Vähän on ihmeissään vehkeistä, mutta jospa se siitä. Laitoin pihalle aisat vetokarttuun kiinni ja ollaan todellakin niin alussa, että harjoitellaan nyt siinä maassa olevien aisojen välissä seisomista. Nostelin aisoja ja koskettelin niillä jalkoja ja kylkiä. Välillä otti ritolat, mutta tehtiin se varmaan kaksikymmentä kertaa. Ihan kiltisti sitten seisoi paikoillaan. Vähän hätänen tämä Tuiskun pikkusisko meinaan.
Mutta toivoa ei silti ole menetetty laisinkaan :) Ehkä siitä hevonen tuloo. Nykyinen mittapuuni suomenhevosten suhteen taitaa olla se, että ei se ole hevonen, jos ei rekeä vedä perässä. Näin nyt kärjistetysti sanotusti ja tämä kommentti koskee nyt vaan ja ainoastaan näitä omia putteja.
*******
Tuiskun kanssa reippailtiin sitä vastoin tunti ja 12 minuuttia maastossa, kiitos Jennille ja Skipille seurasta. Tänään oli lähes täydellinen talvisää maastoiluun, sopivasti pakkasta ja mukavasti pöllyävä lumi. Seurailtiin ilveksen jälkiä ja otettiin vähän vauhtia suorilla. Aika huippua!
Lopuksi käveltiin metsätyökurssia varten metsälenkki, joka on vielä aikamoista ryteikköä, mutta eiköhän se siitä. Mulla alkaa olla aika huolestuttavan höllämielinen asenne asiaan kun asiaan, että josko se siitä, kyllä se siitä... ;-D
Tuisku hikosi lenkillä vähän ja laitettiin ihan toppaloimi niskaan. Ulkona kamala tuuli ja hevoset vähän muutenkin kahelilla tuulella. Tehtiin myös leipävenytykset ja vietettiin sitä kuuluisaa laatuaikaa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti