Tuisku valjastettiin rekeen, isommat tallipojat kyytiin ja mamman kanssa menoksi. Kuvassa naishenkilö ilmeisesti ihmettelee, mitkä kumman narukapistukset on kädessään... Tänään muutenkin ohjastaja toimi epäilyttävästi, josta kohta lähemmin.
Ensimmäinen lenkki heitettiin latopellolle ja takaisin.
Kuten videolta voi huomata, tullaan kotipihaan vähintäänkin vauhdikkaasti, eikä meinaa jarruja löytyä...Ohjasta yrittää saada hevosensa paniikinomaisesti hiljentämään.... Tosi ammattimaista toimintaa, varsinkin kun kyydissä kaksi kiljuvaa kakaraa... :) Ja kuka on sanonut, että maalla asuminen on vaarallista??
Matka jatkui, tallimies ajeli kiekkaa pellolla, kuva alla.
Taisivat vaan kävellä koko kierroksen.
Ajattelin, että käyn vielä ajamassa yhden kiekon uutta reittiä. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olipa mahtavan hyvä idea. Ja tästä tarina sitten alkaa...
Lähdettiin tallipoikien kanssa ajamaan kohti latopeltotietä, mutta käännyttiinkin ekasta vasemmalle, josta pääsee metsäaukealle. Ajattelin, että kyllä sieltä reellä pääsee läpi. Tosin tässä vaiheessa on kerrottava, että sinne asti ei päästy, joten jäi nyt sitten epäselväksi, että olisiko sieltä päässyt.
No miksi ei sinne päästy, johtuu siitä, että ohjastaja ajoi aukealle kaartuvan tien ohi n.10 metriä umpimetsään.
Kuvassa ollaan jo takaisin kotiinpäin tulossa, mutta vähän ennen kuvan ottoa oltiin nenä 180 astetta eri suuntaan. Siinä sitten kun mietin minuutin aikana, että yritänkö kääntää, peruuttaa, purkaa koko systeemin vai mitä teen. Ensin yritin peruuttaa ja kääntää, ei onnistunut kuin ehkä 100 astetta. Oli siis keskellä umpimetsää pakko purkaa koko paketti ja käsipelillä kääntää reki kotiakohti. Otto nukkui tallinpihalle, Ossi lähti kotiin kävelemällä vahtimaan Ottoa (jos sattuu heräämään) ja tallimies lähti kipittämään kohti aukean reunaa, jossa ei ole ikänään vielä käynyt, no nytpä on!
Tatu itki, että mie halluun kottiin, minnuu pelottaa, mie en halluu olla täällä.... Yritin ehdotella majan tekoa kuusen alle, mutta urheasti autteli kantamalla luokkia äitille ja isille. Tuisku oli ohjista kiinni kuusessa ja käänneltiin sitten tallimiehen kanssa roikka kotiinpäin. Eihän siinä siis mitä, kaikki rekipaketoinnit uusiksi. Tuisku seisoi hienosti paikoillaan, olisin varmaan yksinkin saanut homman hoidettua, mutta oli se parempi, kun tuli henkinen apu paikalle :)
Huomatkaa tässä kuvassa, kun länkiä kiristetään, kengänpohja näkyy... No mutta mitä opimme tästä, ei kannata ajaa hevosta umpimetsään ja kannattaisi pitää omat silmät auki.
No mutta nauruthan tästä herkesi, allekirjoittaneelle tietysti. Episodin jälkeen kävin yksin Tuiskun kanssa ajamassa isolla pellolla kiekon ravia ja kotiin palattiin suopellon kautta kävelemällä. Kaikkiaan ajohommiin saatiin aikaa kulutettua reilusti yli tunti.
Toivottavasti huomenna selvitään kyläyhdistyksen tapaninajelutuksesta kunnialla, eikä kukaan aja hevosta ja rekeä kylän ankkalampeen... Tapaninajelu ilmoituksessa Tuiskusta oli tullut Loiste, mutta eipä se haittaa, rakkaalla hevosella on monta nimeä ;)
Rauhallista Joulupäivää, mekin yritämme viettää loppupäivän silläviisii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti