Pouta kentällä ja pellolla

Lunta alkoi sadella sillä sekunnilla kun Poudan kanssa siirryttiin tallista ulos. Kentällä on lunta ihan kiitettävästi, joten hieman raskas on pohja. Lunta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että kentän voisi aurata. Joten nyt vaan tallataan sitä minkä jaksetaan. Pouta oli suht ok, nyt kun ollaan taas päästy ratsastelun makuun, niin oli suorempi huomattavasti ja teki mielellään annettuja tehtäviä. Enimmäkseen keskityttiin tarpomisen lomassa siihen, että Pouta menee suorassa, jopa tahallaan ratsastin sitä kaula suorana, enkä hirveästi alussa edes asettanut. Mutta kun alkoi vertymään niin muoto tuntui aika kivalle. Täytyy testata tätä metodia joskus uudelleen. Lähinnä yritin patistella etuosaa kaartessa ja kulmissa.

Pitkään ei tosiaan kentällä jaksettu tarpoa ja koska luntakin tuli ihan taivaan täydeltä, siirryttiin savottalenkille. Sinne ei ihan vielä reellä ole asiaa, mutta metsäteille kyllä. Tallimies saakin luvan lähteä rekeä kaivelemaan tallin ylisiltä ja Tuisku pääsee ajelulle piakkoin. Voi kun Poutakin olisi ajettavaa mallia, yksin siihen kouluttaminen on vaan sula mahdottomuus. 

Pikkulampaat eivät näytä välittävän pienestä lumisateesta. Tytöille on oma katos, mutta siellä eivät tee muuta kuin syövät heinää. No, omapa on asiansa jos haluavat maata juuri siellä missä tuiskuttaa kovimmin. Hassuja.

Koirien kanssa käytiin vähän pellolla lenkkeilemässä. Helmin tassut olivat ensimmäiset sadan metrin jälkeen täynnä lumipaakkuja. Aivan kamalaa. Jouduttiin laittamaan eteiseen takaisin koiraportti, koska Helmin kuivattelu ja hiekan kantaminen on kivempi rajata yhdelle alueelle. Kun on aina kuivatellut itsensä lattialämmityksen päällä avautuu portti ja muu huusholli Hempunkin käyttöön.