Tuiskun kanssa pääsimme maastoilemaan. Tällä kertaa kävelimme koko matkan, yhtä ylämäkilaukkaa lukuunottamatta. Lähdetiin Saavalle päin ja siellä käytiin mökkitiellä, metsän kautta hortoillen takaisin tielle, siitä ison soramontun takaa kotiinpäin. Kurvaistiin vielä aukealle ja siltä latopellon tietä kotiin.
Tuisku oli kotona vain vähän hikinen, mikä oli hyvä. Tuiskulla tuntui kyllä olevan menohaluja, mutta sain suhteellisen hyvin torpattua ne. Lukuun ottamatta yhtä jyrkkää ylämäkilaukkaa, jossa Tuisku teki itse ratkaisun laukata (sai kyllä sanalliset nuhtelut sen jälkeen), sekä muutamat (!) estehyppelyt käynnistä(!) muutaman kaatuneen puun yli. Mistään rennosta kävelymaastoilusta ei voinut uneksia, mutta pääasia että käveltiin kuitenkin suurimmaksi osaksi ;)
Mukaan saatiin myös matkamuisto. Mistä lie matkan aikana tarttunut. Onneksi ei ollut raapinut rautakaapelin pätkä takajalkoihin haavoja. Ei kiva.
Nyt taidan tietää mistä Tuiskun takapään ongelmat johtuu. Olen uumoillut sitä jo vuoden päivät ja olen nyt melko varma diagnoosista. Tuiskulla on ainakin vasemmassa takajalassa kinnerpatit. Kinner on nyt ihan nesteinen vasemmalta ja Tuisku lepuuttaa sitä jalkaa ihan koko ajan. Olen bongannut muutamalta hierottavalta vuosien varrelta samat nestepatit kintereistä ja kun ovat käyneet lekurilla kuvissa, on kaikilta löytynyt kinnerpatit. Toki Tuiskulla on ne todennäköisesti molemmissa takasissa, mutta tämä vasen takanen on ollut murheenkryyni monessakin suhteessa aika pitkäänkin kun tässä kelailee taaksepäin asioita. Pitänee nyt seurata ja kääntyä ell puoleen, jos näyttää kovin kivuliaalta. Tosin en tiedä miten kipeä Tuisku on kun harrasti maastossa estehyppelöitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti