Korkean paikan leiri 4-.5.7.2015 / Osa 1.

Leiri alkoi klo 10. Ollaan lähdössä naapuritallin väkea vastaan.

Hieman myöhästyi meidän lähtö, kun piti vielä säätää valkoiset huovat ja ottaa pois rumat heijastinliivit.

Metsätiellä kohdattiin leirikaverit (huomatkaa heidän liivit). Lähestyimme heitä katrillissa kera kuninkaallisten vilkutusten. Joku taso se olla pitää!

Leirin poni levitti ympärilleen rakkautta. Tuisku rakastaa poneja ja näemmä myös Usva. Usva oli välittömässä kiimassa ja juoksi yötä myöten laitumella hirnumassa sydämenvalitulleen.

Kuka on sanonut, että lammasaidassa ei voi tarhata hevosia?? Kuvassa Loimu.

Leirillä pidettiin mahdollisimman paljon kiinni perinteistä. Nukuttiin tietenkin siskonpedillä, kuvassa leirin vanhin ja näemmä väsynein osallistuja jo hyvissä ajoin pyrkimässä unten maille. Pidettiin väkisin hereillä vielä pitkään. Niin ja toki yöhön kuuluivat kummitusjutut ja taisi kummituksia käydä ikkunan takanakin...

LAUANTAI. No siinäpä ne leirikuvat olivatkin. Kukaan ei muistanut / jaksanut raahata kameraa, mutta tässäpä tulee leirikertomusta. Lauantai aamuna kokoonnuttiin ensin juomaan tervetulomaljat (ainakin meidän tallilla) ja syömään vaahtokarkkeja. "Siiri-Rinnat sekaisin" opiskelupaikkaa kilisteltiin myös. Sen jälkeen siirryttiin tallille ja varusteltiin ratsut Tuisku, Vallu ja Pouta. Lähdettiin matkaan ja kohdattiin leirikaverit metsätiellä. Kaikki hevoset olivat ihmeissään uusista kavereista, takaisin päästiin hyvässä hengessä. Heti kun hevoset oli hoidettu alkoi tietenkin ruokailu. Ja heti ensialkuun on hyvä todeta osallistujat: Naapurit: Riitta-Ponirääkkääjä, Tuire-Viski-Vatanen, Hanna-Kipsikäsi, sekä Tuulikummun tilan tallilaiset: Siiri-Rinnat sekaisin, Maria-Ikuinen Heppatyttö, Riia-Ratsastuksen Naputtaja ja Heidi-Paskavastaava.

Onneksi ruokailulle oli varattu ohjelmassa aikaa, eikä tarvinnut hotkaista liian nopeaan. Päälle tietenkin kahvit ja osallistujat pääsivät täyttämään vesi-ilmapalloja ja tavan ilmapalloja leirikastetta varten.

Ruokailusta toivuttua pääsimme leirikasteeseen. Ponirääkkääjän kanssa suunniteltiin leirikaste, joka oli mielestäni oikein onnistunut. Kaste aloitettiin mummoharjoituksella, jossa testattiin leirin tosikot. Ne taisivat olla Kipsi-Käsi, Viski-Vatanen ja Ikuinen Heppatyttö. Sen jälkeen ryhmä jaettiin talleittain ja kaste muodostui tallien väliseksi mittelöksi. Ensin kisassa oli omenan haukkaisu vesisangosta. Siitä suoraan piti etsiä jauholautaselta sokeripala. Lopputuloksena olikin sitten mukavan näköistä taikinanaamaporukkaa! Naapuritalli voitti ensimmäisen osan, tilanne oli 0-1.

Sen jälkeen oli vuorossa kananmunan kuljetus. Rakennettiin rata, jossa oli pujottelua, sekä esteitä. Se piti suorittaa raaka kananmuna lusikassa. Jos muna putosi tai rikkoontui sai virhepisteen (vai saiko, en enää muista!), no oli miten oli, meidän talli voitti! Tilanne oli jännä 1-1.

Seuraavaksi oli ilmapallojen rikkomiskilpailu. Koko kastehan siis suoritettiin ratsastuskentällä. Ison ympyrän sisällä on pitkän pitkiä ilmapalloja ja se joukkue voitti, kumpi istuu enemmän rikki ilmapalloja. Kamala kiljunta ja älämölö ja hiekan pöllyäminen auringon paahteessa oli taattua toimintaa. Voittaja oli meidän talli, ou jee! Tilanne siis 2-1.

Viimeinen kisa oli sitten vesi-ilmapallorata. Sama rata kuin munankuljetuksessa ja se meni niin, että jokainen osallistuja juoksi radan vuorollaan läpi ja kaikki muut saivat yhden pallon ja yrittivät osua juoksijaan. Eniten osumia saanut joukkue voitti. Eli meidän talli! Tuulikummun tilan tallilaiset veivät voiton siis 3-1. En halua mitenkään erityisesti sitä korostaa, mutta yritettiin mainita siitä leirin aikana ja ehkä siitä vielä kuullaan vuosienkin päästä, ken tietää.... Niin ja kaikki saivat lopuksi sydänmuumitikkarin, voittajat tietysti voiton kunniaksi, muille lohdutukseksi. Kyyneliltä vältyttiin, vaikka pientä alahuulten ja alaleukojen väpinää näytti vastapuolen osallistujilla olevan.

Sen jälkeen yritettiin viritellä ratsastuksen teoriaa, mutta aikaa saatiin venymään paljon muuhunkin. Ratsastuksen Naputtaja kuitenkin siinä lomassa hiveli miehen lantiota sylissään (kasan luita), sekä kertoili meidän ahtereista. Istuttiin meidän terdellä (!) ja survottiin pikkupyrstöjemme alle palloja (ihan tiedoksi, että istuinluitten alle). Etsittiin oikeaa ratsastusasentoa kuivaharjoittelun avulla. Sen jälkeen kun oltiin keskusteluissa hypitty miehistä aurinkorasvoihin koko porukka siirtyi trampoliinille. Ja tämäkin liittyi Centered Riding harjoitukseen. Kaikkien iloksi lopuksi trampalla Viski-Vatanen näytti komeat voltit, tosi notkea leiriläinen! Siellä hetken hytkyttyämme, olikin jo aika sitten päivällisen. Tosi jouhevaa toimintaa! Tällä leirillä hevoset eivät varmaankaan näytelleet pääosaa vaan ruokailut ;D

Ruokailun jälkeen yritimme pitäytyä ohjelmassa, (jota en edelleenkään saa liitettyä tänne) vaikkakin olimme jo täysin myöhässä aikataulusta. Lähdimme pienelle iltahömpöttelymaastolle. Itse lähdin Usvan kanssa ja Usvalle oli täysi kummastus, kun pääsi uusien kavereiden kanssa maastoon. Maastoilun jälkeen hoidetiin iltapesuja ja mässäiltiin, sekä tietenkin juoruttiin. Ideoita lenteli ilmaan ja taidettiin päättää perustaa joku yritys (monitoimiyritys) ja jokaiselle taisi jo löytyä oma toimenkuvakin. Onneksi on moniosaaja porukka, niin ei ideat lopu. Koska aikataulu petti totaalisesti ei ohjelmaan merkitty hiljaisuus klo 0000 toteutunut laisinkaan. Viimeiset pikkuahmatit kävivät yösyönnillä vielä klo 01 jälkeen ja pari leiriläistä vatvoi poniensa selviytymistä yön yli. Tiedoksi, että nämä leiriläiset ovat neljänkympin kriisissä, jonka piikkiin heidän vatvominen laitettiin ;D;D Yön laskeutuessa kerrottiin kummitusjuttuja ja yksi leiriläinen survoi korviinsa siinä vaiheessa korvatulpat. Pikkuhiljaa leiriläiset alkoivat hyytyä ja kotoisa kuorsasus täytti salin lattian kera koirien ja kissojen, sekä tottakai hevospehmojen.