Kiitos mummin ja papan, jotka suostuivat tulemaan valosan aikaa hetkeksi lapsenvahdeiksi. Tosin pappa joutui rekikyytiin ja istui umpijäässä -20 asteen pakkasessa. Tuisku oli voisiko sanoa, että enemmän kuin innoissaan koko hommasta. Kävimme ajamassa uraa kylälle tapaninajelua silmällä pitäen. Ladun pohjia oli käynyt joku hevosta isompi kone tekemässä, mutta hyvin pääsi sitä pohjaa pitkin ajamaan. Käännyttiin Eeron pelloilla ennen pururatoja. Tuiskua piti ihan pidätellä, niin innoissaan se koko touhusta oli!
Kerran meinattiin reki saada nurin, kun johonkin töyrääseen osui ja aikamoinen pomppaus oli tien päälle kaatuneen puun ylitys. Tuiskuhan ei ollut moksiskaan, mutta kyydissä olijat saivat kyllä aikamoisen pompauksen.
Tallilla otettiin vähän sokeria ja vaihdettiin katseita sen merkiksi, että huilitauko on ohi ja tästä rekielämä taas jatkuu. Tuisku on silminnähden innostunut. Tarhaan asti sain pesuja ja hoitoa, vissiin kiitoksena tästä mukavasta pakkaspäivän ajelusta.
Ja ohjastaja oli melkein hikinen, kun piti ihan skarppina pysyä vauhdikkaan ruunan ohjaksissa.
Aava kun ulkoilee miten sattuu. Löytyi eilen pässien luota, taitaa vähän olla "ne päivät" meneillään. Matti ja Ernest olivat erityisen kiinnostuneita, tuosta mustasta sanoisinko vähintäänkin tyrkystä neitokaisesta. Meillä siis näyttää olevan aikamoinen meno
ilotalossa kanalassa, niin sama meno jatkuu näköjään lampolankin väellä... Luulisi, että pakkanen vähän jarruttelisi rii'ausintoa, mutta näyttää vaan sitä lisäävän, joillakin siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti