Maanantaina kävin salilla ja jossain puolessa välin treeniä ihan mitättömässä jutussa vähän vasen kylki "jumahti". Päivällä kyljet ja erityisesti vasen puoli oli vaan vähän jäykkä ja kiertoliikkeet tuntuivat pahalle. Noh, kentällä oltiin ratsittu Vallun kanssa noin vartti kun kesken kevyen ravin naksahti. Ei päässä, mutta vasemmalla alaselän ja kyljen välimaastossa. Ratsastus pysähtyi siihen paikkaan. Oli pakko aukaista turvaliiviä, kun tuntui, ettei saa happea. Jatkettiin jolkottelua ja päätin siirtyä kävelemään Vallun kanssa maastoon.
Mitään kiertoliikkeitä ei pystynyt tekemään ja kaikki nykimiset ja heilautukset aiheuttivat kamalaa kipua. Tatun, Valman ja Helmin kanssa kuitenkin maastoiltiin vartin verran. Käveltiin kylälle päin ja vähän ennen metsälampea löytyi Poudan pudonnut kenkä. Eli Maria, se on nyt löytynyt. Tallilla piti Vallun selästä tulla alas jalustimen kautta, pelotti, että rusahtaa selästä vielä jotain pahemmin. Tehtiin porkkanavenytykset, laitettiin öljyä ja harjailtiin. Vallu pääsi takaisin laitumella. Tuisku ja Skipi olivat kahdestaan metsässä ja tytöt portilla saivat myös öljyä.
Poutahan oli yön aikana TAAS pudottanut toisen etukengän, joten Tallimies joutui TAAS laittamaan kenkää paikoilleen. Mikä lie niitä riivaa, tai sitten ne pudottelee kenkiä suolle, jossa aika ahkerasti käyvät nyt ruokailemassa.
Maastokävelyllä oli tien varressa vadelmia, joiden äärelle palattiin koko perheen voimin. Saatiin seitsemän pientä rasiaa pakkaseen talven herkutteluita varten. Vielä jäi raakoja ja meidän soramontun ympärys on keräämättä. Nam, ihan parasta!
Jes! Hyvä että kenkä löytyi!
VastaaPoista