Mietin tuossa Peetun joululahjaa, kun kun ostin sille hienon vinkuvan kynityn kumikanan, sekä vinkuvan auton alle jääneen pehmokissan, että osaakohan se niillä leikkiä. Eilen Peetu kävi lantakasasta hakemassa sellaisen päänsä kokoisen jäätyneen lantakikkarenökäreen ja leikki alapihalla pitkät tovit tyytyväisenä. Kaikkien kivointa oli Peetun mielestä kun pallerosta irtosi välillä aina yksi irtokakkare, niin siitäkös lystiä riitti.
Eilen Peetu myöskin varasti yhden kananmunan. Olin tulossa sisälle ja laitoin munan odottamaan pihakiven päälle, kun putsasin auton päältä lumet. Peetun suurinta herkkua on siis raa'at kananmunat, niin oli käynyt sen nappaamassa siitä. Kanteli suussa kananmunaa pitkin pihaa ja töni sille maassa välillä vauhtia. Ja munahan ei mennyt siitä rikki. Autoin vähän ja Peetu sai sitten herkutella vielä ennen sisälle tuloa... Semmoista on siis koiran elämä maalla, vaviskaa kaupunkikoirat!
Hulluilla on halvat huvit.... :)
VastaaPoistaIhania ratsastuskuvia Poudan kanssa, se on kyllä kovin kaunis hevonen, varsinkin jos kulkee oikein päin! Ja ihanaa että olette Tuiskun kanssa taas työntouhussa. Voi kun kuulostaa mukavalta. Miulla on hirveä hevoskuume ja niin kovasti kaivaan heppailua... Maaliskuussa kunhan kotiudun niin taidan ensi töikseni suoria jonkun talliin istumaan karsinannurkkaan ja nauttimaan hevosenhajusta. Terkkuja täältä miinus kolmestakympistä.
Tervetuloa meille haistelemaan hevosia, ja nehän haisee :)
VastaaPoistaKyllä nyt nuo rekiajelut ja puunajot houkuttaa kovasti! Onhan se Poudan ja Tuiskun kanssa aikalailla erimaailmat miten työskennellään yhdessä. Kaksi kovaa vastakkain, työhevosjutut ja kouluratsastus, en osaa edes sanoa kumpi niistä on kivempaa. Ehkä ne on yhtä kivoja molemmat?