Korkean paikan leiri 4.-5.7.2015 / Osa 2.

SUNNUNTAI. Aamu alkoi liian aikaisin. Kiitos siitä Viski-Vatasen. Kello ei ollut vielä ohjelman mukaisen herätyksen mukainen, kun em. henkilö jo onnistui herättämään koko leirin. Pienen aamuäreyden jälkeen kaikki selvisivät ylös sängyistään, myös Poni-Rääkkääjä, jolle liian aikainen herätys tuntui olevan liikaa. Myös Rinnat-Sekaisin vaikutti väsyneeltä, koska oli nukkunut liian lyhyet yöunet lastenpatjalla. Aamupalapöytä oli mitä korein. Pöytä notkui hotelliaamiaisen tasolla ja leiriläiset heräsivät kahvin voimalla ja hieman ruista ranteeseen tyylisesti.

Koska herätys oli aikainen (en haluaisi jankuttaa, jankuttaa asiasta), kerkesimme valmistautua alkaville CR-ratsastustunneille. Ensimmäisessä ryhmässä ratsasti minä (Usvalla noin 20 min.), Viski-Vatanen, Kipsi-Käsi ja Ikuinen Heppatyttö. Harmittaa kun ei ole kuvaa siitä, kun lensin hienolla kaarella Usvan selästä. Usva säikähti vissiin allekirjoittaneen jalustimen korjaussessiota ja samaan aikaan kentällä tallustavaa kisua ja Usva teki täydellisen (muttei täydellistä) suunnan muutoksen kera pukkien ja pystyyn hyppimisen. Olin varma, etten tipahda, mutta teki lopussa jonkun mutkitteluliikkeen ja lensin tantereeseen suoraan selälleen. Vähällä oli, ettei tallonut takareisille, mutta selvittiin vaan hiekkakylvyllä. Kiitos myös kypärän ja eri toteen turvaliivin. Vielä kapusin parin kiekon ajaksi selkään ja sen jälkeen lähdettiin silmien pesuun, kun alkoi silmät valua vettä ja hiekkaa. Oli hiekkaa aikalailla silmät ja korvat täynnä. Tallilla Usva oli itsekin järkyttynyt tapahtuneesta. Mutta sitähän se on, tippuu ne huiputkin joskus ;D

Ryhmässä 1, Ikuinen Heppatyttö ratsasti Poudalla.

Muu ryhmä jatkoi reippailua kokonaisen tunnin. Ensimmäisellä tunnilla meni tosiaan Ikuinen Heppatyttö Poudalla, sekä Viski-Vatanen omalla Vallullaan ja Kipsi-Käsi Loimu-ponillaan. Kenttä oli siis täynnä suomenhevosia.

Pouta ja I-Ht

Toisessa ryhmässä reippaili ak, sekä Rinnat-Sekaisin meidän omalla Vallulla ja Poni-Rääkkääjä omalla Riku-ponillaan. Poni osallistui tunnille kärryillä, joten kyseessä oli heidän Centered Driving tunti. Oma ratsastus tuntui tahmealle, aivan liian pitkiä välejä ohjatusta ratsastuksesta. Muutoin Pouta jaksoi suhteellisen hyvin kaksi tuntia peräkkäin. Hieman oli tahmea, ja pari tammakohtaustakin sai tunnin aikana. Suurimmat ongelmat lienevät ratsastajalla. Myös Vallu osallistui tunnille ja Vallu nautti tunnista silmin nähden. Vallu on kyllä hienossa kunnossa siihen nähden, että on pari vuotta ollut jo "eläkkeellä". Nyt kun Vallu sai leirin kunniaksi kengät, niin täytyy kyllä päästä Vallulla ratsimaan. Tässä muutama kuva meidän tunnilta.

Vallu valmistautuu tunnille.

Pouta ja Paskavastaava.

 

Kiitokset kakkostunnin kuvista Ikuiselle Heppatytölle Toivottavasti päästään lukemaan leirikertomusta sieltäkin vielä. Ratsastustuntien jälkeen meillä olikin yllättäen jo seuraava ruokailu eli lounas. Itse onnistuin kaikenmaailman tekosyillä luistamaan hienosti keittiövuoroista ja meidän kokeneet kokit olivatkin loihtineet erinomaiset sapuskat. Koska lounas kesti ja ohjelmaan merkitty letitysharjoitus oli vaan oikeasti ohjelman täytettä, päätimme siirtyä pitkittyneeltä lounaalta suoraan päättäjäiskahveille. 

Kahveja ei ollut mutta jäätelöä ja kermavaahtoa oli paljon. Lopuksi piti ihan pakottaa leiriläiset syömään jäätelöä. Onneksi osallistujat ovat uhrautuvasta tyyppiä ja Poni-Rääkkäjä otti viimeisen palan oksentamisen uhalla. Kipsi-Käsi oli joutunut muiden menojensa takia poistumaan leiriltä heti oman ratsastustuntinsa jälkeen, joten seuraan liittyi vahvistukseksi Jenni-Vuonohevosvastaava. Valitettavasti Saara puuttui myös leirivahvuudesta töiden vuoksi. Kyllä se on niin, että työnteko haittaa harrastuksia. Päätimme jo seuraavan tapaamisen, joka on Ikuisen Heppatytön pitämä meikki-ilta Viski-Vatasen luona syyskuun pimenevässä illassa. Luvassa on tietenkin hupaisaa yhdessäoloa, Viski-Vatasen karjalainen pitopöytä, sekä kaunistautumista. Lupasin meikata Ratsastuksen Naputtajan, mutta aloitti korvan juuressa kamalan naputtamisen, eikä lämmennyt idealleni yhtään, että meikkaan toisella puolella kasvoja arkimeikin ja toisella puolella juhlameikin. No katsotaan nyt sitä sitten lähempänä. Kunhan ensin vähän sulattelee ajatusta, niin eiköhön hiän sille lämpene.

Kaikki hyvä vai sanoisinko täydellinenkin loppuu aikanaan. (Onneksi.) Olen itse ainakin todella väsynyt tästä leireilystä, en tiedä, että miten monta vuorokautta tälläistä leireilyä voisi jatkaa, viikko olisi ehkä hieman liian pitkä aika, mutta pari kolme päivää on jees. Isommilta riidoilta vältyttiin, kaikki sai toivottavasti kavereita ja pääasia, että naurua riitti. Hevosterapiaa oli sopivasti, enempää ei pyrstö olisi ehkä kestänyt. Haikeana nostimme maljan lopuksi vielä keskuudestamme poistuneille hevosystäville, joita olemme parin viime vuoden aikana joutuneet hyvästelemään vähän liiaksisin ja aivan liian aikaisin.

Leiriläisten kerättyä kimpsuja ja kampsujaan aloitettiin lähtövalmistelut. Osa leiriläiset karkasi paikalta, mutta loppukööri pakkautui matkaan.

Itse lähdin ratsain Poudalla, Tuiskulla ajoi Vuonisvastaava ja Ikuinen Heppatyttö. Perässä omalle tallilleen ratsaili Viski-Vatanen ja Poni-Rääkkääjä. Heitettiin päivän päätteeksi noin reilun 8 km lenkki vielä saatilla. Tallilla purettiin hevoset ja Usvakin oli rauhoittunut, kun tajusi, ettei paikalla ole kuin omat lauman jäsenet.

Pihaan kurvasi vielä Viski-Vatanen ja Poni-Rääkkääjä (kuvassa) hakemaan viimeiset kamppeensa. Huomatkaa kuvan leiriläisen leiriväsymys ja jo ehkä hieman hompsuinen olemus. Mutta sehän kuuluu leiriin. Sieltä on lähdettävä ehdottoman väsyneenä, likaisena, sekä onnellisena kotiin.

Tuulikummun tilan väki kiittää kaikkia leirille osallistuneita ja ensi kesänä tavataan uudelleen. KIIIITOSSSS!!!!!