Pouta kentällä ja muita askareita

Jah, voi että, että on Pouta nyt hyvä, kun sitä on ratsastettu suht säännöllisesti! Voi hehkutus mennä ehkä vähän yli, mutta ei voi muuta sanoa. Satulavyötä saa taas kiristää yhden enemmän ja käsissä on erittäin mainio suomenhevonen. Alkuratsastus on tietenkin hieman kankeaa, mutta kunnon alkulaukkailun jälkeen vertyy neito nopeasti ja pääsee tekemään hommia ihan kunnolla. Pouta on nyt ollut muutenkin hyvällä asenteella liikkeellä tämän meidän yhteisen laihdutusurakan suhteen.

Tänään laitoin pääty-ympyrälle kaksi puomia yksi neljäsosa välillä ja laukalla mentiin. Aluksi sekoili askelissaan, mutta kun oikea rytmi löytyi, niin saatiin hienot jumpat aikaiseksi. Myös vähän pohkeenväistöjä mentiin käynnissä ja ravissa. Kukaan ei ollut näkemässä, mikä toki voi olla hyväkin, mutta pari laukkapätkää oli sellaisia, etten ole ikinä tuntenut niin loistavia laukkapätkiä Poudan kanssa. Toivottavasti se tapahtuu joskus uudelleen, toivossa on hyvä elää.

Loppuverkat ravissa tehtiin kentällä ja loppukäynnit käytiin latopellolle ja takaisin, Helmi seurana. Valma on näköjään värirasisti, lähtee vaan Vallun matkaan. Helmi juoksenteli perässä iloisena ja aika hienosti jaksaakin niin pieneksi koiraksi, kun illan vielä riehkasi Valman kanssa. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja letkuteltiin taas ihan kunnolla hiet pois. Pouta käveli taas irti laitumelle, pienen "avustuksen" ja "nalkutuksen" saattelemana.

Pikaisen mökillä käynnin jälkeen aloitettiin viimeisiä kaivurihommia, koska ukki haluaa koneensa takaisin.

Ensin hoideltiin yksi puska pois ja tasoiteltiin reittiä sinne.

Poikien hiekkaleikkialue sai vähän mylläystä myös ja hetihän leikitkin houkuttelivat kun saivat kunnon kasan keskellä tannerta.

Lampaat eivät jaksaneet stressata enempiä meidän touhuiluista, vaan ottivat rennosti. Kohta vieroitetaan jo ensimmäiset karitsat, mammojen väkirehuruokinta on lopetettu ja pääsevät Blondi ja Margi kylälle muiden tyttöjen seuraksi.

Talvitarhassa ruvettiin laittamaan puhelinpylvästolppia oikeille paikoilleen, tai ainakin sinne päin. Tulee niin vino tolpparivi, että ihan hävettää. Välillä on yhtä mutavelliä, joten tolppien pystyssä pysyminen tulee olemaan tuurista kiinni.

Valma ja Helmi jaksoivat melkein pari tuntia riekkua ensin kentällä ja sen jälkeen heinikossa.

Kunnon painimista ja Valma pitää kääkkä-ääntelyä yllä koko ajan. Helmi on jo onneksi sen verran reipas, että ei jaksa välittää Valman omituisista kurnutuksista vaan käy vastahyökkäykseen suin päin.

Aikalisä.

Illalla nukutti. Kaverikolmikko yhdessä sohvalla.