Poudan ja Usvan viikonloppu

Meillä vietettiin viikonloppua haikeissa tunnelmissa. Tukiperhelapsemme oli meillä ihan viimeistä kertaa, takana melkein 5,5 vuotta yhteistä matkaa. Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä. Viimeisen viikonlopun kunniaksi tukiperhetyttömme sai viikonlopun aikana kaksi tehoratsastustuntia Poudalla ja jälleen kerran Pouta yllätti. Yleensä Pouta vetää nopeasti herneet nenään, jos joku vetää vähänkään väärin ohjasta tai istuu selässä huonosti, olipa selässä lapsi tai aikuinen on Pouta tähän asti käyttäytynyt tosi huonosti välittämättä todellakaan kuka siellä kiikkuu.

Tänä viikonloppuna Pouta vihdoin ja viimein tajusi, että selässä on aloittelija ja käytös oli jotain hämmästyttävää. Kerran puisteli päätä ja muutoin liikkui todella kauniisti, välillä niin kauniin kuuliaisesti, että pyyhin silmäkulmista salaa onnen kyyneliä. Tämä tyttö laukkasi hevosella elämän ensimmäisen kerran, sekä harjoitteli pieniä esteitä ja kyllä, ratsuna oli Pouta. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Itse menin Poudalla lauantaina "kouluratsastusta" ja myös silloin tuntui meno todella hyvältä. Kentän pohja on lumien sulamisen jäljiltä aivan bueno! Sunnuntaina hyppäsin itse muutaman isomman esteen ja nekin meni suht hyvin. Jäi Poudasta superhyvä mieli tältä viikonlopulta.

Jenni ja Skipi olivat maastokavereina sunnuntaina. Usva oli varsin reipas maastossa ja hieman jännitti kylälle menevän reitin varrella olevat lavat ja polttopuupinot, mutta niitä kun kävi haistelemassa, niin saikin huomata, että ei ne syö pieniä suomenhevosia. Käytiin luontopolun alkupäässä kääntymässä, puolen tunnin lenkki. Usva meni muutoin oikein hienosti ja jaksoi odottaa perässä tallustavaa Skipiä juuri niin kauan kuin oli tarvis. Jee!

Viittä vaille sosionomi

Aikamoinen viikko takana. Ehkä elämäni yksi tapahtumarikkaimmista viikoista. Yksi merkittävä etappi oli tämä päivä, jolloin esittelimme oman opinnäytetyömme. Siitäkään ei selvitty ihan ilman kommelluksia, kun kaatui tietokone ja jouduttiin esittämään ilman powerpoint esitystä, mutta hällä väliä, pienestä ei pidä häkeltyä. Esityksen jälkeen toivottiin hyvää arvosanaa työstä ja odotukset olivat nelosessa. Kuitenkin illalla kotiin päästyä odotti sähköpostissa opinnäytetyön arviointilausunto ja arvosanaksi saimme täyden viitosen!!!! Eli olo on kuin voittajalla!!!! Sanallinen arviointi lämmitti mieltä kummasti! (Ken löytää työn Theseuksesta, niin voip käydä lukaisemassa (näkynee siellä piakkoin) :))

Nyt on sitten kaikki opinnot suoritettu ja valmistumislomake jätetty. Jos mitään viivytyksiä ei tule, on valmistumispäivä 18.12. Ehkä jotain pientä juhlan tynkää täytyy järjestää!

Toinen juhlantynkä sitten sattui myös tälle viikolle. Hain töitä ja kävin haastattelussa tällä viikolla, sekä tekemässä yhden yksittäispäivän sijaisuuden ja nyt onkin työpaikkakin plakkarissa. Kylläkin sijaisuus, mutta töitä kumminkin. Minusta tulee lastentarhanope puoleksi vuodeksi. Jatkonkin suhteen on vielä uusia suunnitelmia ja pieniä haaveita pienen porukan kanssa... Aika jännittäviä aikoja! Mutta nyt seuraavat puoli vuotta panostan täysillä lasten kanssa työskentelyyn, sitten katsotaan uudet tuulet!

Varuste- ja kaviohuoltoa ja Pouta maastossa

Innostuin varusteiden pesusta kun edellisekerrasta on vierähtänyt aikaa hävyttömän kauan. Putsailin kamoja jo viime viikolla ja viikonloppuna oli siis luksusta kun sai puhtailla varusteilla mennä. Pesin suitset ja Vallun/Tuiskun/Usvan satulan, sekä parit nahkapäitset. Nyt on vielä jäljellä Poudan satula, Vallun suitset ja omat saappaat. Myös ajovehkeitä voisi harkita pestäväksi... 

Tänään aamulla Antti kävi kengittämässä Skipin ja hoitamassa Usvan kaviot taas oikeaan mittaan. Onni on olemassa myös hyvä vieraileva kengittäjä ja erimukava hevosmies. Sain myös kuulla, että meiltä semmoset 50 metriä oli suden jäljet ja johtivat meidän pellon reunaan. Täytyy olla skarppina, ettei rupea ruokailemaan meidän lammasaidassa.

Maria kävi illasta Poutaa liikuttamassa ja on kuulema Mariankin mielestä pallerolla hieman kunto kasvanut. Pouta näytti puhkuvan intoa kun näin kaksikon tallilla. Maria otti myös matkaan Vallun Teknan koulusatulan, joka on by the way myynnissä.

Talvitouhuja

Päivä tallilla alkoi kurjissa merkeissä. Hirnakalta tullut kanaemo Viiru-Pilkku oli heittänyt henkensä ja löytyi myttyrästä kanalasta. Voih, Viiru-Pilkku oli yksi hassuimmista kanoista ja niin kovin touhukas. Eilisen erittäin liikuntapainotteisen päivän jäljiltä tuntui tallin siivous ihan tervalta vedenkannosta puhumattakaan. Tallimies viritteli traktoriin lingon ja rupesivat talven ensimmäiseen pihan putsaukseen Oton kanssa. Melkein pari tuntia vierähti pihahommissa. Vielä pitäisi kenttä aurata, sekä pitää Viiru-Pilkun hautajaiset. 

Haaveilin tänään Tuiskun kanssa rekiajelusta, mutta olen niin poikki, että en ehkä jaksa sitä tehdä tänään. Rekikin on vielä tallin ylisillä.

Tuisku ja Pouta maastossa

Kiitos Hannalle maastoiluseurasta. Käytiin tekemässä lenkki kylälle ja takaisin. Vähän otettiin ylämäkilaukkaa, mutta Tuiskua ei huvittanut laukkailla ja muutenkin oli vähän hupsu. Lunta oli puissa aivan mielettömän paljon ja saatiin lunta niskaan ihan kunnolla. Myös hevoset oli kuorrutettu kiitettävästi.

Pouta käyttäytyi suht nätisti ja Tuiskukin pääosin. Pientä alamäkijuoksua ja muuta pientä jäynää, eli tyypillistä Tuiskua. Tallilla hepat saivat porkkanaa ja loimet niskaan. Ihanaa kun tulee talvi, mutta se tietään vaan lumitöitä kaiken muunkin touhuilun lisäksi.

Pouta kentällä ja pellolla

Lunta alkoi sadella sillä sekunnilla kun Poudan kanssa siirryttiin tallista ulos. Kentällä on lunta ihan kiitettävästi, joten hieman raskas on pohja. Lunta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että kentän voisi aurata. Joten nyt vaan tallataan sitä minkä jaksetaan. Pouta oli suht ok, nyt kun ollaan taas päästy ratsastelun makuun, niin oli suorempi huomattavasti ja teki mielellään annettuja tehtäviä. Enimmäkseen keskityttiin tarpomisen lomassa siihen, että Pouta menee suorassa, jopa tahallaan ratsastin sitä kaula suorana, enkä hirveästi alussa edes asettanut. Mutta kun alkoi vertymään niin muoto tuntui aika kivalle. Täytyy testata tätä metodia joskus uudelleen. Lähinnä yritin patistella etuosaa kaartessa ja kulmissa.

Pitkään ei tosiaan kentällä jaksettu tarpoa ja koska luntakin tuli ihan taivaan täydeltä, siirryttiin savottalenkille. Sinne ei ihan vielä reellä ole asiaa, mutta metsäteille kyllä. Tallimies saakin luvan lähteä rekeä kaivelemaan tallin ylisiltä ja Tuisku pääsee ajelulle piakkoin. Voi kun Poutakin olisi ajettavaa mallia, yksin siihen kouluttaminen on vaan sula mahdottomuus. 

Pikkulampaat eivät näytä välittävän pienestä lumisateesta. Tytöille on oma katos, mutta siellä eivät tee muuta kuin syövät heinää. No, omapa on asiansa jos haluavat maata juuri siellä missä tuiskuttaa kovimmin. Hassuja.

Koirien kanssa käytiin vähän pellolla lenkkeilemässä. Helmin tassut olivat ensimmäiset sadan metrin jälkeen täynnä lumipaakkuja. Aivan kamalaa. Jouduttiin laittamaan eteiseen takaisin koiraportti, koska Helmin kuivattelu ja hiekan kantaminen on kivempi rajata yhdelle alueelle. Kun on aina kuivatellut itsensä lattialämmityksen päällä avautuu portti ja muu huusholli Hempunkin käyttöön.

Kerintää ja kengitystä

Syksyinen kerintä on suoritettu, ihanaa. Joskin hieman turhan myöhään, mutta ensi vuonna toivotaan, että aikataulut sattuu hieman aiemmin syksylle. Onneksi meidän ammattilaiset jättivät tavallista pidemmän villan, joten ei ole ihan nahkaisia versioita uuhet nyt. Karitsoita ei keritty, koska asuvat huomattavasti "enemmän ulkona", eikä käytössä ole samanlaista lämmintä suojaa kuin isoilla uuhilla.

Homma hoidettiin ensimmäistä kertaa suoraan lampolassa. Ensinnäkin vältyttiin lampaiden siirtämiseltä talliin ja sieltä pois. Koko systeemi toimi tässä tuhat kertaa paremmin ja helpommin. Yleensä on itsellä kamala hiki kun joutunut lampaiden kanssa telkkuamaan, mutta nyt vaan seisoskeltiin ja otettiin uutta lammasta kehiin kun edellinen oli hoideltu. Täydellistä! Ja tämän hoksaamiseen ei mennyt kuin vaivaiset neljä vuotta.

Mummon kissat Bella-Pulla ja Minni-Hiiri ovat meillä hoidossa. Huomenna tosin lähtevät jo takaisin kaupunkiin. Bella halusi ulkoilla, mutta viisi minuuttia oli riittävä aika, koska Bellan kauhuksi oli satanut lunta. Minni oli meillä ensimmäistä kertaa ja vietti suurimman osan ajasta Ossin huoneessa pelikaapin alla. No niin vietti Bellakin kun oli ensimmäisiä kertoja meillä, joten eiköhän Minnikin rohkaistu kunhan käy muutaman kerran kyläilemässä.

Bella sitä vastoin käyttäytyi kuin kotonaan, komenteli koiria, sekä yritti hyökätä Leevin kimppuun. Harmin kanssa meni tappeluksi ja Harmi ja Hurjakin joutuivat ulkoruokintaan. Ihanan täpäkkä tyttö!

Pouta sai ensimmäisenä talvikenkähässäkät jalkaansa. Nyt kelpaa mennä kun on tilsat ja hokit paikallaan. Itse aloittelin sairastelun jälkeen salilla käynnin ja tuntui itse asiassa aika hyvältä vaikka taukoa tuli melkein viisi viikkoa. Treeni kulki yllättävän hyvin ja jopa tuntui hyvältä.

Testausta

Tämä bloggerin sielunelämä on välillä mysteeri. Pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä kuin pitää, mutta fonttien valinta ei oikein täsmää... No jospa se tästä vielä suttaantuu. Kohta on lampaiden kerintää tiedossa, voi reppanat, kylymähän niille vielä tulloo.

1500.

Tämä on päivitys nro 1500. Sen kunniaksi tuhosin mummolamallin ja leikin bloggerilla, kunnes saan tämän ulkoasusta uudenlaisen. Nyt on taustalla Tallimiehen ottama kuva ja kunhan tässä muutaman päivän leikin tämän vekottimen kanssa, niin katsotaan millaiseksi tämä muotoutuu. Todennäköistä on, että menee ulkoasu vielä monta kertaa uusiksi.

Sisarukset maastossa

Tuisku ja Pouta maastoilivat tänään. Kylläkin eri kerroilla, koska ei meikäläisestä kuitenkaan kahdeksi ole. Ensin oli vuorossa Tuisku, joka tuli porkkanan lahjomisen kautta syliin kakkalammikolta. Tuisku ja Vallu juo nykyisin vetensä tarhan kakkalammikosta, vaikka viiden metrin päässä on tarjolla koko ajan puhdasta vettä. Joku miesten juttu ilmeisimmin.

Tuisku oli erittäin innoissaan jälleen lähdössä ja sain jo harjatessa kunnon pesut Tuiskulta. Menomatka ja osa tulomatkasta oli hirvittävää haipakkaa, kun oli niiiiiin kiva mennä metsässä. Kävimme kääntymässä kylän pinnassa ja mennessä otettiin vähän ylämäkilaukkaa, joka kieltämättä jopa hirvitti ratsastajaa. Tuisku on kyllä ihan hirmuinen höyrypää. Liekö johtuu päivittäisestä puolen litran kaura-annoksesta, ken tietää.

Tänään ei ollut kylmä, mutta märkää lunta senkin edestä. Tuisku oli hikinen, mutta enimmäkseen märkä. Ja Tuiskun kanssa pudoteltiin luonnollisesti kaikki lumet niskaamme puiden oksilta. Tuisku sai tallilla porkkanavenytyksiä, sekä loimen korviin saakka. Tarhassa oli ensin vuorossa tietenkin piehtarointi ja sen jälkeen Usvan ja Vallun kanssa alkoi kukkulankuningasleikki.

Seuraavaksi nappasin tarhasta Poudan, joka itse käveli luokse. Jotain outoa siis tapahtuu, kun hepat ovat nyt näin mielellään lähdössä ratsastamaan. Pouta oli todella tyytyväinen kun tajusi, ettei mennä kentällä taas rallaamaan vaan pääsee metsään. Tuntui hassulta istua heti Tuiskun jälkeen Poudan selässä. Tuisku on korkea, kova, pitkä ja jäykkä, kun taas Pouta tuntuu pehmeälle, paksulle ja notkealle. 

Sama lenkki käytiin Poudan kanssa eli kylälle ja takaisin. Poudan kunto on tainnut kohota, koska jaksoi ylämäkilaukan ihan mäen päälle asti. Yleensä on hyytynyt noin puolen välin tienoilla. Jotain talviriehaa taitaa hevosilla olla, koska Poutakin oli mennessä ja osan tulomatkasta hieman riehakas. Pouta sai myös tallilla porkkanavenytykset, sekä loimen korviin saakka kun oli ihan litimärkä räntälumesta. Kengätön elämä on nyt mitä mainiointa, koska mitään lumipaakkuja ei tule minnekään. Tosin Poudalle on nyt saatava sen takia kengät pikimmiten, koska etuset alkaa taas levitä muutaman kengättömän päivän jäljiltä sorkiksi.

Kuva-arvoitus, kumpi on kumpi?

Vallu maastossa

Menin tarhaan hakemaan hevosta ja ajattelin ottaa sen kuka sieltä tarjoutuu maastokaveriksi. Olin ajatellut, että Tuisku tai Pouta, mutta Pouta käänsi takaliston ja Tuisku katseli epäluuloisesti. Vallu sen sijaan käveli suoraan syliin, joten ratsuksi lähti Vallu. Olen luullut tuntevani hevoseni jo suhteellisen läpikotaisin, mutta kyllä ne vaan jaksaa yllättää. Vallun yllätykset eivät loppuneet tähän.

Ilma oli yllättävän kylmä. Aikamoinen viima kävi ja posket oli jo alkumatkasta ihan jäässä, varpaista puhumattakaan. Kierrettiin vaan iso soramonttu kun en Vallun olotiloista näköjään voi olla ihan täyttä varmuutta. Vallulta otettiin pyhänä myös kengät, joten oli oikein hyvä ilman kenkiä maastoilla. Kaatuneet puut olivat hieman pelottavia Vallusta, ilmeisesti sen takia, että syvyysnäkö on suhteellisen huono ja piti vähän arpoa niitä ylitellessä. Koko reissu meni hyvin, mutta viimeisen puun kohdalla (joka ylitettiin jo menomatkalla) Vallu teki hyvin omalaatuisen ratkaisun. Koska oltiin jo oman pellon nurkalla oli ohjatkin hieman löysät. Vallu arpoi mennäkin yli vai ei. Yli mentiin paikaltaan HYPPÄÄMÄLLÄ. Onneksi en tippunut selästä, koska tämä tehtiin loivaan alamäkeen. Olin ihan varma, että Vallu kaatuu, mutta pari laukka-askelta ja takaisin käyntiin. Olin ihan mykistynyt tästä hyvinkin yllättävästä estehypystä.

Ensi kerralla täytyy ottaa varman päälle ja pitää kunnon ohjastuntuma näiden kaatuneiden puiden ylityksien kohdalla ;D Vallu siis osaa yllättää edelleen! Ehkä omat johtopäätökseni Vallun ennenaikaisesta vanhenemisesta voi unohtaa. Vauhti oli reipasta ja Vallu käyttäytyi kuin pieni varsan koltiainen. Tallilla tehtiin hienot leipävenytykset ja harjailtiin vielä lumet selästä. Laitettiin lämmin loimi ja Vallu pääsi leikkimään tarhaan Tuiskun ja Usvan kanssa. On se niin ihana!

Tuisku PIKAmaastossa ja kengättömiä hevosia

Tuiskun kanssa lähdettiin maastoon ja palattiin aika nopeasti takaisin. Lunta on meillä jo sen verran, että ilman tilsoja ei pääse minnekään kun iskee sellaiset tierat, että pelottaa katkeaako ratsulta jalat. Tuiskun kanssa käytiin metsätiellä suopeltojen takana kääntymässä ja soitettiin jo matkalta Tallimiehelle, että tulee tallille irrottamaan kengät. Niinpä tallilla tehtiin kenkien poisto operaatio x 3. Nyt täytyy ruuvailla hokit kenkiin ja ostaa / kunnostaa tilsat asennusta varten.

Pouta ja Vallu pääsivät eroon siis myös kengistään ja nyt on turvallisempi tarhassakin käyskennellä, kun ei tule lumipaakkuja tassuihin. Muutoinkin koko päivä oli tapahtumarikas, puu kaatui tarhan lankojen päälle, katkesi tolppaa ja lankoja katkesi, samaan syssyyn tuli heinän tuoja ja aamusella meillä kävi koiravieras yllätyskäynnillä. Ei käy elämä maalla tylysäksi!

Ps. Tuulikummun tila lopettaa virallisen toiminnan vuoden alusta. Olen päättänyt helpottaa elämääni ja elämäämme siltä osin. Kaikki pysyy kuitenkin suht ennallaan, tosin lampaat vähenevät jonkin verran, eikä meiltä jatkossa saa ensi kevään jälkeen karitsanlihaa kuin satunnaisesti. Hevoset pysyvät ennallaan, lampaita jätetään vain harrastelumielessä eli alle kymmenkunta. Edelleen kuitenkin myydään taljoja, lankoja ja säilykkeitä, sekä kartisanlihaa silloin kun sitä on tarjolla. Hevos- ja koirahierontaa en tee jatkossa kuin omille eläimille, sekä tuttavien karvaturreille.

Voihan se olla, että tämäkin tilanne muuttuu, mutta nyt mennään näillä. Tästä on kiittäminen EU:ta. Kiitos EU kun helpotat viljelöiden elämää ja mahdollistat myös pientilallisten ja uusien innokkaiden viljelöiden toimeentulon. Just, toiveajattelua.

Pouta CR-valmennuksessa

Lauantain kuvasaldo on tässä. Tallimies ajeli kaupunkiin eellä, kun ei oltas ampinautoon mahduttu koko sakki. Pouta käveli kotona kyytin ihan suorilta, vaikka edellisautoilusta oli tovi kulunut. Maneesilla laiteltiin kamat pihalla päällä ja kerettiin vähän verrytellä ennen tunnin alkua. Pouta on onneksi maailman lunkein tapaus, ei pelkää mitään ja on heti ihan rento. Suuri miinus koko hommassa oli vino maneesin pohja. Pouta on tarkka pohjasta ja kumpareella olevat reunat olivat itsestäkin aika haasteelliseet ja näkyi heti hevosesta.

Alkuosa tunnista meni leuhottaessa, mutta loppua kohden parani. Pouta tosin alkoi jo kunnon puolesta hyytyä lopputunnista, mutta muuten oli todella rento ja mukavan pehmeä ratsastaa. Oma keho oli jäykkä kuin rautakanki, mutta sen kyllä arvasinkin kuukauden sairastelun jäljiltä. Paljon tehtiin siirtymisiä ja avotaivutusta. Hyvää harjoitusta tuli molemmille. Tällä kertaa vaan enempi haastetta ratsastajan jäykkyyden kanssa. 

Kotimatkalle lähdettiin hieman huonommin, Tallimiehen piti ottaa liina, että meni Pouta kyytiin. Lastaus kesti minuutin, joka on 55 sekuntia liian pitkä aika. Mutta saakoon anteeksi Pouta sen. Kotona odotti tarhassa hirnuva lauma, kun traileri saapui pihaan. Vaihdettiin kuiva loimi ja Pouta pääsi tarhaan piehtarointihommiin.

Pouta kentällä

Talvi se totta tosiaan on nyt saapunut. Tallimies lanasi eilen illalla vielä kentän siltä varalta jos nämä ei sulakaan pois ja rupeaa tulemaan routa maahan. Poudan kanssa lomsastiin kentälle ja pohja oli ihan hirmuisen pehmeä lanauksen jäljiltä. Lumipaakut tarttui kavioihin käynnissä, joten liikuttiin lähinnä vain ravissa ja laukassa. Pohja oli siis tosi raskas mennä. Tehtiin vähän vasta-asetuksia ja loivia vastalaukkaharjoituksia. Pitkään ei menty, mutta sen verran, että eiliseen verrattuna tuntuma oli tuhat kertaa parempi ja hevonen vähän suorempi. 

Huomenna reippaillaan valmennuksessa vihdoin ja viimein, joten katsotaan miten Pouta lyllertää maneesissa. Ah, ihanaa päästä maneesiin!

Tytöt kentällä

Pouta ja Usva saivat molemmat ratsastusta kentällä. Ensin oli vuorossa Pouta. Kenttä oli lumesta huolimatta aika hyvä, joten päästiin kesäkengillä hyvin etenemään kaikissa askellajeissa. Hieman on juu havaittavissa, että joku ollut saikulla, kun hevonen oli vähän holtiton ei siis nopea vaan heiluvainen. Lopussa alkoi jo paremmin liikkua. Loppukäynnit maastossa suoritettiin melkein latopellolle ja takaisin. Maria kävikin tiistaina Poudalla ratsastamassa ja Pouta oli ollunna vähän löysä. Mutta pääasia, että saa pallukainen liikuntoa.

Seuraavaksi oli vuorossa Usva. Usva tuli taas juoksujalkaa portille kun kutsuin, on se niin kivaa kun lähtee mielellään hommiin. Usvalla oli hieman hosumista ja innostumista menossa, lumi teki muutenkin tepposet koko laumalle. Tuisku ja Vallu pitivät omia leikkisessioitaan samaan aikaan tarhassa ja sekös Usvaa harmitti. Kuitenkin mentiin käyntiä ja ravia, sekä tehtiin isoja pääty-ympyröitä. Loppuajasta alkoi vähän jänskättää kun alkoi pään puistelu ja pienet omatoimiset spurtit. Mutta hyvin meni kaiken kaikkiaan. Tehtiin leipävenytyksiä ja mentiin talliin harjaukseen ja loimitukseen.

Nanna on meillä nyt viikon hoidossa, tuli maanantaina. Koirat sekosivat lumesta ihan täysin. Ja samalla totesin, että Helmin kanssa lumikelit ovat haasteelliset. Lunta tarttuu joka paikkaan, erityisesti tassujen roiskeläppiin sekä mukavia paakkuja tulee partakarvoihin. Mutta se ei menoa haittaa, koska Helmistä talvi on kivaa!!! Ja Nannasta myös! (Valmasta ei niinkään.)

Usva kentällä

Vihdoin ja viimein kaiken maailman hidastusten (kuten sairastelun) vuoksi pääsin taas Usvan selkään. Usva ilmiselvästi kaipasi pienen kesäloman ratsastushommista, koska jo silloin kesällä oli havaittavissa, että pientä aivotyötä tekee nuori neito. Pyysin Tallimiehen varalta kentälle mukaan, kun ei ollut varmuutta miten Usva aikoo käyttäytyä tauon jälkeen.

Hienosit käyttäytyi. Ensinnäkin tarhasta haku sai onnen kyyneleet kihoamaan silmiin. Usva oli metsässä ja kun menin portille ja huusin USVAAAAA, tuli Usva laukalla suoraan metsästä syliin. Sanoin, että mennään ratsastamaan ja korvat höröllä lampsi talliin. Usva nautti harjailusta, mutta pari sivuaskelta piti ottaa satulan kohdalla. Suitset meni päähän kuin vanhalta tekijältä ja kentälle päästiin hyvässä hengessä.

Kentällä ensin käveltiin yhdessä kerran ura ympäri ja sen jälkeen satulan vyön kiristykset ja selkään. Kerran peruutti, mutta muuten seisoi hienosti paikallaan. Tallimiehen läsnäolo oli sikäli turha, koska kaikki meni hyvin. Kuvia on Tallimiehen puhelimessa, mutta ne eivät ole tietenkään koneella. Tovi käveltiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen ravattiin myös molempiin suuntiin. Muutama pysähdysharjoitus ja loppuravit. Kentällä pieni leipävenyttely ja hurjat kehut.

Tallilla vielä harjailtiin ja Usva sai sokeria. Meillä oli kivaa, toivottavasti sama innostus jatkuu koulutettavalla vielä jatkossakin. Ihana varsa. Minun rakas Usva.

Tuisku laukkamaastossa

Ajattelin yrittää vielä Tuiskun kanssa liikuttamista. Tänään oli kengityksen jälkeen tarkoitus lähteä maastoon, mutta ilman pientä säätöä ei kaikki mennyt ihan nappiin. Tallimies oli kolmannen jalan kohdalla naulaamassa kenkää kun Tuisku oli vissiin jotensakin liikuttanut jalkaa ja Tallimiehen kämmeneen upposi paikallaan olevan naulan katkaisematon pää. Noh, onneksi olin kotona ja pääsin hätiin. Tosin en tiedä teinkö ensiapukääreet ja puhdistukset oikein, mutta nätti paketti tuli. Lääkäriinhän Tallimies ei suostu menemään, joten saa luottaa luonnonmukaisiin hoitoihin. Sisällä sekoittelin homeopaattista Ledumia ja Belladonnaa. Saa nyt vetää niitä kuurin ja mennä ensi tilassa lääkäriin, jos turvotus ei häviä. Ja viimeisen kengän Tuisku saanee paikalleen huomenna.

Tuiskun kanssa päästiin vielä valoisan aikaan matkaan. Tarkoitus oli siis käydä vain kiertämässä iso soramonttu näin alkajaisiksi ja ihan vaan kävelemällä. No ensimmäinen tavoite onnistui, toinen ei. Kierrettiin iso soramonttu, mutta ei ihan siinä askellajissa kuin olin ajatellut. Jo oman soramontun kohdalla Tuisku olisi halunnut ravata (!). Sen jälkeen kaiken maailman pyrähdysyritykset tapahtui noin kymmenen metrin välein. Harkitsin jo kotiin takaisin paluuta.

Ensimmäinen suurempi huvitus / järkytys tapahtui toisen kaatuneen rungon kohdalla, jonka Tuisku ajatteli hypätä käynnistä / lähes pysähdyksestä vissiinkin yllättääkseen ratsastajan. Seuraava irtiotto tapahtui Saavan ensimmäinen suoralla, kun höllyin ja annoin ruunan ravata. Maisemat vilisi semmoista vauhtia silmässä, että ihan huvitti. Kesken suoran huomasin ratsuni laukkaavan. Vaikka kuinka yritin maanitella käyntiin, veti Tuisku korvat pystyssä ihan tyytyväisenä eteenpäin. Tuisku ei siis vienyt, mutta vauhtia riitti. Ennen pientä alamäkeä sain ratsuni käyntiasetukseen.

Seuraava irtiotto oli sitten ison soramontun kohdalla oleva mäki. Tuisku nosti siinä laukkaa uudelleen ja meinattiin laukata metsäpolun ohi, kun oli niin innokkaana menossa. Loppumatka sentäs käveltiin, mutta kaiken maailman ravipyrähdyksiä tuli tuon tuosta. Loppumatkasta Tuisku päätti hypätä käynnissä tiellä olevan litteän kiven yli. Kotona oli sitten kävelystä huolimatta todella hikinen ja huohottava hevonen. Loppukäynnit suoritettiin kentällä.

No jos jotain positiivista täytyy tästä "rauhallisesta kävelystä" löytää niin hevonen puhkui intoa ja kieltämättä ratsastajallakin oli hymy suupielissä.

Minäkö, hikinenkö?

Pouta maastossa ja väliaikapäivitystä

Elävän kirjoissa jo osittain, hiphurraa. Aamulla päätin kaikkien tekemättömien töiden uhalla lähteä ratsastamaan pienoisen tauon jälkeen. Keuhkoja hieman kivisti, mutta muuten on olo aika hyvä jo. Eilen kävin ensimmäisen kerran kehonhuollossa ja nyt aloittelin kevyellä ratsastelulla. Ehkä viikonloppuna uskaltaa jo salille lähteä, ken tietää. Kierrettiin nyt vaan alkajaisiksi iso soramonttu. Pouta mökötteli alkuajan ja tarhasta kiinni haku oli yhtä mielenosoitusta. Kuitenkin leppyi maastolenkin aikana ja kuten kuvasta näkyy, on meillä tyytyväinen tamma. Tallille palatessa tehtiin leipävenyttelyt ja paketoitiin Pouta lämpimästi tarhaan. 

Maria on käynyt tässä välillä vähän Poutaa liikuttelemassa, että on vähän liikuntoa saanut. Jospa tämä elämä tästä nyt alkaa taas rytmittymään ja pääsee kiinni ratsastuskuvioihin. Reilun viikon päästä on seuraava valmennus ja sinne suuntaamme siis. Blogin päivittelyt ovat vähän jääneet ja pientä motivaatiopulaa ehkä myös tämän suhteen. Voi olla, että blogi jää tauolle, en tiedä. Tai sitten kirjoittelen kun siltä tuntuu. Tämän tarkoitushan on lähinnä toimia itselle hevostelupäiväkirjana. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta itsellehän tätä siis ensisijaisesti kirjoittelee.

Dieetti jatkui tällä viikolla. Noh, ihan täysipainoista tämä touhu ei nyt sairastelun vuoksi vielä ole, mutta nyt mennään soveltaen. Ihaninta tässä neljässä viikossa on se, että aamulla saa valita kaurapuuron sijaan leipää! Viime viikolla meinasin parina aamuna kirjamellisesti oksentaa puurot, en vaan pysty enää sitä syömään. Olen sekoitellut joukkoon marjoja, mehukeittoja, ei mene niin ei mene.

Opiskelut ovat nyt todellakin loppusuoralla. Eilen palautimme opinnäytetyön lopulliseen tarkastukseen ja putosi oikeasti taakka harteilta. Enää on pari reflektiota ensi viikkoon mennessä kirjoitettava, käytävä tekemässä kypsyysnäyte ja sitten marraskuun lopussa opinnäytetyön seminaari. Se on sitten siinä. Uskomatonta. Kolme vuotta on kyllä ollut aikamoista rutistusta, en voi uskoa, että se on sitten siinä. Pientä stressiä nämä pari reflektiota aiheuttaa, mutta jospa se vielä siitä helpottaa. Onneksi joku meillä osaa ottaa rennosti. Nimittäin Herra-Hurjimus.

Talokaupat ovat rauenneet. Saimme alkuviikolla tarjouksen tilasta ja olisimme pienten neuvottelun jälkeen tehneet kaupat, mutta siinä samassa saimme tiedon, että kohde jota oltiin ostamassa oli mennyt kaupaksi jollekin toiselle perheelle. Se koti ei ollut sitten meille tarkoitettu. Tottakai harmitti kovasti ja itkuhan se tuli, mutta toisaalta taas helpotuksen tunne. Eniten harmitti turhaan tehty työ myynnin osalta, joka tuntui henkisesti aika rankalle. Tämä talo on meille erityisen rakas ja olisi tänne ikävä tullut, mutta siitä huolimatta olimme ihan valmiita tästä lähtemään. Talot on aina vaan taloja, kodin tekee ihmiset ja oma perhe. Molemmissa ratkaisuissa oli monta hyvää ja huonoa puolta eli vaakakuppi oli kallellaan molempiin suuntiin. Näin kuitenkin kävi ja ehkä joku meitä suurempi voima meitä Kiihtelysvaarassa pidättelee, ken tietää. Näin tämän sitten kuului mennäkin. Suuret kiitokset kaikille, jotka olitte tukena!

Täällä ollaan

Niin, täällä ollaan. KOLME VIIKKOA kipeänä ja siihen kouluviikkoa ja, ja, ja.... Olotila on edelleen tosi heikko, mitään treenejä saati hevosteluita ei ole tullut kysymykseenkään. Toissaviikkoisen kuumeilun jälkeen olo nitkahti asteen parempaan, kunnes viime viikolla nousi kuume uudelleen. Tallimies on joutunut hoitamaan eläinten hoidot ja tallin siiovukset yksinään. Voimat on nyt IHAN LOPPU. Tänä aamuna Tatu sairastui johonkin ihmeelliseen vatsaepidemiaan ja itsestä tuntuu myös, että etoo ihan koko ajan.

Tänään alkoi BC:n jatkoaika eli neljä viikkoa, mutta mitään asiaa ei ole treeneihin vielä tulevina päivinä. Olo on nyt niin tyhjä, että ihan itkettää. Pari isompaa koulujuttua vielä on tekemättä, enkä tiedä mistä niihin energian ammennan. Jospa se elämä kirkastuu, kun tästä alkaa toipumaan. Taloasiat ovat nitkahtaneet hieman eteenpäin, katsotaan nyt sitten miten tämäkin projeksti etenee vai eteneekö mihinkään. 

Näillä mennään, kun muuta ei voi.