Poudan kanssa reippailtiin pyhäillan kunniaksi kentällä. Aloitin ehti alkukäyntien jälkeen verryttelyn laukassa ja eipä mennyt aikaakaan, kun heppa oli vetreä kuin mikä. Olisi varmaan saanut solmuun koko hevosen, oli aivan mahtava mennä. Tehtiin omia kiemuroita; kolmikaarista kiemurauraa, jossa aina suoralla tehtiin voltti jompaan kumpaan suuntaan. Tähän kuvioon kuului myös siirtymiset, tässä kuviolla mentiin kaikissa askellajeissa.
Loppukäynnit jolkoteltiin maastossa ja aikaa meni kaikenkaikkiaan 45 minuuttia. En kentällä halua harrastaa mitään maratonratsastuksia, pääasia, että heppa tekee hommat hyvin ja se riittää. Joskus ollaan oltu kentällä yli tuntikin, mutta joskus alle puolituntia on ihan riittävä. Riippuu siitä mitä tehdään. Loppukäyntien jälkeen tehtiin leipävenytykset ja harjailtiin, sekä levitettiin öljyä.
Mielenkiintoisin kohtaus on sitten seuraava. Poutahan seisoo pesupaikalla ihan irti varustellessa ja purettaessa. Tällä kertaa hieman mietin, kun oli suoraan edessä oleva ulko-ovikin sepposen selällään, että jääkö seisomaan paikalleen kun käyn kiikuttamassa varusteet varustehuoneeseen. Ei ottanut liikettäkään. Niinpä ajattelin tehdä jälleen eläinkokeen pienellä riskillä. Koska Pouta näyttää nyt ehdollistuneen tuohon paikalla tojottamiseen niin päätin kokeilla, että miten paljon se pitää minua emäntänään ja kuuntelee mitä siltä pyydän. Laitumelle lähdettiin muodostelmassa niin, että Pouta käveli perässä irti. Liikkeelle lähtö oli hieman hidas, mutta kun tajusi jutun juonen, niin tallusteli perässä kiltisti. Testasin myös, että seuraako, jos en kävele laitumelle suoraa reittiä. Näyttää seuraavan. Kerättiin kentällä mennessä muutama kivi uralta ja päästiin portille. Siinä vaiheessa Pouta otti pari haukkua ruohoa, mutta kun avasin portin ja vähän heilutin etuletistä niin lompsi suoraan laitumelle. Fiksu se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti