Helmi, aita ja BC

Aloitetaan Helmistä. Nukuin pommiin aamulla ja piti vähän vauhdikkaasti hoitaa aamutoimet syömisineen, sekä eväiden tekoineen. Noh, matkaan selvittiin, nimittäin koirien hammaslääkärille, tai noh, ihan normi eläinlääkärille. Helmillä oli suussa hieman liikaa hampaita, maitohampaat eivät ole irronneet ihan toivotulla tavalla, vaan aika monta hammasta oli suussa tuplana. 

Helmi on juuri saanut piikin takalistoon ja odotellaan, että alkaa rauhoitus toimia.

Ei mennyt montaa minuuttia, kun oli pikku snääkkä ihan lötkönpötkön. Helmi jäi operaatioon taitaviin käsiin ja itse lähdin reilun tunnin ajaksi mummin luokse. Kun menin hakemaan Helmiä, niin olikin koirus jo herännyt nukutuksesta ja huiskutti ihana vaaleanpunainen sydämin koristeltu side etutassussa. Eläinlääkäri kertoi, että oli ottanut irti 10 hammasta. Noh, onpahan homma hoidettu ja pulitettu tästä ilosta 150 euroa.

Alkaa vähän tökkiä tämä aterioiden kokkailu, joten välillä menee kyllä ihan ali riman, ei mitään tasoa pöperöissä. Tässäpä päivän tuhdein annos nro 3. Yök.

Luova tauko. Jäädytysneste loppui.

Tatu oli eilen sanonut Tallimiehelle; "Isi, meidän piha on maailman paras piha, kun täällä saa leikkiä ja on vaikka mitä kivoja juttuja".

Tolppien laiton ajan pienet tallipojat leikkivät omia leikkejään kentällä. Helmi ja Valma juoksivat seassa.

Koska nyt on enää karitsat laitumella, niin laitettiin ruokakaukalo väkirehujen syöttyöä varten. Alkaa karitsakammarin ovi käydä ahtaaksi, Kerkko (valkoinen pässi) ei enää mahdu kunnolla oviaukosta sisään. Kerkko säästynee näillä näkymin paistiksi joutumasta, ajattelin, että sen voisi jättää itselle kasvamaan.

Helmi kuikuili, josko olisi sankoon jäänyt vielä rypsiä.

Ateria nro 2, päivän toiseksi suurin annos. Näyttää tylsälle, mutta oli ihan superhyvää.

Vielä vähän tästä valmennuksesta. Tänään alkoi kolmas viikko ja hei, olen edelleen hengissä, suhteellisen järjissäni, mutta aika lailla nälkäinen. Tällä viikolla sai valita mihin ruokailuryhmään neljästä siirtyy ja päätin lisätä evästä. Viikonloppuna oli välillä niin heikko oli tallihommien jäljiltä, että silmissä tuntui, että mustenee. Lisäyksen sai tehdä ateriaan nro 2, eli 200 g perunaa tai bataattia, tai vähän vähempi riisiä tai pastaa. Olen vaihdellut annosten syöntijärjestystä, jos se auttaisi nälkään, mutta sillä ei näytä olevan suurempia vaikutuksia.

Ateria nro 3 "kulkee treenin mukana", joka aina syötävä väh. 1,5 tuntia treenistä. Muut annokset saa sovitella miten haluaa. Iltapäivään asti pärjään hyvin ja energiaa riittäää aamupäivät hyvin. Tänään tein salitreenin ja oli ehkä paras treeni ikinä. Voimat riitti hyvin, sain painoja lisättyä joka liikkeeseen ja oli sen jälkeen tosi energinen olo. Suunnitelin illaksi ratsastusta sun muuta. Mutta taas olin iltapäivällä kuin raato. Energiat loppuivat aivan totaalisesti ja tolppien laitto kävi oikeasti työstä, vaikka on oikeasti ihan kevyttä hommaa. Pelkkä käveleminenkin uuvutti jo ajatuksen tasolla.

En siis todellakaan ratsastanut tänään, en yksinkertaisesti jaksanut. Jos tämä ruoan lisäys ei tuota tulosta viikon sisällä, pitää kysyä vielä lisä evästä. Paino on pudonnut kahdessa viikossa 1,3 kiloa, sekä kiinteytystäkin on tapahtunut. Olotilat vaihtelevat aika lailla superenergisestä superväsyneeseen. Ihan helpolla tästä ei kyllä selviä. Olen myös miettinyt elämää valmennuksen jälkeen. Aion varmasti jollain tasolla jatkaa, mutta itseni tuntien saan jonkun neuroosin syömisistä. Kehittelen varmasti itselleni jonkun "syömishäiriön", kun nyt tiedän mitä ja miten pitäisi syödä, että rasva palaa. No se on sitten sen ajan murhe.

Vallu ja Pouta maastossa

Hanneleen kanssa sovittiin illalla ratsastustreffit täksi aamuksi. Lähdettiin Saavalle kunnon käyntimaastolle, aikaa meni reilu tunti. Mentiin tietä pitkin ja samoiltiin pitkin metsiä. Närri kulki koko reissun mukana. Hepat olivat sopivasti raukeita ja jölköttelivät kiltisti.

Tallilla annettiin vielä leipiä ja sokeria, sekä Vallulle vadelmaveneitä. Vietiin hepat laitumelle ja käytiin etsimässä Vallun ja Tuiskun pudottamia päitsiä. Tuiskun nahkapäitset löytyivät, mutta Vallun ei. Täytyy jatkaa etsintöjä.

Kiitos Hirnakalle linkistä, täällä on hauskoja heppavideoita: Bir-Aprantinin-Zafere-Giden-Yolu

Kaiken kansan sadonkorjuumarkkinat

Tytöt olivat mukana, Ampin auton ohjaamo on hieman tiivis tunnelmaltaan, mutta hyvin mahtui kaksi koirusta vieretysten nukkumaan keskipaikalla.

Sadonkorjuujuhlilla olimme Niemisessä muutaman tunnin pönöttämässä tuotteinemme. Sää oli mainio ja muutamat mukavat uudet ihmiset tavattiin. Ja taas voi sanoa, että maailma pieni. Livebändi soitteli Blues -musiikkia ja väki viihtyi.

Seuraavaa markkinapaikkaa täytyy ruveta etsiskelemään, joulumarkkinat voisivat olla ihan hyvä idea.

Sadonkorjuujuhlilla oli mahdollista päästä kokeilemaan kasvihuoneessa joogaa. En ole ikinä sitä kokeillut, joten kun tilaisuus tuli niin pitihän se testata. Aika paljon oli samoja juttuja, kuin kehonhuollossa ja olikin tosi rentouttavaa.

Toisellekin joogatunnille olisi voinut osallistua, mutten uskaltanut, olisin varmaan nukahtanut.

Kotiin tultua hoidettiin mummin vielä vahtiessa lapsia viimeisten karitsoiden vierotusoperaatio. Ei muutakun pari mammaa pakun takapaksiin ja kylälle muiden joukkoon. 

Jälleennäkeminen oli herttainen, paitsi Annukan osalta, joka antoi kyytiä Edinalle ja Elisabethille. Hyvin jäivät. Kotona alkoi välitön huutaminen karitsoilla, onhan se ikävä kun äidit yhtäkkiä katoavat. 

Tallimiehen kuva laitumelta.

Ilta menikin rattoisasti piilotettelessa paaleja metsänreunaan. Neljästä paalista kaikki ihan umpihomeessa. Ei hyvä. Hirveää hommaa availla ja piilotella paaleja... Ei vedä meidän tilukset näitä kovin montaa.

Heidin viikkotreeni

Arvoin aamulla, että selviänkö ylipäänsä sängystä ylös. Erityisesti vasen kylki on niin kipeä jostain sieltä syvältä, että välillä ihan itkettää. Kai se on, että ei tämän valmennusjakson aikana tervettä päivää nää. Koska eilinen oli lepopäivä, niin tälle päivälle sellaista ei voi ajatellakaan. Niinpä ajelin salille, ajatuksena, että 'sillä se lähtee millä on tullukin'. No eikös koululaiset olleet vallanneet koko salin ja päätin palata kotiin. Pienen harkinnan jälkeen siirryin pihalle viikkotreenin tekoon. 

Ihme kyllä, viikkotreeni onnistui, eikä aiheuttanut suurempia huolia selän suhteen. Sykkeet nousi kivasti, kun mäkitreeni oli kyseessä, sekä pakarapotkut. Laitoin radion pihalle ja kelloon aikaa 25 minuuttia. No hikihän se tuli. Sisällä aloitin venyttelyt ja siinä vaiheessa tuntui välillä, että silmissä pimenee. Kaiken huippu oli, kun en meinannut päästä lattialta ylös. 

Nyt pari tuntia treenistä, tuntuu, että selkä on huomattavasti parempi. Jotkin asennot "lukitsee" vielä selän ja silloin koskee, mutta muutoin aika lailla jo parempi fiilis. Tänään julkaistiin myös ensi viikon viikkotreeni, joka on kahvakuulatreeni. Sitä odottellessa. Ja olenko muistanut mainita, että Tallimies lähtee joulukuussa kahvakuulaohjaajakoulutukseen. Se on minun joululahja Tallimiehelle. Ehkä taka-ajatuksena saattaa olla omakin lehmä ojassa. Tosin TM on haaveillut siitä jo vuosia.

Tämän päivän ylevät ratsastussuunnitelmat meni joka tapauksessa jäihin, koska en nyt halua tuota selkää rassata enempää. Loppupäivä menee nyt koulujuttujen parissa ja illalla suunnataan kehitysvammaisten asumispalveluyksikköön sosiokulttuurisen innostamisen parissa. Se voi olla mielenkiintoista.

Kotisalin suunnitelmat saivat hieman takapakkia, koska ei saada Ampilta sitä monitoimilaitetta, kuten osattiin vähän aavistella. Nyt on etsinnässä käytettyjä laitteita ja ruvetaan säästämään siihen projektiin rahaa. Eli jos joku tietää kunnollisia, käytettyä laitteita, saap vinkata. Rihveleitä ei etes harkita.

Ps. Tänään julkaistiin valmennuksen uudet ruokasysteemit. On valittavana neljä vaihtoehtoa. Näyttää siltä, että pysyn nykyisissä pöperöissä, nykyisillä määrillä. Harkitsen vielä sitä, vai lisäänkö vähän evästä joukkoon. Mitään en ainakaan aio vähentää, se nyt on sanomattakin selvää =D

Vallu kentällä ja maastossa

Maanantaina kävin salilla ja jossain puolessa välin treeniä ihan mitättömässä jutussa vähän vasen kylki "jumahti". Päivällä kyljet ja erityisesti vasen puoli oli vaan vähän jäykkä ja kiertoliikkeet tuntuivat pahalle. Noh, kentällä oltiin ratsittu Vallun kanssa noin vartti kun kesken kevyen ravin naksahti. Ei päässä, mutta vasemmalla alaselän ja kyljen välimaastossa. Ratsastus pysähtyi siihen paikkaan. Oli pakko aukaista turvaliiviä, kun tuntui, ettei saa happea. Jatkettiin jolkottelua ja päätin siirtyä kävelemään Vallun kanssa maastoon.

Mitään kiertoliikkeitä ei pystynyt tekemään ja kaikki nykimiset ja heilautukset aiheuttivat kamalaa kipua. Tatun, Valman ja Helmin kanssa kuitenkin maastoiltiin vartin verran. Käveltiin kylälle päin ja vähän ennen metsälampea löytyi Poudan pudonnut kenkä. Eli Maria, se on nyt löytynyt. Tallilla piti Vallun selästä tulla alas jalustimen kautta, pelotti, että rusahtaa selästä vielä jotain pahemmin. Tehtiin porkkanavenytykset, laitettiin öljyä ja harjailtiin. Vallu pääsi takaisin laitumella. Tuisku ja Skipi olivat kahdestaan metsässä ja tytöt portilla saivat myös öljyä. 

Poutahan oli yön aikana TAAS pudottanut toisen etukengän, joten Tallimies joutui TAAS laittamaan kenkää paikoilleen. Mikä lie niitä riivaa, tai sitten ne pudottelee kenkiä suolle, jossa aika ahkerasti käyvät nyt ruokailemassa.

Maastokävelyllä oli tien varressa vadelmia, joiden äärelle palattiin koko perheen voimin. Saatiin seitsemän pientä rasiaa pakkaseen talven herkutteluita varten. Vielä jäi raakoja ja meidän soramontun ympärys on keräämättä. Nam, ihan parasta!

"Isona minusta tulee: pienempi" -projekti

Olen päättänyt nimetä BC urakkani ylläolevalla nimellä. Kirjoitin sillä tavalla viikonloppuna ystävänkirjaan. Se on hyvä tavoite. Tässä vähän päivän juttuja.

Tallimiehen kanssa keksittiin vähän hullu idea. Ruvetaan puuhailemaan kotisalia. Jos ei saada Ampilta monitoimilaitetta, niin sitten laitetaan jäihin koko homma. Tässä "vanhoja" laitteita, joita vähän tuunataan. Tallimies toi ne kaupungista ja katsotaan nyt minne ne kasataan ja miten ne siistitään.

Viikkotreenin jälkeinen venyttely on kotosalla hieman haastavaa. Liikaa porukkaa.

Tallimies osallistui viikkotreeniin mukaan. Meillä oli 25 minuutin täysillä vedetty pakaratreeni meidän mäessä, kun ei meillä ole pitkiä rappusia missään. Pientä sovellusta ja tehokasta oli. Huomenna voip olla kankut hellänä venyttelyistä huolimatta.

Heidin hylly jääkaapissa. Rehut vaan puuttuu.

Tehtailin kanaa valmiiksi jääkaappiin. Hirmuinen homma yhdessä paistamisessa, punnituksessa ja rasioihin annosteluissa.

Myös alan kirjallisuuteen lienee hyvä tutustua ;D

Isoille hepoille kenkiä, Pouta iltamaastossa

Ei ole näin masentava näky ollut ihan äsken laitumella. Vallulta oli tippunut toinen etukenkä, Tuiskulta molemmat etukengät ja Poudalta myös toinen etukenkä. Ensin Tallimies laittoi Tuiskulle kengät etusiin, toinen takanen on vielä sen verran haljennut reunoilta, ettei kenkää saa kiinni. Se ei nyt ole niin vakavaa kuin etusten kengättömyys meidän tapauksessa. Vallu sai myös uuden kengän, sekä entisten kiristykset, kuten myös Pouta.

Poudan kanssa käytiin pyörähtämässä reilun 6 kilometrin iltalenkki Saavalla. Mennessä mentiin ravia ja laukkaa, tullessa vain vähän ravia, lähinnä käyntiä. Pouta käyttäyi välillä oudosti ja säpsyili kaiken maailman rapinoita. Sekin selvisi sitten tallilla, sillä on ihan mieletön kiima. Tosi hassua, koska Pouta ei ikinä näytä kiimoja millään lailla. 

Tallille tullessa oli allekirjoittaneen ruoka-aika tullut ja mennyt, eikä ajatus enää kulkenut. Unohdin tehdä Poudalle venyttelyt ja antaa porkkanoita. Sokeripalan sentäs muistin antaa. Vallu oli meidän maastoilun ajan tallissa lepäilemässä, on nimittäin TOSI väsyneen oloista porukkaa. Kaikki hepat saivat öljyä polttiaisten syömiin kohtiin. Täytyy Tallimiehen kanssa nyt tormistautua ja ruveta aitausten kimppuun, jotta saadaan hepat syömään talvitarhan osuutta. Siellä riittää syömistä. Ja voisi varmaan heppojakin ottaa sisälle sitten yöksi.

Meidän vuokrapellot tuottivat pyöröpaaleja vain 24 kpl ja niistäkin näyttää olevan suurin osa homeessa. Nyt on avattu kolme, joista kaksi homeessa. Raivostuttaa, vaikka ne teetettiin poutasään aikaan. Kaavailen ensi talvesta heinän osalta aika vaikeaa talvea.

Ps. Ilmoitin itseni ja Poudan CR-valmennuksiin Jokirannan tallille loka- ja marraskuussa. Jee, kivaa päästään maneesiin!

Viikonlopun touhut

Viikonloppu meni hevosillakin vapaapäivien merkeissä. Lampaiden kanssa oltiin Tattikarnevaaleilla pistäytymässä ja paljon kävi porukkaa ainakin meidän lammasaidan ympärillä, mitä pari tuntia siinä kerettiin olla.

Meidät kutsuttiin ensi viikonlopuksi Hammaslahteen, mutta ollaan silloin luvattu olla Niemisessä Sadonkorjuumarkkinoilla. Kiva vaan, että lampaista tykätään ja mielellään tullaan ihmisten ilmoille. Lammas on hieno eläin, mutta valitettavasti esimerkiksi harva lapsi tänä päivänä pääsee silittämään lammasta, karitsoista puhumattakaan.

******

Jouduttiin lähtemään karnevaaleilta hieman aiemmin, koska vietettiin Riitta-Ponirääkkäjään toisia 20 vuotisjuhlia. Viikonloppu oli huikea, kuten arvata saattoi. Poskilihaksia pakottaa vieläkin ja maanantaina maistui unet hyvin.

Juhla-auto, oli nimittäin aika kähee. Herätettiin huomiota niin parkkihallissa kuin isolla tiellä, jossa ajeltiin rintarinnan miesten polttariporukan kanssa. Ja kyllä, Lada oli erinäppärä pyöritellä parkkihallissa, kuski oli tosi taitava.

Kakku oli ihan superhieno. Harmi vaan kun en voinut syödä sitä.

Hurjimmat uskalsivat hain kyytiin. Itse tyydyin veneessä istuskeluun.

Huh. On se rankkaa kun joku täyttää 40. Onneksi on vielä muutama vuosi aikaa siihen... ;D

*****

BC (bikini challenge) etenee hyvin. Nyt on jo toinen viikko menossa ja mitat ovat pienentyneet.

Jalat alkaa olla kunnossa, mutta salilla meni eilen vähän selkälihakset juntturaan. Ilmeisimmin tämän projektin aikana täytyy tottua erilaisiin lihaskolotuksiin. Nälkä alkaa olla jo hieman kurissa. Olen seminälkäinen, mutta välillä syöminen tuntuu tuskalta. Erityisesti aamiainen meinaa tulla välilla ylös. Muut pöperöt tuntuu liian kevyiltä. Onneksi viikolla 3 tähän tulenee muutosta. Sain myös selville, että viikolla 5 on tulossa herkku-/tankkauspäivä. Olen jo haaveillut syöväni silloin pizzaa, sipsejä, dippiä, jäätelöä ja aion jouda lasin superhyvää valkoviiniä. Ajattelin kunnolla vetää rasvaa kitusiin. Sitä päivää odotellessa. Sen voimalla jaksaa.

Ja tämän kymmenen viikon jälkeen on vissiin mahdollista osallistua BC+ treeniin, joka on lisäksi neljä lisäviikkoa. Sitä harkitsen myös. Kohti vatsalihaksia! 

Ps. "Isona haluaisin olla: pienempi."

Vähän näistä eväistä ja päivän salitreeni

Opin kantapään kautta, että tämän tyylisessä elämäntyylissä, jota nyt ainakin seuraavat 65 päivää aion noudattaa, on ruokien esivalmistelu kaiken a ja o. Illalla kävi niin, että kun rupesin tekemään iltapalaani, niin huomasin, että eihän meillä ole talossa enää yhtään salaattitarvikkeita. Ja kello oli jo niin paljon, ettei tietenkään meidän kyläpahasen kauppakaan ole auki. No pientä sovellusta kehiin, niin syntyihän se iltapala!

Onhan se kieltämättä hieman aneemisen näköinen, mutta ihan maistui. Ja on punnittu grammalleen.

Hiphurraa! Tein viikkotreenin, kun en illalla kyennyt salilla lähtemään hieman kipeiden etureisien johdosta. Viikkotreenin eka liike meni vaan puolittain, kun ei jalat taipuneet. Jumppailin ulkona ja otin sen jälkeen aurinkoa. Myös vaaleanpunaisen litkun sain juotua, ihme kyllä. Kävelin pihakiekko ympäri ja hörpin sitä, lopussa meinasi tulla oksennus, mutta pysyi sisällä.

Kamalin ateria on aamiainen. Puuroa (joka aamu!), siihen on pakko laittaa marjoja myös, muuten ei mene alas. Lisäksi joukkoon kuitua ja tässä tapauksessa laitan luomuvehnälesettä. Lisäksi hommasin tuota lesitiiniä ja se on ihan k-a-m-a-l-a-a!!! Nuo rakeet puuron päällä ovat sitä. En tiedä miten tästä aamiaisesta vielä selviää. Tökkii puuro, tökkii marjat, tökkii rahka...

Aamupalan jälkeen lähdin salille. Uumoilin, että saisi suhteellisen rauhassa treenata ja sainkin. Loput 20 minuuttia oli vain seuraa. Huoh, on niin paljon kivempaa olla siellä yksin, kun joutuu koko ajan peilistä katsomaan, että oma asento on oikein (tai ainakin sinne päin). Osasin kuitenkin tehdä alakroppa-keskivartalotreenin, kun tankkasin treenivideota ja tein itselleni tikku-ukkokuvat ohjeen viereen. Tosi amatöörimäistä!

Tässä bytheway meidän kylän liikuntahallin sali. Tässä vaan siis otos yhdestä nurkasta.

Vaikka en mielelläni jakele kuvia itsestäni, niin tässä ihkaensimmäinen saliselfie! Siinä se paino jaloissa köllöttää. Supersarjoilla tekeminen on hyvin sykettä nostavaa hommaa ja oli ihan oikeasti hiki. Vähän yli tunti meni kaikkine lämmittelyineen ja ohjelmineen, sekä venyttelyineen.

Illalla sitten näkee missä kunnossa on jalat. Hieman ovat vielä arat. Tänään pitäisi vähän hevosiakin liikutella... Ja muutakin puuhastelua viikonloppua varten on tiedossa.

Huomenna mennään lampaiden kanssa Tattikarnevaaleille. Tervetuloa!

Pouta ja Tuisku liikuntoa, Heidi "lepopäivä"

Tuisku järjesti ensimmäisen kohtauksen laitumella. Oli niin loukkaantunut, kun en ole pitkään aikaan häntä sieltä mukaani ottanut, että juoksi rallia pari minuuttia, ennen kuin tuli luokse. Sitten oli niin kaveria, että. Käytiin kiertämässä iso soramonttu. Ossin GoPro -kamera (vai mikä se nyt onkaan) oli hienoilla rintahenkseleillä kiinni. Yritin kuvata yhtä koulujuttua varten materiaalia, mutta koko härveli olikin sammunut itsestään, pitää ollakin isompi muistikortti. Toivotaan, että ensi kerralla onnistuu.

Tuisku oli tosi reipas, olisi varmaan lähtenyt hippulat vinkuen, jos olisi antanut. Yksi auto ohitti meidät Saavan tiellä ja siitä intoutuneena Tuisku halusi ravata. Vedettiin ihan kunnon ravia yksi suora. Loppumatka käveltiin kiltisti. Tallilla tehtiin porkkanavenytykset ja laiteltiin öljyä. Tuisku oli ihana, oma pieni pallero.

Maria kävi liikuttamassa Poutaa. Ymmärsin, että oli vähän estelöitä hypelty ja maastossa käyty. Toinen etukenkä oli tippunut ja laitumella huomasin, että niin oli Vallultakin. Voi, voi.

****

Tänään ajattelin myös ratsastuksen verryttävän hieman kipeitä etureisiäni. Tämä päivä on lepopäivä treenien osalta. En kyllä mitään olisi pystynyt tekemäänkään, koska nuo reidet on niin kipeät, että käveleminenkin on kamalampaa kuin synnyttäminen, voin sanoa. Kaikki istumaan menot, vessassa käynnit, portaat, autosta nousu, autoon meno, tms. ovat aivan tuskaa. Tänään olen ollut vähemmän kiukkuinen nälästä kuin eilen. Tunsin jopa olevani kylläinen syötyäni aamupalan ja päivällisen. Sain asiantuntijoilta viestin, että nälkä kuuluu asiaan, yritä kestää kolme viikkoa. Yep.

Ei grammaakaan yli, mutta pidän huolen, ettei ole kyllä grammaakan alikaan. Nyhdän parsasta vaikka yhden pikkupalleron tuolle vaa'alle, jos sen määrätty paino on vajaa.

Minähän kestän, perhe ei ehkä. No olkoon se heidän ongelmansa ;D Aamulla olin hieman kiukkuinen koulussa ja yritin lietsoa opinnäytetyöparianikin. Onneksi olo helpottui, koska mukana olivat tottakai omat tekemäni eväät! Voi hyvänen aika! Tähän on siis tultu.

Kun pääsin koululta, niin hoidin muutaman asioilla käynnin, kuten Prismassa ostostelun. Tämä laihduttaminen käy kyllä kukkarolle, mutta on pakko laihtua, pakko laihtua, pakko laihtua.... 

Elämän pahin painajainen -osasto. Soitin Tallimiehelle, että mikä säkki, mikä säkki. Sanoi soittavansa HETI, kun asiakas tuli. Odottelin tovin ja nappasin yhden mukaani. Soitti se sitten parikymmentä minuuttia siitä, että vieläkö oot siellä. No en oo! Siinä vaiheessa olin jo ajamassa kotiin. Jotain outoa miehen logiikkaa.

Pahanmakuisen palautusjuomalitkun lisäksi ostin kahvakuulan, koska aloitan parin viikon päästä kahvakuulatunnit, sekä oikean jumppa-alustan. Lisäksi ostin alennusmyynnistä treenitopin, joka oli oikeasti halpa kun alennus oli -70%. 

Huomenna olisi vuorossa kuntosalikeikka, toivottavasti kykenen siihen. Epäilen hieman. Oma pt tulee onneksi mukaan, koska en osaa tehdä kyseistä saliohjelmaa itsenäisesti.

Pouta maastossa

Pouta ja ohrapelto...

Illalla tormistaudun nälän ja kiukun voimalla ja lähdin ratsastamaan. Mietin hommaa pari kertaa, koska tein päivällä viikollatreenin, joka oli sanalla sanoen kamalaa. Hiki tuli ensimmäisten 50 liikkeen jälkeen, niin että virtasi. Sen jälkeen ei ollut kuin liikkeitä enää 40+30+20+10 kpl jäljellä. Se oli niin hirveää, että meinasin pari kertaa treenin aikana pyörtyä ja jälkitila kesti melkein tunnin; oksetti ja huippasi. Hieman tuntui venyttelyistä huolimatta illalla, että saattaapi myös reidet olla kipeet, siksipä ratsastusta iltasella päälle.

Poudan kanssa noin tunti reippailtiin kylälle ja takaisin. Mennessä hypättiin kaatuneen puun yli ja neitokaisella oli sen verran tempoa, että hypättiinkin hienosti. Kuvassa edessä häämöttää ylämäki, joka vedettiin laukalla ylös. Sitten pururadan reunaa koulun taakse ja sieltä kylän kautta jalkakäytävää pitkin takaisin tähän ohrapellolle ja tästä kotiin. Meillä oli tosi hauskaa ja oli oikein rentouttava maasto. Tallilla olikin sitten lampaat karanneet, kun siirrettiin pari mammaa lapsineen tallin kujalaitumelle. Pysyivät siellä abouttiarallaa noin 45 minuuttia. Olivat pihalla vastassa.

Pouta sai kaikki perinteiset hoitotoimenpiteet ja vein sen tarhaan. Tässä vaiheessa omat jalat alkoi olla tosi kipeät, nimittäin etureidet. Olin samassa vaiheessa niin nälkäinen, että karjuin jopa lampaille laitumella. Sisällä hermot meni sillä sekunnilla kun pääsin ovesta sisään. Lapset saivat osansa, kuten kissat ja koiratkin. Tallimies sanoi, että voi olla parempi, jos lopettaisin tämän dieetin, koska oli kuulema hieman pelottavaa. Söin iltapalan, sen saman kuin eilisillalla ja jäin jälleen nälkäiseksi. Hieman mieli kohentui ja sain pyydettyä meidän keskimmäiseltä Tallipojalta anteeksi, kun äiti hieman kiukustui. Voin sanoa, että kukaan, ei kukaan halua nähdä meikäläistä nälkäisenä. 

Elämä on. Tarkkaa.

Toinen päivä ja tuntuu nyt jo ikuisuudelta koko projekti. Näiden kymmenen viikon päästä tulen olemaan jokaisesta suupalasta satamiljoonaa kertaa kiitollisempi mitä suuhuni lapan, kuin koskaan elämäni aikana.

Heidin iltapala!!!

Siinä se on. Vaivainen pikku annos, josta ei tullut kuin vielä kiukkuisemmaksi :/ Ruokaisimman aterian jälkeen, jonka söin siis kello 15 pintaan, söin seuraavan aterian vaille klo 17 eli rahkaa ja mehukeittoa. Olen ollut koko illan nälässä!!!!!!!! Olimme eräällä mökillä, jossa pöydät notkui vaikka mitä herkkuja ja siinä ei mitään, mutta kun on nälkä!!!!! Join kupin teetä ja lasin vissyä, jossa oli liraus mehua.

Kotimatkalla alkoi olla tosi heikko olo, tuli paha olo ja pyörrytti. Piti vielä käydä kaupassa ja lampaat tarkistamassa. Kotona piti vielä kananmunat keittää. Iltapalaksi oli siis salaattia, keitettyä kananmunaa ja kalkkunaleikkelettä. Söin siis äsken tuon hieman KEVYEHKÖN iltapalan ja on edelleen aivan kiljuva nälkä. Ymmärrän, että ei se paino putoa, jos syö,  mutta on oikeasti ihan pyörryttävä olotila. Voihan se johtua kun on ensimmäinen päivä, mutta jos tälläinen huntelo olo viikon päästä, niin onkohan se ihan ok? 

Aion aamulla vetää sen tuhdimman aamupalaversion, eli menee ihan satavarmasti puurot, rahkat, marjat, kookosöljyt, ihan kaikki. Ja voin sanoa, että pientä kiukun poikasta oli ehkä havaittavissa kotiin tullessa. Tallimies ei uskalla myöntää, kun saattaa tämä pirttihirmu muuten hermostua =)

Nimim. Aamiaista odotellessa.

Ps. Tästä tässä koko hommassa on kyse: http://www.fitfarm.fi/bikini-challenge/

Heidin treenit suoritettu

Tämän päivän saldo on hoidettu. Kävin salilla tekemässä yläkropan treenin ja tuli hiki. Inhottavaa =D Ajattelin, ettei keskellä päivää ole salilla ketään, koska inhottaa mennä sinne jos siellä on muita, miksi en suosi saliharjoittelua mielelläni. Tosi lapsellista, mutta ei voi mitään, kun ei osaa käyttää siellä niitä vekottimia, niin ärsyttää olla tyhmä. No siellähän oli tietysti sali täynnä miehiä, mikä on vielä kamalampaa. Yksi vanhempi isäntä yritti koko ajan juttua vääntää Tatun välityksellä. Sain kuitenkin tehtyä kaikki liikkeet ja olen satavarma, että huomenna on kädet kipeänä.

En suostu juomaan mitään litkuja, kuten latausjuomia, koska ne maistuu oksennukselta. Tallimies sanoi, että hänelläpä on mansikan makuista palautusjuomaa, jota ajattelin opetella juomaan. Oli se vaaleanpunaista, mutta haisi oksetuksella ja maistui kakalle. Hyh. Tosi pahaa. Puolet pystyin juomaan (eli 2dl), kastelin loppujuomalla meidän pensaita.

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu kun lähtee tämmöiseen ruoanmittailuun. Ihan sairasta. Laitoin yhden ryynin liikaa ja vaaka näytti 2g liikaa. Anteeksi vaan, mutta pientä hilpeyttä tämä aiheuttaa kyllä allekirjoittaneessa. Söin salin jälkeen päivän tuhdeimman (???) aterian ja voin sanoa, että nälkä oli edelleen sen syötyäni. Seuraavan kerran saan syödä klo 18. Ei naurata, kun sekin on vaan rahkaa mehukeitolla. Täytyy opetella olemaan nälässä. Noh, voihan se olla, että saattaa vahingossa laihtua kun on vähän kevyemmillä (ja YKSITOIKKOISILLA) eväillä.

Heidi aamukävelyllä

Nyt se on virallisesti alkanut. Heräsin klo 0600 ja painelin alakertaan pukemaan trikoot jalakaan. Niin sitä oltiin Valman kanssa jo 0616 menossa aamukävelyllä. Alkuvaiheessa tehdään kaksi aamukävelyä tyhjällä vatsalla kestoltaan 45 minuuttia. Kerettiin kylälle, kiertää siellä puolikas pururatalenkki ja takaisin kotiin. Puolessa välin matkaa oli niin kova nälkä, että meinasin tirauttaa itkut.

Tässä jo kotimatkalla...

Saatan muuttua hieman kiukkuiseksi nälkäisenä ja voi olla, että jos olisi tullut joku mutka matkaan tai joku olisi jättänyt aamuhuomenet sanomatta, olisin saattantu tirvaista kunnolla... No, ehkä tähän tottuu. Lämpötila oli +4 astetta, joten hieman oli vilpoisaa. Onneksi laitoin fleecetakin ja huivin päähän. Kädet ja kaula oli ihan umpijäässä. 

Aamupalaksi sitten puuroa ja tällä kertaa raejuustoa. Se rahka ja puuro aamiainen oli vähän liikaa. Rahkan voi korvata raejuustolla ja käy itselle kyllä paremmin. Aamupalasta puuttui parit lisäjutut, jotka tilasin FitFarmilta, niitä odottellessa. 

Tänään olisi tarkoitus tehdä salitreeni, katsotaan miten menee, raportoinen siitäkin alkuinnostuksen voimalla. Voi olla, että alkaa käydä rankaksi jossian vaiheessa ja siinä vaiheessa ei bloggailut paljoa nappaa. Mietin kävellessä, että alkaako nyt elämäni pisimmät kymmenen viikkoa vai parhaimmat? Siihen saanen vastauksen sitten marraskuussa.

Vallu maastossa ja kesäfiiliksiä

Vallun kanssa käytiin tunti maastoilemassa. Näkymä on pienen soramontun luota metsätieltä. Pahaa jälkeä saa metsäkoneet aikaan, ei voi muuta sanoa. Saavan tiellä törmättiin pyöräileviin marjastajiin ja autoon. Ja se on ihme se. Vallu ei ollut pyörällä liikkuvista marjamummeleista sankoineen moksiskaan. Menomatka Saavan tiellä ravattiin ja tullessa lähinnä vain käveltiin. 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Vallu vähän vain hikosi, joten en jaksanut pesuhommiin ryhtyä. Ennen lähtöä vielä öljyttiin ja siistittiin Vallun harja puoliveripituuteen. Vallu oli läheisyyden kipeä ja kiehnäsi kainalossa koko ajan. Vallu pääsi takaisin laitumelle ja laitoin sille päähän sen meidän halvan, mutta sitäkin toimivamman vanhanajan ratkaisun silmien vuotamisen estämiseksi.

Laiduneläjät näyttävät kieltämättä hieman uuvahtaneilta. Näyttäkööt, kyllä sitä talvella kerkeää siellä tallissa ihan riittämiin möllöttää.

Tallimies sai kameraansa akun, joten on napsinut kuvia pitkin pihoja. Tässä muutamia kesäfiiliskuvia.

Helmi, ihanuus!

Väsynyt Valma.

Ihana lepakko.