No nyt se on tehty, hyi yök. Mulla ei tee pahaa katsoa enää nykyisin mitään haava yms. leikkausjuttuja, mutta nuo kavioiden kaivamisen on jotain aivan äklöä, jo pelkkä kavioiden vuoleminen on selkäpiitä karmivaa, sitä en itse suostu tekemään. Antti oli niin nopee, etten kerennyt ottaa kuvaa kavionpohjasta miten hurjalta se nyt näyttää, mutta kun huomenna (tai voi olla jo tänä iltanakin, jos paketti taas aukeaa...) vaihdetaan uusi haude, niin sitten saa kuvan viimeistään.
Kavion pohjasta on kaivettu reunat todellakin auki ja niin sitä mätää sieltä tuli ihan reilusti. Mutta heti toimenpiteen ja paketoinnin jälkeen otti Tuisku painoa jo jalalle. Nyt sitten haudetta pidetään vielä muutama päivä ja kun kävely on normaalia, niin kengitetään pohjan kanssa, ettei mene kakkaa sinne aukiolevaan kavioon.
Takasen osalta tultiin siihen lopputulokseen, että joku terävä (lasi? metalli? tms.) on vetänyt syvän viillon säteen viereen ja se vasta hirveältä näytti. Kun sen vuoli ja kengittäjä sitä vähän levitti, niin meinasin pyörtyä. Tämän suhteen ei voi oikein nyt muuta tehdä kun laittaa sinnekin vähän jodomitäliepaktia ja odotella jotta itestään korjaantuu. Että kaunis kiitos niille joillekin ystävällisille ihmisille, jotka ovat aikanaan dumpanneet tuonne tarhan alueelle kaikkea mahdollista. Kyllä raivostuttaa. Tuo tarhan pohja on kynnetty meidän täällä asuessa joka kevät ja vielä vaan näyttää nousevan sitä p****aa sieltä.
Homeopaattisin keinoin autetaan aineella Hepar Sulfuris (märkivät tulehdukset, haavat, limainen yskä, nuhakuume, influenssa, akne, reumaattinen särky, välikorvan tulehdus). Tämä tieto lainattu sivustolta Luontoemo. Eli sulfuriksen pitäisi työntää nyt sitä mätää pois ja lievittää tulehdusta. Tallimies oli löytänyt sitä Joensuun keskustan Life:sta, muutoin olisi tilaamalla mennyt päivätolkkua. Mulle on "uusi" tuttavuus tämä sulfuris, mielenkiinnolla jään seuraamaan miten vaikuttaa.
Tämä bloggaus on numero 900. Että aika monta kertaa on tullut tänne kirjoiteltua. Ehkä se tuhat tulee vielä täyteen joskus :)
Hevosenomistajien vertaistuesta päivää. Meillähän pidettiin myös kaviopaise, ja vaikka hoito olikin konstikasta kaikkine paketoimisineen päivineen niin hyvä kavio siitä tuli loppujen lopuksi. Ja Reinolle se tuli vielä syksyllä pahimpien mutalöllöjen aikaan.... Mutta hurjaa touhua oli kyllä kavion avaaminen. Repellähän oli myös rustoluutumat, mutta ne ei sen akutisoitumisvaiheen jälkeen vaivanneet juurikaan.
VastaaPoistaToipumista teille! Talvinen kylmä keli auttaa paiseenkin hoidossa.
Antti kyllä lohdutti, että toipumisen pitäisi alkaa heti, jotkut ravurit ovat juosseet kilpaa viikko paiseesta.
VastaaPoistaJostain kumman syystä meidän kone ei avaa rtg-kuva levyä, mutta yritän vielä saada ne kuvat sieltä ulos. Ne kaviorustonluutumat on Tuiskulla ihan hurjan pitkälle, ja tosiaan ei hevonen ole ontunut tms... Se on niin yksilöllistä.
Vertaistuki on se paras tuki. Ehkäpä liityn itsekin em.joukkoon :) Kuulostaa nimittäin paremmalle kuin Väsyneet Kotiäidit ry... ;-D
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä ne kuvat ja verrata Reinon kuviin. Miulla on tietenkin kotona Joensuussa ne kuvat, ne on vielä siellä Ahon autotallissa otettuja vanhan liiton rg-kuvia. Reinolla oli etusissa pitkälle edenneet luutumat, jotka tuntui ihan kädellä kokeillessa, takasissa vähän pienemmät. Kintereet ja vuohisnivelet sillä oli ihan terveet. Reinon ja minun ensimmäisenä yhteisenä vuotena se oireilu oli pahimmillaan, epämääräistä könkkäämistä ja sitten taas parempia päiviä... Säännöllinen liikunta ja kengitys ja joustavat, ei liian pehmeät eikä kovat pohjat ratsastuslenkeillä piti sen kunnossa, kesällä sillä oli pohjalliset etusissa ja silikonitäyte. Ja kentällä vääntöä ei tehty ollenkaan. Tuiskulla on vielä monia monia reippaita vuosia maastoheppana ja työhevosena!
VastaaPoistaNyt se toipuminen alkaa! Luottavaisin mielin voi olla kun tietää, että ajan kanssa kaikki yleensä selviää. Sinäkään et ole onneksi hätäisin hevosenomistaja, vaan maltat antaa aiksa ja hoivaa. Tattikin sai käyntiliikuntareseptin vielä kuukaudeksi, pariksi, ja vaikka se välillä tuntuu pitkälle ajalle tuo toipimisaika kun olisi valmennuksiaja rekiretkiä ja muita, muistaa sitten, että yhteiseloa on vielä edessä toivottavasti vuositolkulla.
VastaaPoistaOnnittelut 900. bloggauksen johdosta! Jaksa jatkossakin, on tosi kiva lukea kuulumisia, etenkin kun on tutut pollet ja niiden omistajat :) t. Hevosenomistaja mallia valaskala
Kohtahan se Tatti jo pääsee tosi toimiin, nopeasti se aikaa menee varsinkin kun teillä on tuota "projektin tynkää" käsillä. Ajattele, että kohta olet hevosenomistaja mallia ratsastajar :)
VastaaPoistaOn se kun ei osaa itse ees kirjoittaa...
Poista