Laitetaan tähän suoraan Tuisku-hevosen vikalista/status: Ontuu voimakkaasti vej, RTG-kuvat samalla takajaloista. RTG-löydökset vej kaviossa kypsymässä oleva kaviopaise, mej kaviorustot luutuneet jo melko pitkälle, mtj kintereissä lieviä kinnerpattimuutoksia, vtj pidemmälle edenneet muutokset, mtj kavionivelen etureunalla ja ruununivelen etureunalla lievää nivelrikkoa. Otj kaviossa säteessä viiltomainen halkeama, jota arkoo.
Että huh helpotuksesta! Kaviopaiseesta selvitään varmasti ja eiköhän lohkeema asia myös korjaannu ajanoloon. Muut viat nyt on ihan tyypillisiä tuon ikäiselle suomenhevoselle, joten nou hätä. Jos arkoo etusia, niin tiedetään ainakin mistä johtuu ja pidetään sitten lepoa tarvittaessa. Muutoinhan Tuisku on ollut "oireeton", joten jatketaan elämää taas normisti eteenpäin. Ainut muutos on, että kentällä ei todellakaan enää pyöritä (huh, helpottava ajatus!) ja että valitettavasti taidetaan estehyppelyt myös jättää nuoremmille. Niin, että käyttäkee vaan heponne röntgenissä, niin terveestä hevosesta saa aikaan aika vikalistaisen. Eikös sitä sanota, että tieto lisää tuskaa? Ja jos tämä hemmen tietokone suostuu avamaan levyltä kuvia, niin laitan tänne röntgenin kuvia myöhemmin.
Kissa-Tuisku sitävastoin selvisi helpommalla. Sai heti miten mentyä rauhotusaineen kankkuun, mutta hetken päästä hoitaja tuli sanomaan, että ei se rauhotu. Mikä näitä meidän elukoita vaivaa, kun kukaan ei ota tehoja rauhotusaineista?? No Maukku sai sitten suoraan suoneen päiväkännit, käyhän se niinkin. Nyt on sitten legot kunnossa ja kelpaa lähteä keväälle taas kesälomareissulle (hope not)! Taisi olla aikamoiset kännit, kun kotonakin vielä viiden aikaan illalla kehräsi koko ajan tyytyväisenä. Omituinen kissa, mutta tuskin tullut omituiseen omistajaansa.
Aamun kuviohan meni siis niin, että yhdeksältä oli aika. Vietiin pojat mummon luo hoitoon, jotta saadaan kerrankin käydä eläinlääkärillä ilman lapsia, sanoisinko että luksusta. (Mainitakseni ehkä yhden monien joukossa "koomisimman" tilanteen kun Margilla on puhaltuminen, niin klinikalla on mukana autossa kaksi isompaa keskenään kinastelevaa lasta, vauva kaukalossa, jota vuorotellen lampaanpitelemisen aikana joku keinuttaa ja eläinlääkäri yrittää työntää letkua lampaan vatsalaukkuun. Siinä samassa joku kolmesta vielä hakee öljyä ja käy komentamassa lapsia autossa ja niin edelleen ja niin edelleen...) Summa summarum nimimerkillä: En ikinä haluaisi enää mennä lasten kanssa eläinlääkärille. Asiaan; Heppa Tuisku antoi ottaa kuvat ilman rauhoitusta, seisoi kiltisti milloin puupalikan päällä, milloin kavio telineessä. Aikaa vaan meni kummasti ja kotona oltiin vasta ennen puoltapäivää.
Maukku oli vielä siinä vaiheessa ihan kanttuvei ja koska pojat olivat edelleen kaupungissa, niin ei muuta kun Maukku jatkoi autostelua vielä mummon ja papan luo. Siellä hoiperteli ja löysi sopivan paikan vessan kaapin alta. Kotona sitten oltiin lasten ja Maukun kanssa kahden jälkeen. Kotiin tullessa Heppa Tuisku oli virkistynyt kummasti kipulääkkeen ansiosta ja leikki täyttä häkää tarhassa Usvan kanssa. Mietin vaan siinä mäessä autossa istuskellessa, että ei tuo taida vielä kuolemaa tehdä. Sama meno jatkui lähes tunnin, koska vein välissä Ossin kaverin luo, niin sieltä tullessani leikki vaan jatkui!
Illalla sisälleottaessa oli puolipakettia purkautunut kaviosta. Mutta mikäs yllätys se nyt onkaan, kun kyseessä on Tuisku. Teipattu pyyhkeenpala löytynee tarhasta keväällä. Pohja koko älyttömän tyylikkäästä puketista oli kulunut puhki ja koko käärön sisu täynnä lunta. Tarkoitus oli vasta huomenna vaihtaa uusi haude, mutta jouduttiin siis vaihtamaan se jo tänään. Oli kuitenkin sen verran tiukka käärös, että saksilla piti leikata koko systeemi. En viitsinyt ottaa kuvaa oma tekemästä, kun siitä tuli niin silmiä hivelevän kaunis :)
Kyllähän nuo röntgentulokset toki pistää miettimään, mutta tiedänpähän nyt paljon vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Kyllä tästä on nyt hyvä jatkaa taas eteenpäin. Ja eiköhän tästäkin taas selvitä, hope so.
Että huh helpotuksesta! Kaviopaiseesta selvitään varmasti ja eiköhän lohkeema asia myös korjaannu ajanoloon. Muut viat nyt on ihan tyypillisiä tuon ikäiselle suomenhevoselle, joten nou hätä. Jos arkoo etusia, niin tiedetään ainakin mistä johtuu ja pidetään sitten lepoa tarvittaessa. Muutoinhan Tuisku on ollut "oireeton", joten jatketaan elämää taas normisti eteenpäin. Ainut muutos on, että kentällä ei todellakaan enää pyöritä (huh, helpottava ajatus!) ja että valitettavasti taidetaan estehyppelyt myös jättää nuoremmille. Niin, että käyttäkee vaan heponne röntgenissä, niin terveestä hevosesta saa aikaan aika vikalistaisen. Eikös sitä sanota, että tieto lisää tuskaa? Ja jos tämä hemmen tietokone suostuu avamaan levyltä kuvia, niin laitan tänne röntgenin kuvia myöhemmin.
Kuvissa laitettu kavion pohjaan haude, muovipussia ja sidettä. Lisäksi vielä ilmastointiteippiä hurjasti päälle, jotta kestää (meidän tapauksessa ei kestä). Kuvaa ei nyt ole, mutta teipattiin vielä pyyhkeenpala, jotta ei ole ulkona liukas.
Kissa-Tuisku sitävastoin selvisi helpommalla. Sai heti miten mentyä rauhotusaineen kankkuun, mutta hetken päästä hoitaja tuli sanomaan, että ei se rauhotu. Mikä näitä meidän elukoita vaivaa, kun kukaan ei ota tehoja rauhotusaineista?? No Maukku sai sitten suoraan suoneen päiväkännit, käyhän se niinkin. Nyt on sitten legot kunnossa ja kelpaa lähteä keväälle taas kesälomareissulle (hope not)! Taisi olla aikamoiset kännit, kun kotonakin vielä viiden aikaan illalla kehräsi koko ajan tyytyväisenä. Omituinen kissa, mutta tuskin tullut omituiseen omistajaansa.
Aamun kuviohan meni siis niin, että yhdeksältä oli aika. Vietiin pojat mummon luo hoitoon, jotta saadaan kerrankin käydä eläinlääkärillä ilman lapsia, sanoisinko että luksusta. (Mainitakseni ehkä yhden monien joukossa "koomisimman" tilanteen kun Margilla on puhaltuminen, niin klinikalla on mukana autossa kaksi isompaa keskenään kinastelevaa lasta, vauva kaukalossa, jota vuorotellen lampaanpitelemisen aikana joku keinuttaa ja eläinlääkäri yrittää työntää letkua lampaan vatsalaukkuun. Siinä samassa joku kolmesta vielä hakee öljyä ja käy komentamassa lapsia autossa ja niin edelleen ja niin edelleen...) Summa summarum nimimerkillä: En ikinä haluaisi enää mennä lasten kanssa eläinlääkärille. Asiaan; Heppa Tuisku antoi ottaa kuvat ilman rauhoitusta, seisoi kiltisti milloin puupalikan päällä, milloin kavio telineessä. Aikaa vaan meni kummasti ja kotona oltiin vasta ennen puoltapäivää.
Maukku oli vielä siinä vaiheessa ihan kanttuvei ja koska pojat olivat edelleen kaupungissa, niin ei muuta kun Maukku jatkoi autostelua vielä mummon ja papan luo. Siellä hoiperteli ja löysi sopivan paikan vessan kaapin alta. Kotona sitten oltiin lasten ja Maukun kanssa kahden jälkeen. Kotiin tullessa Heppa Tuisku oli virkistynyt kummasti kipulääkkeen ansiosta ja leikki täyttä häkää tarhassa Usvan kanssa. Mietin vaan siinä mäessä autossa istuskellessa, että ei tuo taida vielä kuolemaa tehdä. Sama meno jatkui lähes tunnin, koska vein välissä Ossin kaverin luo, niin sieltä tullessani leikki vaan jatkui!
Illalla sisälleottaessa oli puolipakettia purkautunut kaviosta. Mutta mikäs yllätys se nyt onkaan, kun kyseessä on Tuisku. Teipattu pyyhkeenpala löytynee tarhasta keväällä. Pohja koko älyttömän tyylikkäästä puketista oli kulunut puhki ja koko käärön sisu täynnä lunta. Tarkoitus oli vasta huomenna vaihtaa uusi haude, mutta jouduttiin siis vaihtamaan se jo tänään. Oli kuitenkin sen verran tiukka käärös, että saksilla piti leikata koko systeemi. En viitsinyt ottaa kuvaa oma tekemästä, kun siitä tuli niin silmiä hivelevän kaunis :)
Kyllähän nuo röntgentulokset toki pistää miettimään, mutta tiedänpähän nyt paljon vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Kyllä tästä on nyt hyvä jatkaa taas eteenpäin. Ja eiköhän tästäkin taas selvitä, hope so.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti