Tänään uskaltauduin laittamaan Poudalle satulan. Itse lähdin ratsain Poudalla ja Tallimies ajoi Oton kanssa Tuiskulla. Isommat tallipojat olivat liikeenteessä pyörällä. Tuisku näytti tosi nihkeältä mennessä, mutta tulomatkalla oli jo vertynyt ja olisi vetänyt ihan kunnon haipakkaa kotiin. Matkalla törmättiin koiranulkoiluttajiin, joiden koira säikähti hevosia niin, että lähti pinkomaan karkuun. Onneksi omistajat löysivät koiran ajettuaan pari kilometriä Saavan tietä eteenpäin. Olikin sama koiruli, joka joulun pyhinä löydettiin kylältä omilta teiltään. Nuori ihana koira, jolla vauhtia riittää.
Tullessa otettiin vähän ravia, Poudalla tosin laukkaakin, kun Tuisku ajeluravi vastaa Poudan laukkanopeutta. Tallilla Pouta sai porkkanavenyttelyt ja Tuisku söi herkkuja muuten vaan. Tallimies otti Poudalta lompsuvat kengät irti ja vei neitokaisen tarhaan. Tuisku sai sitä vastoin laseria ja sitä laitettiin kintereisiin, joissa on pienet nestekertymät. Että ollaanko tässä sitten kehittelemässä kinnerpatteja vai mitä. Täytyy seurata. Laseria laitoin myös vähän selkään.
Molemmat saivat jo ennen liikuntoa kunnolla Kietäväisen hoitoöljyä. Poudan patti ei auennut satulan pidosta onneksi. Nyt täytyy käydä ostamassa uudet kengät neitokaiselle, jotta homma pääsee jatkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti