Pouta opissa, Tuisku maastossa

Poudan rekiopettelut jatkuivat tänään. Yksin tämä on hieman hankalaa, joten täytyy olla lisäkäsiä kyllä apuna, kun aisoja kiinnitetään (toivottavasti joku kaunis päivä).

Vähän on ihmeissään vehkeistä, mutta jospa se siitä. Laitoin pihalle aisat vetokarttuun kiinni ja ollaan todellakin niin alussa, että harjoitellaan nyt siinä maassa olevien aisojen välissä seisomista. Nostelin aisoja ja koskettelin niillä jalkoja ja kylkiä. Välillä otti ritolat, mutta tehtiin se varmaan kaksikymmentä kertaa. Ihan kiltisti sitten seisoi paikoillaan. Vähän hätänen tämä Tuiskun pikkusisko meinaan.

Mutta toivoa ei silti ole menetetty laisinkaan :) Ehkä siitä hevonen tuloo. Nykyinen mittapuuni suomenhevosten suhteen taitaa olla se, että ei se ole hevonen, jos ei rekeä vedä perässä. Näin nyt kärjistetysti sanotusti ja tämä kommentti koskee nyt vaan ja ainoastaan näitä omia putteja.

*******

Tuiskun kanssa reippailtiin sitä vastoin tunti ja 12 minuuttia maastossa, kiitos Jennille ja Skipille seurasta. Tänään oli lähes täydellinen talvisää maastoiluun, sopivasti pakkasta ja mukavasti pöllyävä lumi. Seurailtiin ilveksen jälkiä ja otettiin vähän vauhtia suorilla. Aika huippua!

Lopuksi käveltiin metsätyökurssia varten metsälenkki, joka on vielä aikamoista ryteikköä, mutta eiköhän se siitä. Mulla alkaa olla aika huolestuttavan höllämielinen asenne asiaan kun asiaan, että josko se siitä, kyllä se siitä... ;-D

Tuisku hikosi lenkillä vähän ja laitettiin ihan toppaloimi niskaan. Ulkona kamala tuuli ja hevoset vähän muutenkin kahelilla tuulella. Tehtiin myös leipävenytykset ja vietettiin sitä kuuluisaa laatuaikaa yhdessä.

Herra Harmitus, Pouta ratsittavana

Mummi lähetti meidän Harmista muutaman kuvan, jonka oli tässä yhtenä päivänä ottanut meillä käydessään.

Ja kiitos Annelle Poudan liikutuksesta. Poudalla olikin nyt vähän turhan pitkät vapaat tässä... Mutta minkäs tekee.

Tuisku rekiajelulla

Tattista vaan Jennille Tuiskun ajelutuksesta! Luulenpa, että tämä kaksikko rekeilee vielä jatkossakin, hyvä näin. Aina on liikutusapu tarpeen :)

Oli sen verran kiirus, että katsottiin vaan päällisin puolin valjastusta, mutta eiköhän tuo Jenni vielä tämän talven aikana homman hanskaa. Alkaa itselläkin taas tauon jälkeen luonnistua vähän joutuisammin ja pysyy rensselitkin kiinni.

Kiitos siis Jennille ja Tuiskukin oli käyttäytynyt mitä mallikkaimmin!

Tänään piti Pouta liikuttaa, mutta tallimiehen tullessa kuuden aikaan töistä nukahdin sohvalle ja heräsin vähän yli kahdeksan... Se sitten siitä.

Tapaninajelulla

Hengissä selvittiin ja muutenkin ilman eilisen kaltaisia koettelemuksia. Kyytiin kotoa lähti meidän lisäksi Ossi ja Ossin kaveri Jere. Pojat lähtivät kylän kaukalolle ajelun ajaksi luistelemaan. Tuisku oli superlunkisti, kuten aina. Laitettiin vähän jalkoihin heijastinta, kun tulomatkalla tulisi olemaan pilkkopimeää.

Tässä videolla ollaan vielä valosan aikaan matkalle Ankkalammelle.

Aluksi Tuisku oli kylällä vähän ihmeissään, mutta ihan rauhallinen kuitenkin koko ajan. Vissiin tapaninajelu ei ollut kaikkien kyläläisten tiedossa, koska hölmistyneen näköisiä ihmisiä katseli meidän menopeliä. Eniten luultavasti herätettiin hämmästystä kaukalolla, kun reestä kampesi kaksi pientä luistelijaa mailojen ja luistinkassiensa kanssa :)

Vähän remmejä piti kiristellä liikuntahallin pihalla, mutta ei mitään kummempaa.

Matkaa yhteen suuntaan lammelle kertyi 3,3 km. Kylälle ajettiin metsän kautta, joten tunnelmaa ei ainakaan tästä reissusta puuttunut.

Yllä olevassa videossa pätkä ajelutuksesta. Eurolla sai kierroksen lammen ympäri, vähän myös otettiin ravia, jotta saivat vähän vauhtiakin :)

Tuisku toimi lähes autopilottina jälleen, muisti milloin piti pysähtyä lastausterminaaliin ja muisti tarkasti kohdan missä otetaan ravia. Välistä hirnui, että koko kylä raikui! Mukana meillä oli reessä korissa kuivia leipiä, joita sitten ihmiset kävivät syöttämässä Tuiskulle.

 Kyläyhdistys tarjosi väelle glögiä ja nuotiot olivat myös antamassa tunnelmaa. Ankkalammen jäällä paloi ulkotulet ja koiravaljakko antoi kyytiä sivummalla. Pakkanen kipusi -18 asteeseen, mutta ei se meidän menoa haitannut. Asianmukaisella vaatetuksella siis pärjää :)

Vaikka täyskuu möllötti taivaalla, oli kotimatkalla metsässä ihanan pimeää ja erityisen hiljaista. Reestä kuuluva ääni vaan suhisi korvissa, oli aika ihanaa. Tuisku kyllä nautti reissusta ja osaa kyllä käyttäytyä hienosti kylillä!!

Tässä vielä videonpätkää kotimatkasta.

Tallilla meillä olikin sitten hikinen hevonen ja kaksi hevosenhoitajaa, joilla vaan varpaat jäässä. Tuiskulle monta kerrosta loimia ja reki tyhjäksi vällyistä. Aika sukkelaan koko reissu tehtiin ja kaikki halukkaat kuitenkin saivat rekikyytiä :)

Kiitoksena Tuisku sai kotona lisää leipiä, sokeria ja vielä sankollisen melassivettä. 

Olipa meillä siis mukavaa!!! =)

Joulupäivä

Tässäpä kuvia mitä lapset ovat touhunneet lahjojensa parissa nyt esimerkiksi. 

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa?

Vanhemmat sitä vastoin vähän eri juttuja. Jos joku on pelannut alla olevaa peliä, ole ystävällinen ja kerro se meillekin, että miten sitä pelataan. Luettiin ohjeita vähän väsyneenä ja alkoi tuntua niin monimutkaiselle, että päätettiin yrittää myöhemmin uudelleen.

Ja voinen sanoa, että luistelu on vaarallista usean vuoden tauon jälkeen juuri teroitetuilla luistimilla. 

Käytiin Ossin kanssa kahdestaan luistelemassa. 

Allekirjoittanut kaatui ja Ossi sai kolasta leukaan. Mukavaa!

Rekiretkeilyä

Tuisku valjastettiin rekeen, isommat tallipojat kyytiin ja mamman kanssa menoksi. Kuvassa naishenkilö ilmeisesti ihmettelee, mitkä kumman narukapistukset on kädessään... Tänään muutenkin ohjastaja toimi epäilyttävästi, josta kohta lähemmin.

Ensimmäinen lenkki heitettiin latopellolle ja takaisin.

Kuten videolta voi huomata, tullaan kotipihaan vähintäänkin vauhdikkaasti, eikä meinaa jarruja löytyä...Ohjasta yrittää saada hevosensa paniikinomaisesti hiljentämään.... Tosi ammattimaista toimintaa, varsinkin kun kyydissä kaksi kiljuvaa kakaraa... :) Ja kuka on sanonut, että maalla asuminen on vaarallista??

Matka jatkui, tallimies ajeli kiekkaa pellolla, kuva alla. 

Taisivat vaan kävellä koko kierroksen.

Ajattelin, että käyn vielä ajamassa yhden kiekon uutta reittiä. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olipa mahtavan hyvä idea. Ja tästä tarina sitten alkaa...

Lähdettiin tallipoikien kanssa ajamaan kohti latopeltotietä, mutta käännyttiinkin ekasta vasemmalle, josta pääsee metsäaukealle. Ajattelin, että kyllä sieltä reellä pääsee läpi. Tosin tässä vaiheessa on kerrottava, että sinne asti ei päästy, joten jäi nyt sitten epäselväksi, että olisiko sieltä päässyt.

No miksi ei sinne päästy, johtuu siitä, että ohjastaja ajoi aukealle kaartuvan tien ohi n.10 metriä umpimetsään. 

Kuvassa ollaan jo takaisin kotiinpäin tulossa, mutta vähän ennen kuvan ottoa oltiin nenä 180 astetta eri suuntaan. Siinä sitten kun mietin minuutin aikana, että yritänkö kääntää, peruuttaa, purkaa koko systeemin vai mitä teen. Ensin yritin peruuttaa ja kääntää, ei onnistunut kuin ehkä 100 astetta. Oli siis keskellä umpimetsää pakko purkaa koko paketti ja käsipelillä kääntää reki kotiakohti. Otto nukkui tallinpihalle, Ossi lähti kotiin kävelemällä vahtimaan Ottoa (jos sattuu heräämään) ja tallimies lähti kipittämään kohti aukean reunaa, jossa ei ole ikänään vielä käynyt, no nytpä on!

Tatu itki, että mie halluun kottiin, minnuu pelottaa, mie en halluu olla täällä.... Yritin ehdotella majan tekoa kuusen alle, mutta urheasti autteli kantamalla luokkia äitille ja isille. Tuisku oli ohjista kiinni kuusessa ja käänneltiin sitten tallimiehen kanssa roikka kotiinpäin. Eihän siinä siis mitä, kaikki rekipaketoinnit uusiksi. Tuisku seisoi hienosti paikoillaan, olisin varmaan yksinkin saanut homman hoidettua, mutta oli se parempi, kun tuli henkinen apu paikalle :)

Huomatkaa tässä kuvassa, kun länkiä kiristetään, kengänpohja näkyy... No mutta mitä opimme tästä, ei kannata ajaa hevosta umpimetsään ja kannattaisi pitää omat silmät auki.

No mutta nauruthan tästä herkesi, allekirjoittaneelle tietysti. Episodin jälkeen kävin yksin Tuiskun kanssa ajamassa isolla pellolla kiekon ravia ja kotiin palattiin suopellon kautta kävelemällä. Kaikkiaan ajohommiin saatiin aikaa kulutettua reilusti yli tunti.

Toivottavasti huomenna selvitään kyläyhdistyksen tapaninajelutuksesta kunnialla, eikä kukaan aja hevosta ja rekeä kylän ankkalampeen... Tapaninajelu ilmoituksessa Tuiskusta oli tullut Loiste, mutta eipä se haittaa, rakkaalla hevosella on monta nimeä ;)

Rauhallista Joulupäivää, mekin yritämme viettää loppupäivän silläviisii.

Jouluaatto

Meillä vieraili Joulupukki Tonttunsa kanssa... 

Oli se sama hajamielinen pukki, joka kävi toissajoulunakin :)

Tonttukööri :)

Yhteispelillä se sujuu!

Eläinten joulu

Eläinten jouluun kuuluu perinteiset joulupuut. 

Ne kaadettiin kaikkiin tarhoihin, kiitos pienten kirveiden heiluttajien =)

Ossi kaataa pässien joulupuuta.

Tatu kaatoi lähes kokonaan itse kanojen joulupuun.

Ja niin sitä mennään...

Tuisku oli sitä mieltä aluksi, että kuusi on hänen yksin ja ainoastaan. Videolla  Usva pelkää aluksi kuusta, on vallan pelottava kapistus :)

Hepat sai talliin myös herkkuja, Jennin tuomat joulupiparit.

Pikku-uuhet kuusen kimpussa, ei mennyt kuin muutama tunti, niin jäljellä oli enää ranka.

Vanhat uuhet oman kuusen kimpussa.

Pässit pistelivät myös kuusensa kitusiin alta aikayksikön :)

Leevi vietti aattopäivää nukkumalla Oton vaippahyllyllä komean venyttelyn siivittämänä. Oli muutenkin vähän ilme, että onkos tässä nyt jotain erikoista, jos olenkin sullonut itseni hieman liian pieneen koriin ja että paikkavalinta olisi jotenkin erikoinen...??

Joulu on nyt

Hyvää Joulua!

Rekiajelua

Jenni ja Siiri hurauttivat pihaan jo puoli kymenen. Huh, tuli kiire saada hepatkin ulos, kun viime yö meni taas valvoessa, ei vaan uni tullut. Hepat meni ulos vasta puoli yhdeksän... öö. Tuisku lähti mielellään mukaan, arvasi varmaan mitä taas tuleman pitää.

Tyttöjen kanssa kiskottiin tallin ylisiltä lavettireki, niin sillä pääsee sitten ihan oikeasti metsään ajamaan. Varusteltiin hepat ja lähdettiin siis liikenteeseen.

Tuisku malttoi odotella muita pihalla muina miehinä, pysyi irti pihalla, vaikka piti käydä vielä tallissa ohjastajan. Kierrettiin siis iso soramonttu ja rekihän liukui mukavan hiljaa umpimetsässä. Tuisku oli huomattavasti rauhallisempi kuin toissa päivänä. Tietty luottokaverit Vallu ja Skipi olivat matkassa. Voisiko täydellisempää hevostelua olla olemassa??? Vastaan tähän itse; EI VOI OLLA!

Tallilla syötiin leipää ja porkkanaa. Tuisku sai toppaloimen kun vähän hikosi reissusta. Sain sen verran märät pesut, että harkitsen takin laittamista pyykkikoneeseen.

Löysin eilen pitkään etsimäni havuköynnöksen, se löyty Ohlssonin Klasun putiikista, tattista vaan isoäidille vinkistä. Virittelin sen tallin ovelle, on varmaan sievä sit pimeellä. 

Vaikka nyt on pyhäpäivä, mutta meillä siivotaan vasta kohta. Taidetaan vähän vielä paistaa joulupullaakin, jos jaksetaan. Meidän Mikko tuli aamuyöllä suoraan isolta kirkolta Helssinggistä maalle joulunviettoon. Pojat ovat ihan tohkeissaan enon tulosta! 

Orvokki on poissa

Muutama minuutti sitten tulimme Jonin kanssa eläinten yötarkastukselta. Orvokki -kana makasi kanalassa lähes elottomana. Lopetettiin heti, että pääsi pois. Voi, voi, Orvokki oli minun lempikana, pyylevä kanaemo, joka hoivasi silloin taannoin tipujansa suurella huolellisuudella. Muuten ei olisi tallissa edes käyty, mutta Jalmari piti aivan kamalaa mekkalaa ja joku kana vastasi koko ajan takaisin... Joko on vuoden kiintiö menetysten suhteen tässä?

Tallissa on vesiputki ollut nyt jäässä vuorokauden. Kaikille 6 hevoselle, 35 lampaalle ja 6 kanalle ja 1 kukolle kannetaan vesi sisältä. Kyllä maalla asuminen on todentotta mukavaa. Mietin, että mitenkähän ne ihmiset jotka asuu kaupungissa saavat aikansa oikein kulumaan...? Ei pahalla.

Rekiajelua ja Aava miehissä

Kiitos mummin ja papan, jotka suostuivat tulemaan valosan aikaa hetkeksi lapsenvahdeiksi. Tosin pappa joutui rekikyytiin ja istui umpijäässä -20 asteen pakkasessa. Tuisku oli voisiko sanoa, että enemmän kuin innoissaan koko hommasta. Kävimme ajamassa uraa kylälle tapaninajelua silmällä pitäen. Ladun pohjia oli käynyt joku hevosta isompi kone tekemässä, mutta hyvin pääsi sitä pohjaa pitkin ajamaan. Käännyttiin Eeron pelloilla ennen pururatoja. Tuiskua piti ihan pidätellä, niin innoissaan se koko touhusta oli!

Kerran meinattiin reki saada nurin, kun johonkin töyrääseen osui ja aikamoinen pomppaus oli tien päälle kaatuneen puun ylitys. Tuiskuhan ei ollut moksiskaan, mutta kyydissä olijat saivat kyllä aikamoisen pompauksen.

Tallilla otettiin vähän sokeria ja vaihdettiin katseita sen merkiksi, että huilitauko on ohi ja tästä rekielämä taas jatkuu. Tuisku on silminnähden innostunut. Tarhaan asti sain pesuja ja hoitoa, vissiin kiitoksena tästä mukavasta pakkaspäivän ajelusta.

Ja ohjastaja oli melkein hikinen, kun piti ihan skarppina pysyä vauhdikkaan ruunan ohjaksissa.

Aava kun ulkoilee miten sattuu. Löytyi eilen pässien luota, taitaa vähän olla "ne päivät" meneillään. Matti ja Ernest olivat erityisen kiinnostuneita, tuosta mustasta sanoisinko vähintäänkin tyrkystä neitokaisesta. Meillä siis näyttää olevan aikamoinen  meno ilotalossa kanalassa, niin sama meno jatkuu näköjään lampolankin väellä... Luulisi, että pakkanen vähän jarruttelisi rii'ausintoa, mutta näyttää vaan sitä lisäävän, joillakin siis.

Onko meillä kylmä?

Vastaus kysymykseen on, että on :) Ainakin Leevin ja Harmin mielestä, voiko olla ihanampaa kun makoilla lämmintä takkaa vasten?? Leevi on sopivasti valinnut kohdan, jossa puut olivat ja joku (kuka?!?) ei ole vielä lakaissut roskia siitä. Oli koko kissa ihan sotkussa, kun oli siinä piehtaroinut.

Mietin tuossa Peetun joululahjaa, kun kun ostin sille hienon vinkuvan kynityn kumikanan, sekä vinkuvan auton alle jääneen pehmokissan, että osaakohan se niillä leikkiä. Eilen Peetu kävi lantakasasta hakemassa sellaisen päänsä kokoisen jäätyneen lantakikkarenökäreen ja leikki alapihalla pitkät tovit tyytyväisenä. Kaikkien kivointa oli Peetun mielestä kun pallerosta irtosi välillä aina yksi irtokakkare, niin siitäkös lystiä riitti. 

Eilen Peetu myöskin varasti yhden kananmunan. Olin tulossa sisälle ja laitoin munan odottamaan pihakiven päälle, kun putsasin auton päältä lumet. Peetun suurinta herkkua on siis raa'at kananmunat, niin oli käynyt sen nappaamassa siitä. Kanteli suussa kananmunaa pitkin pihaa ja töni sille maassa välillä vauhtia. Ja munahan ei mennyt siitä rikki. Autoin vähän ja Peetu sai sitten herkutella vielä ennen sisälle tuloa... Semmoista on siis koiran elämä maalla, vaviskaa kaupunkikoirat!

Tuisku liikenteessä

Pakkasta -18 astetta, mutta metsään mentiin silti. Koska jouduttiin taas liikkumaan seitsemän jälkeen illalla, niin ajattelin, että on parempi tarkistaa (umpi)metsän ajoura selästä käsin näkyvyyden takia, kun ensimmäistä kertaa siellä oltiin liikenteessä. Hyvä on reitti, minkä Joni Einon ja Veikon kanssa ovat merkanneet. Yksi pieni monttu on pakko vähän peittää, sekä raivaussahan kanssa vähän sohia, ettei kenenkään silmät mäne puhki...

Kierrettiin harvennettavan metsän reitti siis tulevaa kurssia varten ja oli tunnelma kuin olisi ihan isommassakin metsäpläntissä ollut liikkeellä. Voi että! Tahtoo jo päästä ajamaan!! Tuisku oli aivan tohkeissaan, kun pääsi "töihin". Jotenkin satulan nähdessään ihan valpastui ja tajusi, että tästä se taas alkaa. Tuisku jos joku tykkää siitä, että yhdessä touhutaan :) Metsäkierroksen jälkeen kierrettiin iso pelto ja ajattelin, että otetaan vähän leppoisaa ravia. No ei otettu, kun Tuisku innostui siinä mittakaavassa, että meinasi ottaa kunnon laukat. Ajattelin olla tylsä ja käveltiin sitten koko loppuaika, voi Tuisku...

Varpaat alkoi olla sen verran jo jäässä, että palattiin tallilla pikaratsastuksen päätteeksi. Jotenkin itseäkin pelotti, että tämä on vaan unta, kohta hevonen on taas kolmijalka ja, ja, ja.... Nyt toivotaan parasta! Ainakin Tuisku käyttäytyy tuiskumaisesti, joten se jos mikä on terveen merkki. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja Tuisku jäikin suoraan sisälle. Vähän kerkesi tehdä pesupaikalla kolttosia, kun yritän opettaa sitä seisomaan siinä täysin irti. Saa nähdä tuleeko ikinä onnistumaan, kun on sen verran uteliasta sorttia koko koni.

Kanalaan laitoin toisen orren ja sinne pitää hankkia nyt toinen ilotalolamppu lämpölamppu. Niin ja tantat ovat ruvenneet munimaan, tosin päivät vaihtelevat, mutta parhaimpana päivänä, oliko se nyt maanantaina keräsin 5 munaa! Jipii! Jospa ne tylleröt siitä taas vauhtiin pääsevät. Jalmarikin alkaa olla elävien kirjoissa, aika rankka sulkasato. Kaulalla on vielä järkyttäviä laikkuja, mutta ei se näytä muita "hommia" haittaavan. Voi kun tietäsitte, mikä meno siellä ilotalossa kanalassa osaa olla... On onni olla kukko, jos ei joudu pataan vaan pääsee haaremin herraksi.

Itse torpantönössä eletään leppoisasti, mitä nyt jokin nurkka vuotaa kuin seula. Viimetalvi meni lämpimissä oloissa, liekö johtunut kaulan alla olleesta lämpöpatterista, mutta koska se "patteri" mönkii tällä hetkellä karkuun jo pitkin huushollia, niin on meillä täällä sairaan kylmä, tai ainakin allekirjoittaneella!!! "Työhuoneen" patteri ei syystä tai toisesta toimi, on aika keskeisessä osassa tämän alueen lämmittämisessä missä nyt tälläkin hetkellä istun. Sisälämpömittari näyttää +14,8 astetta. Kyllä pitäisi tuolla "parin asteen" pudotuksella sähkölaskussa näkyä, vai miten sitä sanotaan??

Näyttää siis siltä, että jokin talon kirouksista on taas saanut pakkasta alleen ja päättänyt vainota meidän niinkin leppoista elämää täällä... Mietin vaan tilannetta aika tasalleen kaksi vuotta taaksepäin... Välillä kylmää niin paljon, että tuntuu ettei järki juokse. No mutta, elossa sinnitellään edelleen.

Ja kohta mennään!!!!!!

Tuisku on taas menovalmis!! Olisi tehnyt mieli kengityksen jälkeen iskeä hevonen reen eteen, mutta muut hommat (lastenhoitovuoro) kutsuivat. Olipa huomenna vaikka kolmekymmentä astetta pakkasta, niin Tuiskun kanssa ollaan liikeenteessä. Nyt on taas mieli valoisampi, koska näyttää siltä, että kyllä tästä selvitään.

Kavio(t) on vuoltu ja etusiin tuli molempiin täyttöaineeksi hamppua, jota kuvassa asennetaan paikalleen. Päälle irtopohjallinen ja kengät paikoilleen. Tällä "paketoinnilla" mennään niin kauan, että kolot ovat kasvaneet ulos. Eli ajallisesti puhutaan muutamista kuukausista.

Takasen halkeaman kanssa eletään ja odotellaan, että paranee itsestään. Että ei muutakuin nyt töihin!! Jes.

Kyläyhdistyksen tapaninajelutus onnistuu siis kylällä, hienoa.

Viikonloppuna yritettiin leipoa hienoja pipareita ja Tuiskua reen edessä, mutta tekeleestä tuli  vähintäänkin kamala... Nyt se on onneksi jo syöty rumentamasta keittiön nurkkaa. Tehtiin myös Usva-varsa juoksemaan Tuiskun viereen, mutta ei näy kyllä kuvassa. Koristelu on ihan hanurista, ei ole leipurin ainesta tässä emännäntekeleessä.