Poutahan kuulkaa laihtuu silmissä, meni taas vyö yhden rei'än kireämmälle, go Pouta go :) Itse ratsastustunti ei niin mennyt osaltamme mairittelevasti, heppa oli ei jäykkä, mutta silti hieman junttura, ratsastajalla pasmat hukassa. Samojen aiheiden parissa tahkottiin kuin eilenkin. Tehtävät olivat erinomaisia ja juuri meille sopivia, mutta tässä vaiheessa erihankalia. Kaikki tulevat kuvat ei siis kovin näyttäviä...
Jennille erityiskiitos videokuvista, jotka ovat kyllä osaltamme järkyttävää katsottavaa. En viitsi jakaa niitä kanssanne, kun siellä esiintyy muitakin. Mietin vaan, että mikä tuota meikäläisen niskaa vaivaa, kun se heiluu koko ajan???? Itsekritiikki on se pahin kritiikki. Mutta ihan tunnin lopussa sain otteen siitä tunteesta, kiitos Riia, jospa se tästä rupeaa nyt lähtemään pikkuhiljaa uusille urille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti