Ajattelin yrittää vielä Tuiskun kanssa liikuttamista. Tänään oli kengityksen jälkeen tarkoitus lähteä maastoon, mutta ilman pientä säätöä ei kaikki mennyt ihan nappiin. Tallimies oli kolmannen jalan kohdalla naulaamassa kenkää kun Tuisku oli vissiin jotensakin liikuttanut jalkaa ja Tallimiehen kämmeneen upposi paikallaan olevan naulan katkaisematon pää. Noh, onneksi olin kotona ja pääsin hätiin. Tosin en tiedä teinkö ensiapukääreet ja puhdistukset oikein, mutta nätti paketti tuli. Lääkäriinhän Tallimies ei suostu menemään, joten saa luottaa luonnonmukaisiin hoitoihin. Sisällä sekoittelin homeopaattista Ledumia ja Belladonnaa. Saa nyt vetää niitä kuurin ja mennä ensi tilassa lääkäriin, jos turvotus ei häviä. Ja viimeisen kengän Tuisku saanee paikalleen huomenna.
Tuiskun kanssa päästiin vielä valoisan aikaan matkaan. Tarkoitus oli siis käydä vain kiertämässä iso soramonttu näin alkajaisiksi ja ihan vaan kävelemällä. No ensimmäinen tavoite onnistui, toinen ei. Kierrettiin iso soramonttu, mutta ei ihan siinä askellajissa kuin olin ajatellut. Jo oman soramontun kohdalla Tuisku olisi halunnut ravata (!). Sen jälkeen kaiken maailman pyrähdysyritykset tapahtui noin kymmenen metrin välein. Harkitsin jo kotiin takaisin paluuta.
Ensimmäinen suurempi huvitus / järkytys tapahtui toisen kaatuneen rungon kohdalla, jonka Tuisku ajatteli hypätä käynnistä / lähes pysähdyksestä vissiinkin yllättääkseen ratsastajan. Seuraava irtiotto tapahtui Saavan ensimmäinen suoralla, kun höllyin ja annoin ruunan ravata. Maisemat vilisi semmoista vauhtia silmässä, että ihan huvitti. Kesken suoran huomasin ratsuni laukkaavan. Vaikka kuinka yritin maanitella käyntiin, veti Tuisku korvat pystyssä ihan tyytyväisenä eteenpäin. Tuisku ei siis vienyt, mutta vauhtia riitti. Ennen pientä alamäkeä sain ratsuni käyntiasetukseen.
Seuraava irtiotto oli sitten ison soramontun kohdalla oleva mäki. Tuisku nosti siinä laukkaa uudelleen ja meinattiin laukata metsäpolun ohi, kun oli niin innokkaana menossa. Loppumatka sentäs käveltiin, mutta kaiken maailman ravipyrähdyksiä tuli tuon tuosta. Loppumatkasta Tuisku päätti hypätä käynnissä tiellä olevan litteän kiven yli. Kotona oli sitten kävelystä huolimatta todella hikinen ja huohottava hevonen. Loppukäynnit suoritettiin kentällä.
No jos jotain positiivista täytyy tästä "rauhallisesta kävelystä" löytää niin hevonen puhkui intoa ja kieltämättä ratsastajallakin oli hymy suupielissä.
 |
| Minäkö, hikinenkö? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti