Menin tarhaan hakemaan hevosta ja ajattelin ottaa sen kuka sieltä tarjoutuu maastokaveriksi. Olin ajatellut, että Tuisku tai Pouta, mutta Pouta käänsi takaliston ja Tuisku katseli epäluuloisesti. Vallu sen sijaan käveli suoraan syliin, joten ratsuksi lähti Vallu. Olen luullut tuntevani hevoseni jo suhteellisen läpikotaisin, mutta kyllä ne vaan jaksaa yllättää. Vallun yllätykset eivät loppuneet tähän.
Ilma oli yllättävän kylmä. Aikamoinen viima kävi ja posket oli jo alkumatkasta ihan jäässä, varpaista puhumattakaan. Kierrettiin vaan iso soramonttu kun en Vallun olotiloista näköjään voi olla ihan täyttä varmuutta. Vallulta otettiin pyhänä myös kengät, joten oli oikein hyvä ilman kenkiä maastoilla. Kaatuneet puut olivat hieman pelottavia Vallusta, ilmeisesti sen takia, että syvyysnäkö on suhteellisen huono ja piti vähän arpoa niitä ylitellessä. Koko reissu meni hyvin, mutta viimeisen puun kohdalla (joka ylitettiin jo menomatkalla) Vallu teki hyvin omalaatuisen ratkaisun. Koska oltiin jo oman pellon nurkalla oli ohjatkin hieman löysät. Vallu arpoi mennäkin yli vai ei. Yli mentiin paikaltaan HYPPÄÄMÄLLÄ. Onneksi en tippunut selästä, koska tämä tehtiin loivaan alamäkeen. Olin ihan varma, että Vallu kaatuu, mutta pari laukka-askelta ja takaisin käyntiin. Olin ihan mykistynyt tästä hyvinkin yllättävästä estehypystä.
Ensi kerralla täytyy ottaa varman päälle ja pitää kunnon ohjastuntuma näiden kaatuneiden puiden ylityksien kohdalla ;D Vallu siis osaa yllättää edelleen! Ehkä omat johtopäätökseni Vallun ennenaikaisesta vanhenemisesta voi unohtaa. Vauhti oli reipasta ja Vallu käyttäytyi kuin pieni varsan koltiainen. Tallilla tehtiin hienot leipävenytykset ja harjailtiin vielä lumet selästä. Laitettiin lämmin loimi ja Vallu pääsi leikkimään tarhaan Tuiskun ja Usvan kanssa. On se niin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti