Pouta sademaastossa

Hyvä, että pihasta Poudan kanssa päästiin kun rupesi satamaan vettä. Onneksi oli varustauduttu kastumaan, joten säilyttiin suht kuivina (sisäisesti). Ensin käveltiin aukean kautta Saavalle ja sieltä samalle mökkitielle, missä eilen seikkailtiin Tuiskun kanssa. Poudan kanssa otettiin kaikki maastoesteet laukalla ja siitä Poutakin innostui niin, että mentiin kunnon laukkaakin. Metsän kautta tultiin takaisin Saavan tielle, jota jatkettiin pari kilometriä eteenpäin. Välillä ravattiin ja laukattiin, sitten taas käveltiin pitkin ohjin. Oli oikein mukavaa!

Kotiinpäin tullessa hypättiin viimeinen "maastoeste" ja se oli maailman paras hyppy ikinä! Pouta oikein puhkui intoa ja hyppy liiti kuin Tuiskulla konsanaan. Ehkä hankkimamme estesatula siivittää meidät vielä vaikka mihin loikkiin :) Kiitos Marian, joka sai kaupaksi Vallun koulusatulan, niin tehtiin samoin tein kaupat meillä piipahtaneesta estesatulasta. Siihen saadaan vielä sävysävyä oleva vyö ja jalustinhihnat.

Vettä on tullut koko yön ja lähes kaikki lumet ovat kaikonneet. Näky on masentava. Toisaalta, on parempi liikkua pöheikköisillä metsäpoluilla kun ei tule lunta niskaan ja oksat eivät ole kaatuneet kulkureiteille, mutta mitään muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Tarha on aivan järkyttävässä mudassa ja hevoset myös. Poudan ratsastuksen jälkeen yritin houkutella Usvaa pellolle maastoilemaan, mutta juuri siirretty heinäpaali vei voiton. Usva tulee aina portille laukalla kun kutsuu, mutta nyt näytti ilme siltä, että ei huvita. Oli itsekin jo vähän märkä olo ja tuntui, että alkoi siinä vaiheessa ratsastustakin saumasta tulla vettä takin sisäpuolelle.

Masentavasta talvikelistä huolimatta, oikein hyvää itsenäisyyspäivää!