7. toukokuuta 2015

Usva kentällä

Usva pääsi tällä kertaa töihin. Oli vähän rauhattomalla tuulella. Kaiken huipentuma oli varustellessa kun olin onkimassa satulavyötä mahan alta niin otti puraisi päästä! Ei tietenkään ollut hattua päässä, eikä kypärääkään. Sattui nimittäin aika kiitettävästi. Siitä hyvästä napsautuin nyrkillä lavalle ja karjuin niin paljon kuin kiukkuisesta virtahevosesta vaan ääntä lähtee. Usva säikähti huutamista niin paljon, että seisoi loppuvarustelun ajan kuin patsas paikallaan. Taisi itsekin säikähtää, että mitä tuli tehtyä. Pöljä varsa.
Itse ratsastelu sujuikin ilmeestä huolimatta oikein hyvin. Laitettiin Poudan satula kera fyllinkien ja oli paljon suorempi kuin Vallun satula. Samoin myös suitsitus uusittiin Siirin antamilla suitsilla. Olivat niin kuivat ja kaikki remelit ruosteesta tiukasti kiinni, ettei meinannut Tallimieskään saada niitä auki. Saipa kumminkin ja nyt ne ovat lähes uuden veroiset. Toinen kerros valjasrasvaa ei kyllä varmaan tekisi pahaa. Suuhun vaihdettiin suora kuminen kuolain, joka vaikutti todella hyvällä, Usvan suu pysyi rauhallisena.

Kentällä ensin vähän käveltiin ja aika hyvin pysyttiin jo uralla. Sen jälkeen tehtiin parit ympyrät/voltit ja vaihdeltiin suuntaa. Ravia mentiin oikeaan kierrokseen pari kertaa kenttä ympäri. Usvalla on tosi miellyttävä ravi ja kaikkein rauhallisimmin se menee ravissa, on paljon rennompikin. Kulmissa oli aluksi vähän epäselvyyttää neidillä, että pitääkö nekin juosta. Mutta parin kulman jälkeen oivalsi, että ravissa voi myös kiemurtaakin :) 

Loppukäynnit talsittiin pellolla. Ihan vaan noin 50 metriä. Ja ihan koko toimitus kesti max 10-15 minuuttia, että mitkään tehotreenit eivät suinkaan olleet kysymyksessä. Usva ei näköjään kavahda yksin olemista, vaikka muu lauma on tarhassa. Tallissa ei hermoile yksin kenenkään perään, enkä usko että yksin maastoilukaan tulee olemaan mikään ongelma tulevaisuudessa. Kentällä palattua tulin  alas selästä ja annoin palan leipää. Ja kyllä, Usva on nyt kahdella eri viimeisimmällä ratsastuskerralla osannut syödä leipää kuolaimet suussa! Tallilla kun oli puunattu, niin annoin vielä palan sokeria ja ulkoistin neitokaisen. Jäi vielä kiehnäämään kainaloon portilla, jäi kiva fiilis, huolimatta arasta päänupista.

**************

Vesiasiaa. Ostin silloin jo muutama vuosi sitten hevosten vesiastiaan magneetin. No, aamulla harjoittelupaikassani oli eräs vanhempi rouva myymässä näitä magneettikoruja ja siinä hän niistä kertoilin. Nyt vasta tajusin erään seikan, joka on ihmetyttänyt minua pidemmän aikaa. 
Meillä hevosista muut kuin vain Pouta ja toisinaan Vallu juovat yöllä vesisankon karsinassaan tyhjäksi. Lähes kaikilla on aamulla vettä sankoissa jäljellä, mutta ensimmäinen asia minkä hevoset tarhassa tekevät, on veden juominen. No tämä kysymys on siis vaivannut pidempään, kunnes tajusin, että mistä se johtuu ja mistä johtuu se, että yleensä vain toinen vesiastia on tyhjä tarhassa.

Vesiastia josta hevoset ensimmäisenä aamulla juo, on se missä se magneetti on. Se on myös se vesiastia, joka juodaan ensin tyhjäksi, kuten kuvasta näkyy. Usva hoitaa täydemmän vesiastian sotkemisen sitten oikein mallikkaasti kuten kuvasta voi huomata. Eli kai siinä magneetissa jotain perää on kun näyttää vesikin kelpaavan. Jos ne eivät olisi niin kalliita, niin voisi hankkia jokaisen karsinan sankkoon omansa. Lampaille ja kissoille ja Valmalle täytyy ehdottomasti nyt laittaa hankintalistalle. 

2 kommenttia:

  1. Voi ihana Usva, varsat ovat kyllä hönöjä. Tuo ilme on muuten ihan sama kuin Ihmepojalla silloin kun seisoo nuhdeltavana.

    Mikä tuo magneettijuttu oikein on?

    VastaaPoista