä junaa, koska on viimeinen juna sinne suuntaan (tästä ei ollut satavarma, joten kun oikein menee putkeen hommat niin linja-auton kyytiin vielä pääsee tänään ja sitten on pitkä päivä). Moni muu joutuu jatkamaan matkaa bussilla tai sitten myöhemmällä junalla. Kello on nyt vajaa kuusi ja kyllä on todella nuutunut, kipeä ja väsynyt olo. Kurssi oli aivan huippu ja suosittelen kyllä Spartan Gearin järjestämiä koulutuksia, siellä on tämän viikonlopun perusteella tietoa ja taitoa. Mahdollisesti joskus Kahvakuula level 2 koulutus edessä ja monia muitakin kiinnostavia ohjaajakoulutuksia, kuten kehonpainoharjoittelu ja levytankoon keskittyvä tekniikkakoulutus.

Salilla todellakin aivan huippupuitteen kaikkeen mahdolliseen treenamiseen. Kuvassa Crossfit porukan käyttämiä telineitä.

Lupasin kyllä, että kuka tämän kurssin on minulle kustantanut niin saa oman osansa kahvakuulatuntien muodossa enkä aio päästää helpolla :) Nyt pitänee varmaan pari päivää ottaa treenien suhteen vähän vapaata ja venytellä sekä foam rollaila paikkoja auki. Tässä on tullut kumminkin lähes 10 tuntia tehokasta touhuilua kuulan/kuulien kanssa parin päivän aikana sekä hotelille ja takasin kävelyt niin pitää antaa kropalle vähän aikaa levätä.

- Tallimies kiittää ja kumartaa

*** Päivitys ***

No niin. Elikkä loppumatka ei mennyt sitten ihan putkeen. Eli toisen junan väistäminen ja tekninen vika tekivät sen, että juna oli noin tunnin myöhässä pahimmillaan alkuperäisestä aikataulusta, joten Joensuun juna ei odottanut matkustajia Turun junasta. Pasilassa perillä n. klo 18.52. 

No tieto tuli, että klo 20.18 lähtee juna Pasilasta Imatralle jossa juna perillä noin 22.40 (tähän aikaa piti alunperin olla perillä Joensuussa), josta matka jatkuu sitten linja-autolla. Linja-auto matka kestänee noin 2½-3 tuntia eli Joensuussa perillä joskus yhden jälkeen yöllä, siitä sitten työpaikalta auto hakemaan ja sitten kohti kotia. Kotona varmaan kahden kieppeillä ja nyt on jo armoton totaalinen väsymys päällä. No näin tällä kertaa, onneksi lukemista ja kattomista on eli ei käy aika pitkäksi.

Tallimies kahvakuulaohjaakolutuksessa osa 1

Allekirjoittanut on vuosien ajan salin lisäksi heilutellut kotosalla kahvakuulia ja haaveillut monta vuotta ohjaajakoulutuksesta, kunnes nyt isänpäivänä minulle annettiin lahjaksi osallistumisoikeus koulutukseen. Voi sitä riemun määrää.

Koulutuksen järjestää Spartan Gear ja pitopaikkana on Training for Warriors sali Turussa.

Lähdin liikkeelle eilen aamujunalla kohti Turkua ja junamatka kaikkinensa kesti sen vajaa 7 tuntia. Perillä Turussa klo 16 ja sitten suunnistamaan kohti hotellia. Sen verran kävin kylillä eilen, että kävin syömässä ja kaupassa, muuten ilta meni ihan elokuvien parissa hotellihuoneessa.

Aamulla sai nukkua pitkään kun koulutus alkoi tänään vasta klo 10. Kunnon yöunien jälkeen aamupalalle ja tuhti aamupala sisälsi mm. pekonia ja raejuustoa. Lähdin hyvissä ajoin suunnistamaan kävellen kohti salia missä koulutus järjestetään.
Kurssilla 11 osallistujaa ja koulutuksen pitäjä sanoi, että yleensä osallistujamäärä on tupla, mutta 4 oli ilmoittanut sairastuneensa ja joulunaluskurssi on muutenkin vähän rauhallisempi osallistujien osalta. Hyvä näin, koska pienemmällä ryhmällä saamme enemmän irti koulutuksesta.

Koulutus aloitettiin tosiaan sitten klo 10 ja ensimmäisten esittelyjen jälkeen ruvettiinkin sitten jo tositoimiin varttia yli. Ensin otettiin alkulämpimiä erilaisilla venynyksillä ja kävelyillä. Alkulämpimien jälkeen kävimme sitten hakemassa 2 eripainoista kuulaa per treenaaja.
Aloitimme kahden käden heilautuksella ja tekniikkaa käytiin läpi hinkaamalla toistoja paljon, edettiin aina tekniikkaa eteenpäin pienissä osissa kunnes lopulta tarkoituksena tehdä teknisesti puhdas toisto.
Kävimme läpi yhden käden heilautusta, rinnallevetoa, räkkiasentoa missä kuulaa pidetään tietyissä liikkeissä "parkissa", tempausta. Kevyillä kuulilla ajettiin tekniikkaa sisään ja sitten kun tekniikka alkoi muistuttamaan sitä mitä sen pitää olla niin saimme kokeilla kyseisiä liikkeitä isoimmilla kuulilla mm.28kg, 32kg, 40kg ja jopa 50kg. Kevyeltä kuulat vaikuttivat monella kun teknisesti liike tehtiin oikein eikä turhaa energiaa mene mihinkään ylimääräiseen. 2 ½ tuntia oli tehokasta treeniä ja tekniikoitten opettelua. Tässä vaiheessa jo huomasi tehneensä jotain.

Treenasimme nurmialustalla tekniikoita ja sitten salin keskelle oli kertätty noita kuulia 20-40kg kokoluokissa missä sitten kävimme tekniikan opittua kokeilemassa raskaamalla kuulalla.

Kello 12.40 alkoi tunnin mittainen ruokatauko ja kävimme läheisen kauppakeskuksen ravintolassa syömässä maukkaana ja ravitsevan kotiruokalounaan.

Tauon jälkeen kävimme salilla vaihtamassa ulkovaatteet ja väistyimme tieltä kun Crossfitin treenaajat tulivat salille (kyseinen sali monipuolinen Crossfit- ja kahvakuulasali). Otettiin kuulat matkaan ja suunnistimme autoilla läheistöllä sijaitsevalle hiekka-/urheilukentälle. Vuorossa olikin 1 ½ tunnin supertehokas ulkotreeni, sää oli aurinkoinen ja kaikinpuolin erittäin sopiva päivän treenille.

Nyt pelattiin yhdellä kuulalla ja sillä jonglöörattiin tehden erilaisia heittoja/pyöräytyksiä heilautuksen säestämänä. Tehtiin kahden käden heilautusta ja kuulan ollessa edessä irroitettiin ote kahvasta ja annettiin sen pyörähtää ympäri ja otettiin kuula takaisin haltuun. Pyöräytyksiä tehtiin molempiin suuntiin sekä yhdellä kädellä, että myös niin, että pyörähdyksen jälkeen kuula otettiinkin haltuun toisella kädellä. Tehtiin etuheilautus kahdella kädellä ja heitettiin kuula ilmaan niin korkealle kun sen vain jaksaa paiskata.
Tehtiin slämmejä kahdella kädellä niin, että kuula heilautettiin eteen pään yläpuolelle ja sieltä kaksin käsin tempaistiin se maahan niin kovaa kuin vain lähti.
Slämmejä tehtiin myös yhdellä kädellä eli kuula tempaistiin ylös ja sieltä maksimeilla kuula tontiin.

Kuula saa kyytiä ja tontissa kauhia määrä kuoppia kun sitä pitää tempoa ihan hullunlailla.

Noitten jälkeen oli "leikkimielinen" kilpailu eli pareittain tehtiiin niin, että ensin oli kahden käden slämmipaiskaus 10 toistoa, toinen lasksee ja kun toistot saavutettu vaihtuu parista toinen tekemään ja toinen laskemaan. Sitten tuon jälkeen yhden käden slämmi ja 5 toistoa per käsi ja sitten taas vaihettiin osia, viimeisenä oli lonkkaheitto eli kuula tempaistaan isolla kaarella edessä puolelta toiselle ja juntataan maahan, vähän niinkuin lekalla löisi maahan, 5 toistoa per puoli ja sitten heti perään lähtikin toinen kierros. Ai että vetää mehut tommoinen kun vielä itselle sattui pari mikä teki hommat kunnolla niin pitihän sitä itsekin tehdä ihan täysillä, vaikka kyseessä "leikkimielinen" kisa, no myö saatiin ajassa 5min 20sek tehtyä meidän kierrot läpi ja voitettiin :)

Eikä tässä vielä kaikki. Kyseisen kisan jälkeen rupesimme tekemään pitkiä heittoja eri variaatioilla. Kuula otettiin heilautuksella rinnalle josta se sitten työnnettiin kaksin käsin eteenpäin, kuulaa heitettiin yhdellä kädellä niinkuin lyötäisiin isku eteenpäin, kuula tempaistiin kaksin käsin taaksenpäin pään yli ja sama homma yhdellä kädellä. Mentiin kentän päästä toiseen aina tyylillään ja opeteltiin oikeita tekniikoita heittoihin. Loppukevennyksenä tehtiin sitten taas pareittain niin, että jokaisella tyylillä mentiin aina kentän toiseen päähän jossa vaihettiin osia ja sitten tultiin takaisin, ensimmäisen tyylin jälkeen vaihdettiin tyyliä ja eikun takaisin. Oman parin kanssa otettiin taas ihan tosissaan ja sitähän piti viimeisellä voimilla kuula tempoa menemään. Sitten kun viimeistä kertaa tultiin takaisin niin lopuksi vielä 10 toistoa per henkilö kahden käden slämmiä tonttiin. Ai että sitä kivun määrää mitä kropassa alkaa olemaan tuossa vaiheessa kun keskivartalo ihan hellänä.

No sitten kimpsut ja kuulat kasaan ja takaisin salille, jossa suunnitelimme huomisen päivän ohjelmaa kun ryhmittäin pidämme toisillemme opetustunnit. Lopetimme tuntia alustavaa aikataulua aiemmin, koska pienemmällä ryhmällä saimme hommat hoidettua nopeammin. Huominen päivä on kuulemma sitten paljon rankempi kuin tämä päivä kun uusia tekniikoita käydään läpi ja paljon. Kauhunsekaisin tuntein huomista odotetaan.

Hotellille onneksi sain kyydin kanssakuulailijalta ja suihkun jälkeen suunnistin kauppaan ruokaostoksille, koska minnekkään ei enää jaksa lähteä. Nyt täytyy sanoa, että paikat on todella kipeänä ja ilta menee makoillessa ja elokuvia katsellessa. Saattaa huomenna aamulla olla aika mielenkiintoinen olotila. Huomenna jatketaan.

Ravintolaan en enää jaksa tänään lähteä niin kaupasta tarttui mukaan salaattibaarista kerätty kana ja pastapainotteinen salaatti. Kyytipojaksi raejuustoa ja maitoa. Iltapalaksi nautitaan sitten Skyriä ja pähkinöitä.

Hyvällä omallatunnolla voi syödä kun on sen verta tullut tänään kaloreita poltettua, että yleensä jaksaa. Huomenna sitten taas topakka aamupala ja paanalle takaisin.

Tytöt maastossa

Jennin ja Skipin kanssa maastoiltiin Saavan tielle ja takaisin. Usva oli sopivasti pihatossa, kun menin aamulla tallille. Kaikki meni taas tosi kivasti. Vähän mietti yläpihalla liiterin kohdalla traktoria ja muita törkyjä, mutta muutoin kaikki meni tosi nappiin. Tallilla tehtiin venyttelyt ja harjailtiin, sekä Usva sai päiväeväänsä. Ihana pikkuaasi.

Poudan kanssa käytiin maastoilemassa ihan kaksistaan. Lähdettiin Poudankin kanssa Saavalle päin. Ensin kurvattiin mökkireitille ja sieltä takaisin päin Saavan tietä, josta ison soramontun ympäri kotiin. Muutamat maastoesteet loikittiin ja Pouta oli vähän pirteämpi kun eilen. Oli oikeasti tosi rento lenkki.

Suurimmaksi osaksi käveltiin tai ravattiin letkeää rentoa ravia. Kotiin päinkin käveltiin pitkin ohjin. Tallilla leipävenytykset, harjailut ja loimi niskaan. Kun kävin Poudan tarhasta, niin ratsastin sen taas paalilta talliin. Nyt ei ollut edes riimunnaru matkassa, joten mentiin ihan luomusti. Tuisku ei halunnut lähteä ratsastusreissulle, lepuuttelee vaan tosi paljon vasenta takasta...

 

Eilen vietettiin heppatyttöjen pikkujouluja. Mukavaa oli, kiitos kaikille seurasta. Sekä kiitos valmistujaislahjasta, se on ihana! Sain ihanan villaisen hartiapeiton (?), siivousluutun ja ovenkahvan :) Syötiin erinomaisesti Torerossa ja sen jälkeen sain elämäni kyydityksen kun käytiin vielä rupattelemessa toista tuntia Surakan baarissa.

 

Heidi ja Riitta-Kuljettaja

Tänään paistettiin lasten kanssa ensimmäiset piparit ja innostuin vielä pullaakin paistamaan. Loppuilta on pakko ottaa rennosti, että jaksaa taas aloittaa uuden viikon. Vaatii vähän totuttelua tämmöinen "normaali" työssäkäyvän arki. On se arki rankkaa ;)

Tytöt kentällä

Ensin vuoroon pääsi Usva. Menimme kentälle ja mietin pari kertaa miten Usva aikoo suhtautua yhdessä kulmassa oleviin viuhkan mallisesti asetettuihin maapuomeihin. Selästä käsin ei ole puomeja ylitetty, maasta käsin siihen on liittynyt pientä dramatiikkaa. Tänään oli ilmeisimmin todella hyvä päivä, koska niiden ylittäminen ei aiheuttanut kolhimisesta huolimatta mitään reaktioita. Myös ravissa päästiin pari kertaa yli. 

Usva oli muutenkin todella miellyttävä. Alan pikkuhiljaa hoksata miten Usva toimii, on tosi erilainen ratsastaa kuin esimerkiksi Pouta. Ja onhan kyseessä nuori hevonen, mikä tekee oman osansa tähän touhuun. Tämä oli kaikista Usvalla ratsasteluista aivan ehdottomasti paras kerta ikinä. Usva kulki nyt nätistä suorassa, eikä kiemurrellut. Ravissa oli hyvä tempo ja ympyrät ja isot voltit onnistuivat hyvin. Olin todella ällistynyt. Välillä myös laski jo niskalinjaa alaspäin, joten kulki oikein rennosti. Koska kaikki tuntui onnistuvan erittäin hyvin ei menty kentällä kuin noin vartti. Sen jälkeen kierrettiin vielä Helmi seurana savottalenkki ja mentiin tekemään tallilla leipävenytykset, jotka Usva osaa jo tosi hienosti. Savottalenkkikin jännitti, koska näkökentässä ei ole laumakavereita, vaan käydään metsässä ihan kunnolla. Ihanan rentoa menoa!

Tallilla vielä harjattiin ja Usva sai pihatossa syödä päiväeväät. Pitkät tovit vielä pihatossa rapsuteltiin ja siliteltiin, meillä on kahdenkeskistä laatuaikaa konsanaan. Usva on nyt hassun mallinen, kun kasvu niin pahasti kesken. Näyttää ihan aasilta, mutta niin näytti äitinsäkin tuon ikäisenä, kun vertailin kuvia. Mammasta tuli kuitenkin todella kaunis kun tuli ikää melkein viisi vuotta. Jospa Usvakin tuosta hevostuu vielä.

Poudan kanssa mentiin myös kentälle. Yritettiin sovitella tonttulakkia, mutta Pouta puisteli sen koko ajan irti, eikä ollut oikein joulumielellä, kuten kuvasta näkyy.

Kentällä Pouta tuntui todella väsyneeltä ja oli hieman laiska liikkumaan. Tehtiin pellolla alkuverryttelyt ja tultiin kentälle laukaamaan. Sen jälkeen tehtiin vähän taivutuksia ja pohkeenväistöä. Koska Pouta oli niin "voimaton", käytiin lopuksi vain latopellolla kävelemässä ja takaisin.

Päättelin, että Pouta on yksinkertaisesti vain väsynyt pihattoelämästä, koska ilmeisimmin eivät ole tajunneet, että siellä pihatossa voi käydä myös nukkumassa, eikä koko aikaa tarvitse pihalla tojottaa.

Tonttukuvien ottaminen ei ollut yhtään antoisampaa tullessakaan, joten ajattelin unohtaa koko jutun. Muutoin Pouta oli oikein miellyttävä ja meillä oli oikein leppoisa ratsastus. Myös Pouta halusi viettää ratsastuksen jälkeen pihatossa laatuaikaa ja niinpä rapsuteltiin pitkät tovit Poudankin kanssa.

Hevosten juomapiste on sijoitettu pihattoon. Näin ollen vesipiste on heti tallinpuolelta pihattoon vievän oven vieressä, joten veden kantaminen on historiaa. Vedet pysyvät nyt talvenkin sulana ja pihattoon on mahdollista hankkia vaikka lämmitettävä juomakuppi. Myös kivennäissankot ovat pihaton puolella, suolakiven virittelin katokseen. Muutoinkin talli on taas vaihteeksi siisti, kaikki osastot ovat kunnossa. Paitsi etupiha.

Ps. Vanhat elementit ovat myynnissä, lähtee TOSI halvalla.

#pihattoelämää

Meillä on pihatto. Koko homma oli päivän homma, tosin pieniä lisäjuttuja vielä pitää tehdä tässä jahka keritään, sekä tilata lämpöovi, jahka senkin kerkeää mitata... Mutta tässä muutama kuva projektista.

Ennen.

Ennen.

Kesken. Kuvassa Seppo, meidän ehdoton luottokirvesmies, joka ei jää sormi suuhun missään tilanteessa, eikä häkelly mitä ihmeellisimmistä projekteistakaan. Huippu mies, ainoa laatuaan (on myös Tallimiehen setämies).

Välillä piti ottaa hieman karskimmat koneet käyttöön...

Se, että ne olivat rumat, niin ne oli vielä rakennettu TODELLA tiukasti kiinni.

Tila rupesi näyttämään valtavalta, kun sai karsinoiden seinät pois.

Tuisku oli rohkein ja kävi tutustumassa ensimmäisenä. Hieman oli häkellystä ilmassa. Tuisku ei pienestä hätkähdä, mutta nyt osattiin järjestää Tuiskullekin sellainen yllätys, että saatiin ruunanrupsukka sekaisin.

Lopputulema on se, että koko talli on ihan sikinsokin. Voih, viikonloppu menee rattoisasti. Nyt viikolla ei jaksa, täytyy totutella vielä tätä uutta, työssä käyvän elämää.

Pouta sademaastossa

Hyvä, että pihasta Poudan kanssa päästiin kun rupesi satamaan vettä. Onneksi oli varustauduttu kastumaan, joten säilyttiin suht kuivina (sisäisesti). Ensin käveltiin aukean kautta Saavalle ja sieltä samalle mökkitielle, missä eilen seikkailtiin Tuiskun kanssa. Poudan kanssa otettiin kaikki maastoesteet laukalla ja siitä Poutakin innostui niin, että mentiin kunnon laukkaakin. Metsän kautta tultiin takaisin Saavan tielle, jota jatkettiin pari kilometriä eteenpäin. Välillä ravattiin ja laukattiin, sitten taas käveltiin pitkin ohjin. Oli oikein mukavaa!

Kotiinpäin tullessa hypättiin viimeinen "maastoeste" ja se oli maailman paras hyppy ikinä! Pouta oikein puhkui intoa ja hyppy liiti kuin Tuiskulla konsanaan. Ehkä hankkimamme estesatula siivittää meidät vielä vaikka mihin loikkiin :) Kiitos Marian, joka sai kaupaksi Vallun koulusatulan, niin tehtiin samoin tein kaupat meillä piipahtaneesta estesatulasta. Siihen saadaan vielä sävysävyä oleva vyö ja jalustinhihnat.

Vettä on tullut koko yön ja lähes kaikki lumet ovat kaikonneet. Näky on masentava. Toisaalta, on parempi liikkua pöheikköisillä metsäpoluilla kun ei tule lunta niskaan ja oksat eivät ole kaatuneet kulkureiteille, mutta mitään muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Tarha on aivan järkyttävässä mudassa ja hevoset myös. Poudan ratsastuksen jälkeen yritin houkutella Usvaa pellolle maastoilemaan, mutta juuri siirretty heinäpaali vei voiton. Usva tulee aina portille laukalla kun kutsuu, mutta nyt näytti ilme siltä, että ei huvita. Oli itsekin jo vähän märkä olo ja tuntui, että alkoi siinä vaiheessa ratsastustakin saumasta tulla vettä takin sisäpuolelle.

Masentavasta talvikelistä huolimatta, oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Tuisku maastossa

Tuiskun kanssa pääsimme maastoilemaan. Tällä kertaa kävelimme koko matkan, yhtä ylämäkilaukkaa lukuunottamatta. Lähdetiin Saavalle päin ja siellä käytiin mökkitiellä, metsän kautta hortoillen takaisin tielle, siitä ison soramontun takaa kotiinpäin. Kurvaistiin vielä aukealle ja siltä latopellon tietä kotiin. 

Tuisku oli kotona vain vähän hikinen, mikä oli hyvä. Tuiskulla tuntui kyllä olevan menohaluja, mutta sain suhteellisen hyvin torpattua ne. Lukuun ottamatta yhtä jyrkkää ylämäkilaukkaa, jossa Tuisku teki itse ratkaisun laukata (sai kyllä sanalliset nuhtelut sen jälkeen), sekä muutamat (!) estehyppelyt käynnistä(!) muutaman kaatuneen puun yli. Mistään rennosta kävelymaastoilusta ei voinut uneksia, mutta pääasia että käveltiin kuitenkin suurimmaksi osaksi ;)

Mukaan saatiin myös matkamuisto. Mistä lie matkan aikana tarttunut. Onneksi ei ollut raapinut rautakaapelin pätkä takajalkoihin haavoja. Ei kiva.

Nyt taidan tietää mistä Tuiskun takapään ongelmat johtuu. Olen uumoillut sitä jo vuoden päivät ja olen nyt melko varma diagnoosista. Tuiskulla on ainakin vasemmassa takajalassa kinnerpatit. Kinner on nyt ihan nesteinen vasemmalta ja Tuisku lepuuttaa sitä jalkaa ihan koko ajan. Olen bongannut muutamalta hierottavalta vuosien varrelta samat nestepatit kintereistä ja kun ovat käyneet lekurilla kuvissa, on kaikilta löytynyt kinnerpatit. Toki Tuiskulla on ne todennäköisesti molemmissa takasissa, mutta tämä vasen takanen on ollut murheenkryyni monessakin suhteessa aika pitkäänkin kun tässä kelailee taaksepäin asioita. Pitänee nyt seurata ja kääntyä ell puoleen, jos näyttää kovin kivuliaalta. Tosin en tiedä miten kipeä Tuisku on kun harrasti maastossa estehyppelöitä...

Estesatulan sovitusta ja tallin tulevat muutokset

Maria on ystävällisesti kaupitellut Vallun joutavaa satulaa kaupan ja toi ensimmäisen estesatulan sovitukseen Poudalle. Kyseessä oli Frank Baines satula ja se jopa istui Poudalle todella hyvin! Mietittiin voiko ekalla kerralla löytyi juuri sopiva satula, ilmeisimmin voi. Jos päästään hinnasta myyjän kanssa sopimukseen ja koulusatula myytyä, muuttaa meille estesatula ja hyppelöt voivat alkaa ja jatkua hieman ammattimaisemmissa merkeissä ;)

Itsekin kokeilin satulaa ihan ratsastamalla ja tuntui omaankin ahteriin varsin hyvälle. Pouta jäi vielä koulusatulan kanssa kentällä reippailemaan Marian kanssa. Kivalle tuntui kuulema hevonen ylipäänsä.

Tallilla tulee tapahtumaan muutoksia, suhteellisen suuriakin ja myös Jenni antoi siunauksensa meidän hurjalle ratkaisulle. Aiomme tai emme aio vaan muutamme tallimme pihattotalliksi. Muutos voi olla pysyvä tai väliaikainen, sitä ei voi tietää. Huomenna tulee kirvesmiehemme katsomaan oviasioita ja pyrimme tekemään muutoksen mahdollisimman pian. Karsinat saa purettua muutamassa tunnissa, mutta oven tekeminen pihattoon teettää hieman hitsaushommia. Laitamme pesupaikan kohdalla olevaan oveen liukuoven, josta on käynti siis pihattoon. Siihen hankitaan lämpöoviverho kovien pakkasien varalle. Hevosten oviaukko tarhaan pysyy luonnollisesti koko ajan auki ja siihen jätetään olemssa oleva ovi varalta paikallaan, jos iskee vaikka 30 asteen pakkaset. 

Kuivituksena ainakin tämän talven on turve, koska olkea ei saada ja koska kaikille olkea ei voi muutenkaan käyttää kuivikkeena. Perusteluna tähän on kyllästyminen p***an mättämiseen ja erityisesti heinien ees sun taas kantamiseen ja suurimpaan inhokkiin; jokapäiväiseen LAKAISEMISEEN! Näin ollen tallin siivoustoimenpiteet nopeutuvat, kevenät ja helpottuvat ylipäänsä. Aamuin illoin tehtävät hevosten sisälle ja uloslaitot tulevat olemaan historiaa. 

Ainiin ja en muistanut kertoa, että harrastin hippimäistä hevostoimintaa viikonloppuna. Menin hakemaan Poutaa hieman mutaisesta tarhastamme ratsastussaappaat jalassa ja huomasin paalilla olevani nilkkoja myöten mudassa. Siirsin Poudan heinäkaukalon luo ja hyppäsin siitä selkään. Ratsastettiin naturel portille, josta Tallimies päästä meidän sisään. Kätevää! Joten hippimeininki jatkukoon tulevan pihattotallin merkeissä! 

Ps. Töissä on mielenkiintoista. Onneksi lapset on tosi ihania ja suurin osa aikuisistakin :)

Poudan ja Usvan viikonloppu

Meillä vietettiin viikonloppua haikeissa tunnelmissa. Tukiperhelapsemme oli meillä ihan viimeistä kertaa, takana melkein 5,5 vuotta yhteistä matkaa. Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä. Viimeisen viikonlopun kunniaksi tukiperhetyttömme sai viikonlopun aikana kaksi tehoratsastustuntia Poudalla ja jälleen kerran Pouta yllätti. Yleensä Pouta vetää nopeasti herneet nenään, jos joku vetää vähänkään väärin ohjasta tai istuu selässä huonosti, olipa selässä lapsi tai aikuinen on Pouta tähän asti käyttäytynyt tosi huonosti välittämättä todellakaan kuka siellä kiikkuu.

Tänä viikonloppuna Pouta vihdoin ja viimein tajusi, että selässä on aloittelija ja käytös oli jotain hämmästyttävää. Kerran puisteli päätä ja muutoin liikkui todella kauniisti, välillä niin kauniin kuuliaisesti, että pyyhin silmäkulmista salaa onnen kyyneliä. Tämä tyttö laukkasi hevosella elämän ensimmäisen kerran, sekä harjoitteli pieniä esteitä ja kyllä, ratsuna oli Pouta. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Itse menin Poudalla lauantaina "kouluratsastusta" ja myös silloin tuntui meno todella hyvältä. Kentän pohja on lumien sulamisen jäljiltä aivan bueno! Sunnuntaina hyppäsin itse muutaman isomman esteen ja nekin meni suht hyvin. Jäi Poudasta superhyvä mieli tältä viikonlopulta.

Jenni ja Skipi olivat maastokavereina sunnuntaina. Usva oli varsin reipas maastossa ja hieman jännitti kylälle menevän reitin varrella olevat lavat ja polttopuupinot, mutta niitä kun kävi haistelemassa, niin saikin huomata, että ei ne syö pieniä suomenhevosia. Käytiin luontopolun alkupäässä kääntymässä, puolen tunnin lenkki. Usva meni muutoin oikein hienosti ja jaksoi odottaa perässä tallustavaa Skipiä juuri niin kauan kuin oli tarvis. Jee!

Viittä vaille sosionomi

Aikamoinen viikko takana. Ehkä elämäni yksi tapahtumarikkaimmista viikoista. Yksi merkittävä etappi oli tämä päivä, jolloin esittelimme oman opinnäytetyömme. Siitäkään ei selvitty ihan ilman kommelluksia, kun kaatui tietokone ja jouduttiin esittämään ilman powerpoint esitystä, mutta hällä väliä, pienestä ei pidä häkeltyä. Esityksen jälkeen toivottiin hyvää arvosanaa työstä ja odotukset olivat nelosessa. Kuitenkin illalla kotiin päästyä odotti sähköpostissa opinnäytetyön arviointilausunto ja arvosanaksi saimme täyden viitosen!!!! Eli olo on kuin voittajalla!!!! Sanallinen arviointi lämmitti mieltä kummasti! (Ken löytää työn Theseuksesta, niin voip käydä lukaisemassa (näkynee siellä piakkoin) :))

Nyt on sitten kaikki opinnot suoritettu ja valmistumislomake jätetty. Jos mitään viivytyksiä ei tule, on valmistumispäivä 18.12. Ehkä jotain pientä juhlan tynkää täytyy järjestää!

Toinen juhlantynkä sitten sattui myös tälle viikolle. Hain töitä ja kävin haastattelussa tällä viikolla, sekä tekemässä yhden yksittäispäivän sijaisuuden ja nyt onkin työpaikkakin plakkarissa. Kylläkin sijaisuus, mutta töitä kumminkin. Minusta tulee lastentarhanope puoleksi vuodeksi. Jatkonkin suhteen on vielä uusia suunnitelmia ja pieniä haaveita pienen porukan kanssa... Aika jännittäviä aikoja! Mutta nyt seuraavat puoli vuotta panostan täysillä lasten kanssa työskentelyyn, sitten katsotaan uudet tuulet!

Varuste- ja kaviohuoltoa ja Pouta maastossa

Innostuin varusteiden pesusta kun edellisekerrasta on vierähtänyt aikaa hävyttömän kauan. Putsailin kamoja jo viime viikolla ja viikonloppuna oli siis luksusta kun sai puhtailla varusteilla mennä. Pesin suitset ja Vallun/Tuiskun/Usvan satulan, sekä parit nahkapäitset. Nyt on vielä jäljellä Poudan satula, Vallun suitset ja omat saappaat. Myös ajovehkeitä voisi harkita pestäväksi... 

Tänään aamulla Antti kävi kengittämässä Skipin ja hoitamassa Usvan kaviot taas oikeaan mittaan. Onni on olemassa myös hyvä vieraileva kengittäjä ja erimukava hevosmies. Sain myös kuulla, että meiltä semmoset 50 metriä oli suden jäljet ja johtivat meidän pellon reunaan. Täytyy olla skarppina, ettei rupea ruokailemaan meidän lammasaidassa.

Maria kävi illasta Poutaa liikuttamassa ja on kuulema Mariankin mielestä pallerolla hieman kunto kasvanut. Pouta näytti puhkuvan intoa kun näin kaksikon tallilla. Maria otti myös matkaan Vallun Teknan koulusatulan, joka on by the way myynnissä.

Talvitouhuja

Päivä tallilla alkoi kurjissa merkeissä. Hirnakalta tullut kanaemo Viiru-Pilkku oli heittänyt henkensä ja löytyi myttyrästä kanalasta. Voih, Viiru-Pilkku oli yksi hassuimmista kanoista ja niin kovin touhukas. Eilisen erittäin liikuntapainotteisen päivän jäljiltä tuntui tallin siivous ihan tervalta vedenkannosta puhumattakaan. Tallimies viritteli traktoriin lingon ja rupesivat talven ensimmäiseen pihan putsaukseen Oton kanssa. Melkein pari tuntia vierähti pihahommissa. Vielä pitäisi kenttä aurata, sekä pitää Viiru-Pilkun hautajaiset. 

Haaveilin tänään Tuiskun kanssa rekiajelusta, mutta olen niin poikki, että en ehkä jaksa sitä tehdä tänään. Rekikin on vielä tallin ylisillä.

Tuisku ja Pouta maastossa

Kiitos Hannalle maastoiluseurasta. Käytiin tekemässä lenkki kylälle ja takaisin. Vähän otettiin ylämäkilaukkaa, mutta Tuiskua ei huvittanut laukkailla ja muutenkin oli vähän hupsu. Lunta oli puissa aivan mielettömän paljon ja saatiin lunta niskaan ihan kunnolla. Myös hevoset oli kuorrutettu kiitettävästi.

Pouta käyttäytyi suht nätisti ja Tuiskukin pääosin. Pientä alamäkijuoksua ja muuta pientä jäynää, eli tyypillistä Tuiskua. Tallilla hepat saivat porkkanaa ja loimet niskaan. Ihanaa kun tulee talvi, mutta se tietään vaan lumitöitä kaiken muunkin touhuilun lisäksi.

Pouta kentällä ja pellolla

Lunta alkoi sadella sillä sekunnilla kun Poudan kanssa siirryttiin tallista ulos. Kentällä on lunta ihan kiitettävästi, joten hieman raskas on pohja. Lunta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että kentän voisi aurata. Joten nyt vaan tallataan sitä minkä jaksetaan. Pouta oli suht ok, nyt kun ollaan taas päästy ratsastelun makuun, niin oli suorempi huomattavasti ja teki mielellään annettuja tehtäviä. Enimmäkseen keskityttiin tarpomisen lomassa siihen, että Pouta menee suorassa, jopa tahallaan ratsastin sitä kaula suorana, enkä hirveästi alussa edes asettanut. Mutta kun alkoi vertymään niin muoto tuntui aika kivalle. Täytyy testata tätä metodia joskus uudelleen. Lähinnä yritin patistella etuosaa kaartessa ja kulmissa.

Pitkään ei tosiaan kentällä jaksettu tarpoa ja koska luntakin tuli ihan taivaan täydeltä, siirryttiin savottalenkille. Sinne ei ihan vielä reellä ole asiaa, mutta metsäteille kyllä. Tallimies saakin luvan lähteä rekeä kaivelemaan tallin ylisiltä ja Tuisku pääsee ajelulle piakkoin. Voi kun Poutakin olisi ajettavaa mallia, yksin siihen kouluttaminen on vaan sula mahdottomuus. 

Pikkulampaat eivät näytä välittävän pienestä lumisateesta. Tytöille on oma katos, mutta siellä eivät tee muuta kuin syövät heinää. No, omapa on asiansa jos haluavat maata juuri siellä missä tuiskuttaa kovimmin. Hassuja.

Koirien kanssa käytiin vähän pellolla lenkkeilemässä. Helmin tassut olivat ensimmäiset sadan metrin jälkeen täynnä lumipaakkuja. Aivan kamalaa. Jouduttiin laittamaan eteiseen takaisin koiraportti, koska Helmin kuivattelu ja hiekan kantaminen on kivempi rajata yhdelle alueelle. Kun on aina kuivatellut itsensä lattialämmityksen päällä avautuu portti ja muu huusholli Hempunkin käyttöön.

Kerintää ja kengitystä

Syksyinen kerintä on suoritettu, ihanaa. Joskin hieman turhan myöhään, mutta ensi vuonna toivotaan, että aikataulut sattuu hieman aiemmin syksylle. Onneksi meidän ammattilaiset jättivät tavallista pidemmän villan, joten ei ole ihan nahkaisia versioita uuhet nyt. Karitsoita ei keritty, koska asuvat huomattavasti "enemmän ulkona", eikä käytössä ole samanlaista lämmintä suojaa kuin isoilla uuhilla.

Homma hoidettiin ensimmäistä kertaa suoraan lampolassa. Ensinnäkin vältyttiin lampaiden siirtämiseltä talliin ja sieltä pois. Koko systeemi toimi tässä tuhat kertaa paremmin ja helpommin. Yleensä on itsellä kamala hiki kun joutunut lampaiden kanssa telkkuamaan, mutta nyt vaan seisoskeltiin ja otettiin uutta lammasta kehiin kun edellinen oli hoideltu. Täydellistä! Ja tämän hoksaamiseen ei mennyt kuin vaivaiset neljä vuotta.

Mummon kissat Bella-Pulla ja Minni-Hiiri ovat meillä hoidossa. Huomenna tosin lähtevät jo takaisin kaupunkiin. Bella halusi ulkoilla, mutta viisi minuuttia oli riittävä aika, koska Bellan kauhuksi oli satanut lunta. Minni oli meillä ensimmäistä kertaa ja vietti suurimman osan ajasta Ossin huoneessa pelikaapin alla. No niin vietti Bellakin kun oli ensimmäisiä kertoja meillä, joten eiköhän Minnikin rohkaistu kunhan käy muutaman kerran kyläilemässä.

Bella sitä vastoin käyttäytyi kuin kotonaan, komenteli koiria, sekä yritti hyökätä Leevin kimppuun. Harmin kanssa meni tappeluksi ja Harmi ja Hurjakin joutuivat ulkoruokintaan. Ihanan täpäkkä tyttö!

Pouta sai ensimmäisenä talvikenkähässäkät jalkaansa. Nyt kelpaa mennä kun on tilsat ja hokit paikallaan. Itse aloittelin sairastelun jälkeen salilla käynnin ja tuntui itse asiassa aika hyvältä vaikka taukoa tuli melkein viisi viikkoa. Treeni kulki yllättävän hyvin ja jopa tuntui hyvältä.

Testausta

Tämä bloggerin sielunelämä on välillä mysteeri. Pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä kuin pitää, mutta fonttien valinta ei oikein täsmää... No jospa se tästä vielä suttaantuu. Kohta on lampaiden kerintää tiedossa, voi reppanat, kylymähän niille vielä tulloo.

1500.

Tämä on päivitys nro 1500. Sen kunniaksi tuhosin mummolamallin ja leikin bloggerilla, kunnes saan tämän ulkoasusta uudenlaisen. Nyt on taustalla Tallimiehen ottama kuva ja kunhan tässä muutaman päivän leikin tämän vekottimen kanssa, niin katsotaan millaiseksi tämä muotoutuu. Todennäköistä on, että menee ulkoasu vielä monta kertaa uusiksi.

Sisarukset maastossa

Tuisku ja Pouta maastoilivat tänään. Kylläkin eri kerroilla, koska ei meikäläisestä kuitenkaan kahdeksi ole. Ensin oli vuorossa Tuisku, joka tuli porkkanan lahjomisen kautta syliin kakkalammikolta. Tuisku ja Vallu juo nykyisin vetensä tarhan kakkalammikosta, vaikka viiden metrin päässä on tarjolla koko ajan puhdasta vettä. Joku miesten juttu ilmeisimmin.

Tuisku oli erittäin innoissaan jälleen lähdössä ja sain jo harjatessa kunnon pesut Tuiskulta. Menomatka ja osa tulomatkasta oli hirvittävää haipakkaa, kun oli niiiiiin kiva mennä metsässä. Kävimme kääntymässä kylän pinnassa ja mennessä otettiin vähän ylämäkilaukkaa, joka kieltämättä jopa hirvitti ratsastajaa. Tuisku on kyllä ihan hirmuinen höyrypää. Liekö johtuu päivittäisestä puolen litran kaura-annoksesta, ken tietää.

Tänään ei ollut kylmä, mutta märkää lunta senkin edestä. Tuisku oli hikinen, mutta enimmäkseen märkä. Ja Tuiskun kanssa pudoteltiin luonnollisesti kaikki lumet niskaamme puiden oksilta. Tuisku sai tallilla porkkanavenytyksiä, sekä loimen korviin saakka. Tarhassa oli ensin vuorossa tietenkin piehtarointi ja sen jälkeen Usvan ja Vallun kanssa alkoi kukkulankuningasleikki.

Seuraavaksi nappasin tarhasta Poudan, joka itse käveli luokse. Jotain outoa siis tapahtuu, kun hepat ovat nyt näin mielellään lähdössä ratsastamaan. Pouta oli todella tyytyväinen kun tajusi, ettei mennä kentällä taas rallaamaan vaan pääsee metsään. Tuntui hassulta istua heti Tuiskun jälkeen Poudan selässä. Tuisku on korkea, kova, pitkä ja jäykkä, kun taas Pouta tuntuu pehmeälle, paksulle ja notkealle. 

Sama lenkki käytiin Poudan kanssa eli kylälle ja takaisin. Poudan kunto on tainnut kohota, koska jaksoi ylämäkilaukan ihan mäen päälle asti. Yleensä on hyytynyt noin puolen välin tienoilla. Jotain talviriehaa taitaa hevosilla olla, koska Poutakin oli mennessä ja osan tulomatkasta hieman riehakas. Pouta sai myös tallilla porkkanavenytykset, sekä loimen korviin saakka kun oli ihan litimärkä räntälumesta. Kengätön elämä on nyt mitä mainiointa, koska mitään lumipaakkuja ei tule minnekään. Tosin Poudalle on nyt saatava sen takia kengät pikimmiten, koska etuset alkaa taas levitä muutaman kengättömän päivän jäljiltä sorkiksi.

Kuva-arvoitus, kumpi on kumpi?

Vallu maastossa

Menin tarhaan hakemaan hevosta ja ajattelin ottaa sen kuka sieltä tarjoutuu maastokaveriksi. Olin ajatellut, että Tuisku tai Pouta, mutta Pouta käänsi takaliston ja Tuisku katseli epäluuloisesti. Vallu sen sijaan käveli suoraan syliin, joten ratsuksi lähti Vallu. Olen luullut tuntevani hevoseni jo suhteellisen läpikotaisin, mutta kyllä ne vaan jaksaa yllättää. Vallun yllätykset eivät loppuneet tähän.

Ilma oli yllättävän kylmä. Aikamoinen viima kävi ja posket oli jo alkumatkasta ihan jäässä, varpaista puhumattakaan. Kierrettiin vaan iso soramonttu kun en Vallun olotiloista näköjään voi olla ihan täyttä varmuutta. Vallulta otettiin pyhänä myös kengät, joten oli oikein hyvä ilman kenkiä maastoilla. Kaatuneet puut olivat hieman pelottavia Vallusta, ilmeisesti sen takia, että syvyysnäkö on suhteellisen huono ja piti vähän arpoa niitä ylitellessä. Koko reissu meni hyvin, mutta viimeisen puun kohdalla (joka ylitettiin jo menomatkalla) Vallu teki hyvin omalaatuisen ratkaisun. Koska oltiin jo oman pellon nurkalla oli ohjatkin hieman löysät. Vallu arpoi mennäkin yli vai ei. Yli mentiin paikaltaan HYPPÄÄMÄLLÄ. Onneksi en tippunut selästä, koska tämä tehtiin loivaan alamäkeen. Olin ihan varma, että Vallu kaatuu, mutta pari laukka-askelta ja takaisin käyntiin. Olin ihan mykistynyt tästä hyvinkin yllättävästä estehypystä.

Ensi kerralla täytyy ottaa varman päälle ja pitää kunnon ohjastuntuma näiden kaatuneiden puiden ylityksien kohdalla ;D Vallu siis osaa yllättää edelleen! Ehkä omat johtopäätökseni Vallun ennenaikaisesta vanhenemisesta voi unohtaa. Vauhti oli reipasta ja Vallu käyttäytyi kuin pieni varsan koltiainen. Tallilla tehtiin hienot leipävenytykset ja harjailtiin vielä lumet selästä. Laitettiin lämmin loimi ja Vallu pääsi leikkimään tarhaan Tuiskun ja Usvan kanssa. On se niin ihana!

Tuisku PIKAmaastossa ja kengättömiä hevosia

Tuiskun kanssa lähdettiin maastoon ja palattiin aika nopeasti takaisin. Lunta on meillä jo sen verran, että ilman tilsoja ei pääse minnekään kun iskee sellaiset tierat, että pelottaa katkeaako ratsulta jalat. Tuiskun kanssa käytiin metsätiellä suopeltojen takana kääntymässä ja soitettiin jo matkalta Tallimiehelle, että tulee tallille irrottamaan kengät. Niinpä tallilla tehtiin kenkien poisto operaatio x 3. Nyt täytyy ruuvailla hokit kenkiin ja ostaa / kunnostaa tilsat asennusta varten.

Pouta ja Vallu pääsivät eroon siis myös kengistään ja nyt on turvallisempi tarhassakin käyskennellä, kun ei tule lumipaakkuja tassuihin. Muutoinkin koko päivä oli tapahtumarikas, puu kaatui tarhan lankojen päälle, katkesi tolppaa ja lankoja katkesi, samaan syssyyn tuli heinän tuoja ja aamusella meillä kävi koiravieras yllätyskäynnillä. Ei käy elämä maalla tylysäksi!

Ps. Tuulikummun tila lopettaa virallisen toiminnan vuoden alusta. Olen päättänyt helpottaa elämääni ja elämäämme siltä osin. Kaikki pysyy kuitenkin suht ennallaan, tosin lampaat vähenevät jonkin verran, eikä meiltä jatkossa saa ensi kevään jälkeen karitsanlihaa kuin satunnaisesti. Hevoset pysyvät ennallaan, lampaita jätetään vain harrastelumielessä eli alle kymmenkunta. Edelleen kuitenkin myydään taljoja, lankoja ja säilykkeitä, sekä kartisanlihaa silloin kun sitä on tarjolla. Hevos- ja koirahierontaa en tee jatkossa kuin omille eläimille, sekä tuttavien karvaturreille.

Voihan se olla, että tämäkin tilanne muuttuu, mutta nyt mennään näillä. Tästä on kiittäminen EU:ta. Kiitos EU kun helpotat viljelöiden elämää ja mahdollistat myös pientilallisten ja uusien innokkaiden viljelöiden toimeentulon. Just, toiveajattelua.

Pouta CR-valmennuksessa

Lauantain kuvasaldo on tässä. Tallimies ajeli kaupunkiin eellä, kun ei oltas ampinautoon mahduttu koko sakki. Pouta käveli kotona kyytin ihan suorilta, vaikka edellisautoilusta oli tovi kulunut. Maneesilla laiteltiin kamat pihalla päällä ja kerettiin vähän verrytellä ennen tunnin alkua. Pouta on onneksi maailman lunkein tapaus, ei pelkää mitään ja on heti ihan rento. Suuri miinus koko hommassa oli vino maneesin pohja. Pouta on tarkka pohjasta ja kumpareella olevat reunat olivat itsestäkin aika haasteelliseet ja näkyi heti hevosesta.

Alkuosa tunnista meni leuhottaessa, mutta loppua kohden parani. Pouta tosin alkoi jo kunnon puolesta hyytyä lopputunnista, mutta muuten oli todella rento ja mukavan pehmeä ratsastaa. Oma keho oli jäykkä kuin rautakanki, mutta sen kyllä arvasinkin kuukauden sairastelun jäljiltä. Paljon tehtiin siirtymisiä ja avotaivutusta. Hyvää harjoitusta tuli molemmille. Tällä kertaa vaan enempi haastetta ratsastajan jäykkyyden kanssa. 

Kotimatkalle lähdettiin hieman huonommin, Tallimiehen piti ottaa liina, että meni Pouta kyytiin. Lastaus kesti minuutin, joka on 55 sekuntia liian pitkä aika. Mutta saakoon anteeksi Pouta sen. Kotona odotti tarhassa hirnuva lauma, kun traileri saapui pihaan. Vaihdettiin kuiva loimi ja Pouta pääsi tarhaan piehtarointihommiin.

Pouta kentällä

Talvi se totta tosiaan on nyt saapunut. Tallimies lanasi eilen illalla vielä kentän siltä varalta jos nämä ei sulakaan pois ja rupeaa tulemaan routa maahan. Poudan kanssa lomsastiin kentälle ja pohja oli ihan hirmuisen pehmeä lanauksen jäljiltä. Lumipaakut tarttui kavioihin käynnissä, joten liikuttiin lähinnä vain ravissa ja laukassa. Pohja oli siis tosi raskas mennä. Tehtiin vähän vasta-asetuksia ja loivia vastalaukkaharjoituksia. Pitkään ei menty, mutta sen verran, että eiliseen verrattuna tuntuma oli tuhat kertaa parempi ja hevonen vähän suorempi. 

Huomenna reippaillaan valmennuksessa vihdoin ja viimein, joten katsotaan miten Pouta lyllertää maneesissa. Ah, ihanaa päästä maneesiin!

Tytöt kentällä

Pouta ja Usva saivat molemmat ratsastusta kentällä. Ensin oli vuorossa Pouta. Kenttä oli lumesta huolimatta aika hyvä, joten päästiin kesäkengillä hyvin etenemään kaikissa askellajeissa. Hieman on juu havaittavissa, että joku ollut saikulla, kun hevonen oli vähän holtiton ei siis nopea vaan heiluvainen. Lopussa alkoi jo paremmin liikkua. Loppukäynnit maastossa suoritettiin melkein latopellolle ja takaisin. Maria kävikin tiistaina Poudalla ratsastamassa ja Pouta oli ollunna vähän löysä. Mutta pääasia, että saa pallukainen liikuntoa.

Seuraavaksi oli vuorossa Usva. Usva tuli taas juoksujalkaa portille kun kutsuin, on se niin kivaa kun lähtee mielellään hommiin. Usvalla oli hieman hosumista ja innostumista menossa, lumi teki muutenkin tepposet koko laumalle. Tuisku ja Vallu pitivät omia leikkisessioitaan samaan aikaan tarhassa ja sekös Usvaa harmitti. Kuitenkin mentiin käyntiä ja ravia, sekä tehtiin isoja pääty-ympyröitä. Loppuajasta alkoi vähän jänskättää kun alkoi pään puistelu ja pienet omatoimiset spurtit. Mutta hyvin meni kaiken kaikkiaan. Tehtiin leipävenytyksiä ja mentiin talliin harjaukseen ja loimitukseen.

Nanna on meillä nyt viikon hoidossa, tuli maanantaina. Koirat sekosivat lumesta ihan täysin. Ja samalla totesin, että Helmin kanssa lumikelit ovat haasteelliset. Lunta tarttuu joka paikkaan, erityisesti tassujen roiskeläppiin sekä mukavia paakkuja tulee partakarvoihin. Mutta se ei menoa haittaa, koska Helmistä talvi on kivaa!!! Ja Nannasta myös! (Valmasta ei niinkään.)

Usva kentällä

Vihdoin ja viimein kaiken maailman hidastusten (kuten sairastelun) vuoksi pääsin taas Usvan selkään. Usva ilmiselvästi kaipasi pienen kesäloman ratsastushommista, koska jo silloin kesällä oli havaittavissa, että pientä aivotyötä tekee nuori neito. Pyysin Tallimiehen varalta kentälle mukaan, kun ei ollut varmuutta miten Usva aikoo käyttäytyä tauon jälkeen.

Hienosit käyttäytyi. Ensinnäkin tarhasta haku sai onnen kyyneleet kihoamaan silmiin. Usva oli metsässä ja kun menin portille ja huusin USVAAAAA, tuli Usva laukalla suoraan metsästä syliin. Sanoin, että mennään ratsastamaan ja korvat höröllä lampsi talliin. Usva nautti harjailusta, mutta pari sivuaskelta piti ottaa satulan kohdalla. Suitset meni päähän kuin vanhalta tekijältä ja kentälle päästiin hyvässä hengessä.

Kentällä ensin käveltiin yhdessä kerran ura ympäri ja sen jälkeen satulan vyön kiristykset ja selkään. Kerran peruutti, mutta muuten seisoi hienosti paikallaan. Tallimiehen läsnäolo oli sikäli turha, koska kaikki meni hyvin. Kuvia on Tallimiehen puhelimessa, mutta ne eivät ole tietenkään koneella. Tovi käveltiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen ravattiin myös molempiin suuntiin. Muutama pysähdysharjoitus ja loppuravit. Kentällä pieni leipävenyttely ja hurjat kehut.

Tallilla vielä harjailtiin ja Usva sai sokeria. Meillä oli kivaa, toivottavasti sama innostus jatkuu koulutettavalla vielä jatkossakin. Ihana varsa. Minun rakas Usva.

Tuisku laukkamaastossa

Ajattelin yrittää vielä Tuiskun kanssa liikuttamista. Tänään oli kengityksen jälkeen tarkoitus lähteä maastoon, mutta ilman pientä säätöä ei kaikki mennyt ihan nappiin. Tallimies oli kolmannen jalan kohdalla naulaamassa kenkää kun Tuisku oli vissiin jotensakin liikuttanut jalkaa ja Tallimiehen kämmeneen upposi paikallaan olevan naulan katkaisematon pää. Noh, onneksi olin kotona ja pääsin hätiin. Tosin en tiedä teinkö ensiapukääreet ja puhdistukset oikein, mutta nätti paketti tuli. Lääkäriinhän Tallimies ei suostu menemään, joten saa luottaa luonnonmukaisiin hoitoihin. Sisällä sekoittelin homeopaattista Ledumia ja Belladonnaa. Saa nyt vetää niitä kuurin ja mennä ensi tilassa lääkäriin, jos turvotus ei häviä. Ja viimeisen kengän Tuisku saanee paikalleen huomenna.

Tuiskun kanssa päästiin vielä valoisan aikaan matkaan. Tarkoitus oli siis käydä vain kiertämässä iso soramonttu näin alkajaisiksi ja ihan vaan kävelemällä. No ensimmäinen tavoite onnistui, toinen ei. Kierrettiin iso soramonttu, mutta ei ihan siinä askellajissa kuin olin ajatellut. Jo oman soramontun kohdalla Tuisku olisi halunnut ravata (!). Sen jälkeen kaiken maailman pyrähdysyritykset tapahtui noin kymmenen metrin välein. Harkitsin jo kotiin takaisin paluuta.

Ensimmäinen suurempi huvitus / järkytys tapahtui toisen kaatuneen rungon kohdalla, jonka Tuisku ajatteli hypätä käynnistä / lähes pysähdyksestä vissiinkin yllättääkseen ratsastajan. Seuraava irtiotto tapahtui Saavan ensimmäinen suoralla, kun höllyin ja annoin ruunan ravata. Maisemat vilisi semmoista vauhtia silmässä, että ihan huvitti. Kesken suoran huomasin ratsuni laukkaavan. Vaikka kuinka yritin maanitella käyntiin, veti Tuisku korvat pystyssä ihan tyytyväisenä eteenpäin. Tuisku ei siis vienyt, mutta vauhtia riitti. Ennen pientä alamäkeä sain ratsuni käyntiasetukseen.

Seuraava irtiotto oli sitten ison soramontun kohdalla oleva mäki. Tuisku nosti siinä laukkaa uudelleen ja meinattiin laukata metsäpolun ohi, kun oli niin innokkaana menossa. Loppumatka sentäs käveltiin, mutta kaiken maailman ravipyrähdyksiä tuli tuon tuosta. Loppumatkasta Tuisku päätti hypätä käynnissä tiellä olevan litteän kiven yli. Kotona oli sitten kävelystä huolimatta todella hikinen ja huohottava hevonen. Loppukäynnit suoritettiin kentällä.

No jos jotain positiivista täytyy tästä "rauhallisesta kävelystä" löytää niin hevonen puhkui intoa ja kieltämättä ratsastajallakin oli hymy suupielissä.

Minäkö, hikinenkö?

Pouta maastossa ja väliaikapäivitystä

Elävän kirjoissa jo osittain, hiphurraa. Aamulla päätin kaikkien tekemättömien töiden uhalla lähteä ratsastamaan pienoisen tauon jälkeen. Keuhkoja hieman kivisti, mutta muuten on olo aika hyvä jo. Eilen kävin ensimmäisen kerran kehonhuollossa ja nyt aloittelin kevyellä ratsastelulla. Ehkä viikonloppuna uskaltaa jo salille lähteä, ken tietää. Kierrettiin nyt vaan alkajaisiksi iso soramonttu. Pouta mökötteli alkuajan ja tarhasta kiinni haku oli yhtä mielenosoitusta. Kuitenkin leppyi maastolenkin aikana ja kuten kuvasta näkyy, on meillä tyytyväinen tamma. Tallille palatessa tehtiin leipävenyttelyt ja paketoitiin Pouta lämpimästi tarhaan. 

Maria on käynyt tässä välillä vähän Poutaa liikuttelemassa, että on vähän liikuntoa saanut. Jospa tämä elämä tästä nyt alkaa taas rytmittymään ja pääsee kiinni ratsastuskuvioihin. Reilun viikon päästä on seuraava valmennus ja sinne suuntaamme siis. Blogin päivittelyt ovat vähän jääneet ja pientä motivaatiopulaa ehkä myös tämän suhteen. Voi olla, että blogi jää tauolle, en tiedä. Tai sitten kirjoittelen kun siltä tuntuu. Tämän tarkoitushan on lähinnä toimia itselle hevostelupäiväkirjana. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta itsellehän tätä siis ensisijaisesti kirjoittelee.

Dieetti jatkui tällä viikolla. Noh, ihan täysipainoista tämä touhu ei nyt sairastelun vuoksi vielä ole, mutta nyt mennään soveltaen. Ihaninta tässä neljässä viikossa on se, että aamulla saa valita kaurapuuron sijaan leipää! Viime viikolla meinasin parina aamuna kirjamellisesti oksentaa puurot, en vaan pysty enää sitä syömään. Olen sekoitellut joukkoon marjoja, mehukeittoja, ei mene niin ei mene.

Opiskelut ovat nyt todellakin loppusuoralla. Eilen palautimme opinnäytetyön lopulliseen tarkastukseen ja putosi oikeasti taakka harteilta. Enää on pari reflektiota ensi viikkoon mennessä kirjoitettava, käytävä tekemässä kypsyysnäyte ja sitten marraskuun lopussa opinnäytetyön seminaari. Se on sitten siinä. Uskomatonta. Kolme vuotta on kyllä ollut aikamoista rutistusta, en voi uskoa, että se on sitten siinä. Pientä stressiä nämä pari reflektiota aiheuttaa, mutta jospa se vielä siitä helpottaa. Onneksi joku meillä osaa ottaa rennosti. Nimittäin Herra-Hurjimus.

Talokaupat ovat rauenneet. Saimme alkuviikolla tarjouksen tilasta ja olisimme pienten neuvottelun jälkeen tehneet kaupat, mutta siinä samassa saimme tiedon, että kohde jota oltiin ostamassa oli mennyt kaupaksi jollekin toiselle perheelle. Se koti ei ollut sitten meille tarkoitettu. Tottakai harmitti kovasti ja itkuhan se tuli, mutta toisaalta taas helpotuksen tunne. Eniten harmitti turhaan tehty työ myynnin osalta, joka tuntui henkisesti aika rankalle. Tämä talo on meille erityisen rakas ja olisi tänne ikävä tullut, mutta siitä huolimatta olimme ihan valmiita tästä lähtemään. Talot on aina vaan taloja, kodin tekee ihmiset ja oma perhe. Molemmissa ratkaisuissa oli monta hyvää ja huonoa puolta eli vaakakuppi oli kallellaan molempiin suuntiin. Näin kuitenkin kävi ja ehkä joku meitä suurempi voima meitä Kiihtelysvaarassa pidättelee, ken tietää. Näin tämän sitten kuului mennäkin. Suuret kiitokset kaikille, jotka olitte tukena!