Pouta ratsuiltavana

Kiitos jälleen Marialle ratsuiluista.

https://instagram.com/mariaglow1/

Ps. Kiitos myös naapurin tytöille heppakauppaseurasta. Käväistiin pikaisesti Oivan valinnassa, Puuilossa ja Prismassa katsastamassa hevostavaraa. Osalla lähti homma lapasesta, toiset olivat maltillisempia. Tarina ei kerro kuka keräsi suurimman potin mukaansa ;D

Pouta kentällä ja maastossa, Tuisku kengityksessä

Pouta oli edellisen päivän jäljiltä jälleen kerran todella miellyttävä ratsastaa. Pouta sai tehdä kentällä ympyröillä kera puomien töitä ja heppa olikin ihan hikinen sen jälkeen. Tehtiin pääty-ympyröillä aikalailla laukkatyöskentelyä ja maassa olevat puomit osuivat hyvin siihen. Eli yksi puomi oli, jonka ylitys tuntui Poudasta välillä olevan ylitsepääsemätöntä. Eli pientä jumppaa on hyvä lyllerön kanssa harjoittaa.

Pouta oli tosiaan taas miellyttävä ja notkean tuntuinen ja jäi itselle superhyvä mieli. Kentällä mentiin yli puoli tuntia ja lopuksi hypättiin pikkuristikko ja pieni pystyeste. Loppuverryttelyitä jatkettiin maastossa ja kierrettiin iso soramonttu. Menomatka ravattiin ja kotimatka käveltiin. Tallilla tehtiin leipävenytykset ja Pouta sai pihalla pesut ihan kunnolla. 

Poudan jälkeen Tuisku sai kengitystä. Toisen takajalan kavio oli lohjennut kiitettävästi, joten siihen ei saanut kenkää kiinni. Mutta pääasia, että etujaloissa on lopot ja päästään taas liikenteeseen. Vielä on Vallu jäljellä ja Antti tulee maanantaina, niin saa Usvakin kyntensä kuntoon.

Aamulla heppoja ulkoistaessa nopeus on kaiken toiminnan a ja o, joten siirtyy 2 hevosta kerrallaan. Pouta kyllä vähän lipesi eväiden syöntiin pariin otteeseen siirtymän aikana, mutta annettakoon se tällä kertaa anteeksi. 

Illalla suunnattiin isojen poikien kanssa yöksi mökille, koska Otto oli kaveriyökylässä! Kyllä, meidän 3vee on aloittanut kaveriyökyläilyt. Aika hurjaa! Kiitos kummitustädille eli Siirille ;D

Pojat sai kaksi isoa ahventa mato-ongella. Saunottiin ja paljuiltiin ja kaaduttiin uupuneina sänkyyn.

Isot hepat ratsailla

Maria saapui ratsastamaan Poudalla ja hyvin kentällä menivätkin, Pouta pääsi hieman hyppimään. Tultiin siihen tulokseen, että Poudan lievähkö ylipaino saattaa hieman olla esteenä esteratsastuksessa, mutta ehkäpä se siitä. Toivossa on hyvä elää. Pouta pääsi ratsastuksen jälkeen hetkeksi vielä laitumelle.

Sain Marian houkuteltua vielä maastoiluun ja otettiin pojat ratsuiksi. Tuisku oli pudottanut etukengänkin ja Tallimies kävi ottamassa irti lompsuvat kengät. Vallulla puuttuu vain kenkä toisesta etusesta. Uudet kengät odottavat paikalleen asentamista. Koska pojat olivat kenkähässäkän vuoksi vähän niin ja näin kierettiin vain iso soramonttu ympäri. 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja jätettiin pojat suoraan sisälle. Kävin hakemassa myös muun lauman sisälle, jotta saavat vähän levätä. Porukka näyttää jokseenkin väsyneeltä laidunelämään. Usva saa tarkoituksella lomaa. Jos nyt yhtään varsaani tunnen, niin pieni sulattelutauko on nyt hänelle paikallaan. Näyttää siltä, että sen päässä raksuttaa nyt paljon asioita, nimen omaan ratsastukseen liittyviä. Ratsastusharjoitukset jatkuvat taas, kunhan on vähän kevään ja alkukesän aikana oppimaansa sulatellut.

Kääkkäviikonloppu

Viikonloppu vierähti koiraleirillä ja vauhtia riittikin, kun kyseessä oli kääpiöpinserit. Itse raahasin tottakai mukaan Helmin ja Mokankin. Perjantaille ei päästy osallistumaan, joten meiltä jäi välistä rakennusetsintä. Lauantai ja sunnuntai oltiin tiiviisti mukana.

Lauantaina aloitettiin tutustamalla agilityyn. Itse en ole ikinä tätä kokeillut ja tämä oli hauskaa!

Valmakin innostui loikkimisesta. Kouluttajana meillä oli Jari Lukkarinen.

Rengaseste.

 

Toisella kierroksella Valmakin meni jo ilman hihnaa hienosti ja vauhtia riitti!

Illalla treenattiin Onttolassa rauniolla raunioetsintää. Valma meni suht ok, hieman haisteli liikaa maata, mikä johtunee juuri päättyneistä juoksuista.

Sunnuntai aloitettiin Pykyn kentällä näyttelyharjoituksilla. Se meni siihen asti hyvin, kunnes Valma sai hajun jäniksestä. Onneksi oli koira hihnassa. Kerran nappasi kouluttajaa pöydällä, mutta muuten osasi käyttäytyä.

Valman juuri päättyneiden juoksujen vuoksi oli vielä hajuja ja erityisesti pojat piirittävät koko viikonlopun Valmaa. Välillä meno oli niin irstasta, että piti laittaa Valma jäähylle. Pikkuvelipuoli Eemi pitää vahtia, ettei Valma vaan pääse karkuun.

Eemi halusi ehdottomasti siirtyä Valman autolla kasvistädin luokse. Ajon aikana Eemi nuoli kuljettajaa korvasta ja yritti tulla syliin.

Loppupäivä vietettiin koirahieronnan parissa, jonka vuoksi Mokka oli mukana. Mokka toimi jälleen kerran hienona mallikoirana ja sen jälkeen leiriläiset hieroivat omat kääkkänsä. Eipä ole ikinä ollut 9 kääkkää niin hiljaisia ja rentoja, kuin hieronnan jälkeen.

Viikonloppu oli aivan huippua, kiitos kuuluu erityisesti Mehtäpirun emännälle mahtavasta järjestelyistä ja tarjoiluista :D

Pouta ja esteet

Huomasi, että pientä haparointia oli meillä esteiden kanssa. Ties milloin ollaan viimeksi hypätty, joten otettiin rauhallisesti. Pouta oli hieman tahmo, mutta loppua kohden alkoi piristymään. Ristikoiden väli oli ihan mitä sattuu ja vaikka Tallimies sitä korjaili, tuntui, ettei askeleet sopineet laisinkaan. Esteratsasteluiden lisäksi mentiin vähän pohkeenväistöä ravissa ja se meni aika hyvin, vaikka Pouta on maailman laiskin väistäjä. Sitä täytyy hioa edelleen.

Kentällä pomppisen jälkeen suunnattiin tekemään loppuverryttelyt maastoon. Mennessä otettiin kunnon pätkä letkeää ravia ja sitten jatkettiin kävelyllä. Käytiin kylälle päin ja kierrettiin kuusikko ympäri. Olisiko matkaa tullut reilut kolme kilometriä. Maastossa Pouta käveli mukavan rivakasti pitkin ohjin. Tallilla tehtiin leipävenytykset ja pestiin hiet ihan kunnolla letkun kanssa pois. Pouta käveli taas irti laitumelle, mutta pysähteli liikaa syömään, josta sai noottia. Kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä selvittiin.

Ps. Mokka ihanuus on meillä hoidossa, kun tarvitsen Mokan sunnuntaina koirahierontaan mallikoiraksi. Valmasta ei siihen oikein ole...

Ps2. Poudan satulavyö meni yhden kireämmälle kuin viime kerralla. Onko Pouta laihtunut???

Tuisku maastossa

Tuiskun ja pienten tallipoikien kanssa huristeltiin kärreillä pienelle soramontulle ja takaisin. Eli matkaa kertyi noin 6,5 kilometriä. Tuiskulla ei ollut kintereissä nesteitä ja liikkui muutoinkin mielellään. Tuisku sai itse valita ravissa nopeuden ja mukavaa rentoa ravia jölköttelikin.

 

Tallilla lapset syötteli leipiä ja itse sokeria. Harjailtiin ja laitettiin öljyä. Tuisku oli mielissään, kun häntäkin huomataan. Pitää nyt niitä kintereitä seurailla ja olotilaa Tuiskulta muutenkin.

Tahmea Vallu

Vallun kanssa oli tarkoitus mennä kevyesti kentällä, mutta Vallu oli niin tahmea, että ihan nauratti. Taitaa laidunelämä olla raskasta, kun alkaa jo haitata ratsastustakin. Ravattiin muutama kiekko ja tehtiin ympyröitä, mutta Vallun nihkeä suhtautuminen työntekoon oli niin ylitsepääsemätöntä, että päätin olla kiusaamatta papparaista ja suuntasimme kävelemään maastoon. Sielläkin laahustaminen jatkui alkumatkan, kunnes alkoi vähän reipastua. Mukana oli Valma ja Helmi ja koska Helmikin lähti, niin ei kovin pitkää lenkkiä tehty. Käytiin vartti kylälle päin kävelemässä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Valma suostui lähtemään mukaan maastolenkille hevosen kanssa.

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä, harjattiin ja levitettiin öljyä. Kaatosade yllätti ja jäätiin Vallun kanssa pitämään tallille hetkeksi sadetta. Sateen loppumisen jälkeen viriteltiin Tallimiehen kanssa laitumen etuosaan sähköt, kiitos Usvan. Muut on niin tollukoita, etteivät ole vieläkään tajunneet, ettei aitauksessa ole sähköjä. Usva sitä vastoin on sitä mieltä, että ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää ja venyttelee lankoja koko ajan. Vielä ei ole katki saanut, ihme kyllä.

Mökkeilyä

Helmi lähtötunnelmissa

Oltiin pari yötä mökillä minilomalla Tallimiehen kanssa. Seurana meillä oli tytöt eli Valma ja Helmi. Myös Siiri ja Jouni saapuivat meille seuraksi. Kaksi päivää on lähinnä kävelty kylpytynnyrin ja ruokapöydän väliä. Oli ihanaa olla hetki erossa lapsista ja päästä kotoa pois. Nyt väsyttää, mutta kyllä varmasti akut latautuivat arjen varalle, edes ministi.

Lähde. On mökiltä ehkä reilun parin sadan metrin päässä. Täältä haetaan juomavesi. Vesi on todella kylmää ja kirkasta.

Tytöt mukana vedenhakureissulla.

Helmin lempipuuhaa oli maata sammalmättäällä ja repiä sammaleita irti.

Kalassa Ruskeakoskella. Siellä ei saa kyllä kalastaa, mutta kaikkihan siellä kalastaa... Ei tullut fisuja.

Pouta maastossa

Pouta ratsasteli Marian kanssa, kiitos liikuttamisesta :)

Pouta kentällä

Poudan kanssa reippailtiin pyhäillan kunniaksi kentällä. Aloitin ehti alkukäyntien jälkeen verryttelyn laukassa ja eipä mennyt aikaakaan, kun heppa oli vetreä kuin mikä. Olisi varmaan saanut solmuun koko hevosen, oli aivan mahtava mennä. Tehtiin omia kiemuroita; kolmikaarista kiemurauraa, jossa aina suoralla tehtiin voltti jompaan kumpaan suuntaan. Tähän kuvioon kuului myös siirtymiset, tässä kuviolla mentiin kaikissa askellajeissa. 

Loppukäynnit jolkoteltiin maastossa ja aikaa meni kaikenkaikkiaan 45 minuuttia. En kentällä halua harrastaa mitään maratonratsastuksia, pääasia, että heppa tekee hommat hyvin ja se riittää. Joskus ollaan oltu kentällä yli tuntikin, mutta joskus alle puolituntia on ihan riittävä. Riippuu siitä mitä tehdään. Loppukäyntien jälkeen tehtiin leipävenytykset ja harjailtiin, sekä levitettiin öljyä.

Mielenkiintoisin kohtaus on sitten seuraava. Poutahan seisoo pesupaikalla ihan irti varustellessa ja purettaessa. Tällä kertaa hieman mietin, kun oli suoraan edessä oleva ulko-ovikin sepposen selällään, että jääkö seisomaan paikalleen kun käyn kiikuttamassa varusteet varustehuoneeseen. Ei ottanut liikettäkään. Niinpä ajattelin tehdä jälleen eläinkokeen pienellä riskillä. Koska Pouta näyttää nyt ehdollistuneen tuohon paikalla tojottamiseen niin päätin kokeilla, että miten paljon se pitää minua emäntänään ja kuuntelee mitä siltä pyydän. Laitumelle lähdettiin muodostelmassa niin, että Pouta käveli perässä irti. Liikkeelle lähtö oli hieman hidas, mutta kun tajusi jutun juonen, niin tallusteli perässä kiltisti. Testasin myös, että seuraako, jos en kävele laitumelle suoraa reittiä. Näyttää seuraavan. Kerättiin kentällä mennessä muutama kivi uralta ja päästiin portille. Siinä vaiheessa Pouta otti pari haukkua ruohoa, mutta kun avasin portin ja vähän heilutin etuletistä niin lompsi suoraan laitumelle. Fiksu se on.

Pouta maastossa

Poudan kanssa maastoiltiin puolisen tuntia. Ajattelin ottaa varman päälle hieronnan jäljiltä, ettei tule takapakkia, vaikka mitään ongelmaa ei lihaspuolella nyt olekaan. Käveltiin ison soramontun ympäri, hortoiltiin vähän lisälenkkiä umpimetsässä. Pouta tuntui rennolle ja pitkin ohjin matkaa taitettiinkin.

Saavan tiellä nähtiin käärme, onneksi oli tällä kertaa vaan vaskitsa. En tiedä oliko se hengissä vai joku raato, tosi lyhyt kärmes oli kyseessä. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä, laitettiin öljyä, sekä harjailtiin vielä pölyjä niskasta.

Pouta kengityksessä

Pouta sai kengitystä. Aikataulu meni niin tiukille, etten kerennyt liikuttaa. Tulipahan opinnäytetyön litterointi tehtyä. Tylsin vaihe koko projektissa. Kiitos Minni-tädille kestityksestä, pieni irtiotto oli enemmän kuin paikallaan :D

Vallu maastossa

Vallu sai kevyen liikutuksen maastoratsastuksen merkeissä. Otettiin vaan lenkki ison soramontun ympäri, joten aikaakaan ei mennyt kuin reilut 20 minuuttia. Vallu sai tallilla ennen lähtöä kunnolla öljyä ötökän puremiin. Vallu hirnui metsässä kavereita, onkin aika pitkä aika, kun on viimeksi ihan kaksin maastoiltu.

On ollut oikeasti Vallua ihan kamala ikävä, vaikka koko ajanhan se on tuossa lähellä ollut. Olen niin raivoissani, kun olen joutunut hevosteluista tinkimään ensimmäisenä. Enää en siihen suostu, kärsikööt vaikka kotitaloustyöt, ihan sama. Tulomatkalla otettiin hiekkatiellä vähän ravia ja Vallukos meinasi ihan innostua. Olisi varmaan lähtenyt ihan haipakalla, jos olisi vähän vauhtia lisää pyytänyt. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja vielä harjailtiin. Vallu pääsi laitumelle ja nyt muutama välipäivä on Vallullekin paikallaan.

Tallimies lanasi kentän, kun Ossi oli käynyt mönkijällä siellä vähän kurvailemassa ja oli aikamoisia uria. Nyt tuli ajokielto kentälle. Koirat leikkivät kentällä ja näyttää käyvän kääkälle ja käppänällä kyseinen kenttä pieneksi. Nyt kelepaisi ratsastaa kentällä, jahka lepotauot ovat ohi.

Poudalle lihashuoltoa

Pouta on lihashuollettu pitkästä aikaa. Nyt olikin hyvä sauma hoitaa hierontahommat, kun kenkien saantiin menee pari päivää, että täältä perähikiältä päästään ihmisten ilmoille. Niinpä ajattelin hyödyntää nämä päivät ja hoidin Poudan hieronnan. Nyt saa hyvillä mielin pari päivää lepäillä. Hieman väsy tuli neidolle hoidosta, kuten yläkuvasta näkyy.

Paras "löydös" oli ehdottomasti niska. Poutahan on ollut tähän päivään asti jatkuvasti jumissa niskasta vasemmalta. Huippua oli huomata, että niska tuntui tosi symmetriseltä molemmin puolin. Tähän asiaan pystyy eniten vaikuttamaan ratsastuksellisesti, täytyy olla tarkkana, että Pouta kulkee suoraan, koska asettuu tosi helposti oikealle. Muutenkin on viime aikoina tuntunut ratsastuksessa paljon suoremmalta. Hieman on jaloissa nestettä, mutta onneksi ihan vähän. Pullakalla hevosella sen tekee myös laidunkin ja viime aikoina ollaan menty maastossa kovalla pinnalla. Niistä en nyt jaksa olla kovinkaan huolissani.

Miniriikkistä kireyttä lantion ja ristiselän alueella, mutta ei mainittavaa. Muutoin normijuttuja mitä ennenkin. Kaikenkaikkiaan lihakset mukavan joustavat ja pehmeät oikealla tavalla. Tässä olisi esimerkiksi tosi huono esimerkkihevonen hevoshierontaopiskelijalle, koska mitään ei oikeastaan löytynyt. Hyvä Pouta!

Koska aamusella satoi välillä kaatamalla, ajattelin varmuuden varalle laittaa loimen. Vallu olikin onnistunut sadeloimen pitämään ihme kyllä ihan putipuhtaana eilisen käytön jäljiltä. Ei ehkä ihan paras mahdollinen loimenväri meidän leveysasteilla. Loimi onkin Vallun mukana tullut :D

Marian blogista löytyy nyt myös leirikertomusta, sekä kuvia Poudasta. Käykäähän lukemassa :D

Isot liinakot maastossa

Tänään uskaltauduin laittamaan Poudalle satulan. Itse lähdin ratsain Poudalla ja Tallimies ajoi Oton kanssa Tuiskulla. Isommat tallipojat olivat liikeenteessä pyörällä. Tuisku näytti tosi nihkeältä mennessä, mutta tulomatkalla oli jo vertynyt ja olisi vetänyt ihan kunnon haipakkaa kotiin. Matkalla törmättiin koiranulkoiluttajiin, joiden koira säikähti hevosia niin, että lähti pinkomaan karkuun. Onneksi omistajat löysivät koiran ajettuaan pari kilometriä Saavan tietä eteenpäin. Olikin sama koiruli, joka joulun pyhinä löydettiin kylältä omilta teiltään. Nuori ihana koira, jolla vauhtia riittää.

Tullessa otettiin vähän ravia, Poudalla tosin laukkaakin, kun Tuisku ajeluravi vastaa Poudan laukkanopeutta. Tallilla Pouta sai porkkanavenyttelyt ja Tuisku söi herkkuja muuten vaan. Tallimies otti Poudalta lompsuvat kengät irti ja vei neitokaisen tarhaan. Tuisku sai sitä vastoin laseria ja sitä laitettiin kintereisiin, joissa on pienet nestekertymät. Että ollaanko tässä sitten kehittelemässä kinnerpatteja vai mitä. Täytyy seurata. Laseria laitoin myös vähän selkään. 

Molemmat saivat jo ennen liikuntoa kunnolla Kietäväisen hoitoöljyä. Poudan patti ei auennut satulan pidosta onneksi. Nyt täytyy käydä ostamassa uudet kengät neitokaiselle, jotta homma pääsee jatkumaan.

Vallu kentällä

Vallusta on tullut myös iltahevonen, huomasin sen tänään. Vallu oli hieman haluton osallistumaan meidän yhteiseen ratsastustuokioon, mutta hetken lämmiteltyämme pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen. Vettä vähän sateli ja ennen ratsastusta kulutettiin aikaa tallissa sadetta pitämässä öljyn levityksen, sekä harjan ja hännän siistimisen merkeissä. Kentälle päästyämme vielä ripeksi, mutta oli muuten kiva mennä. Vallun kanssa otettiin ensin uralla ja isoilla pääty-ympyröillä kevyttä ravia, ilman suurempia taivutteluita.

Sen jälkeen siirryimme eiliselle ovaalisalmiakkikuviolle, jota hyväksikäyttäen vähän asetuksia tehtiin ja kevyesti taivuteltiin. Kokeiltiin vähän harjoitusraviakin. Välillä oli hyvä istuskella kyydissä, välillä oli pakko keventää. Vallun ravi on hieman pomppivaa. Ihan vaan hieman ;D Mentiin millin yli Vallun mukavuusasteen, jotta pappa joutui vain hieman töihin. Loppuravien jälkeen lähdetiin vielä maastoon loppukäynneille. Käveltiin latopellon risteykseen ja takaisin. Koska Vallu oli vähän lämmin, ei kuitenkaan hikinen, niin päätin loimitaa sen. Ajatella, minä loimitin kesällä hevosen. Noh, ehkä Vallun 19 vuoden ikäkin jo vähän asettaa perspektiiviä, sekä hieman vähäinen liikuttaminen viime aikoina, joten en raaskinut laittaa Vallua sateeseen seisomaan. Otan loimen sitten iltatarkastuksella pois.

Vallukin sai tallilla leipävenytykset ja harjausta. Saatettiin vielä syödä sokeriakin ja vähän lisää leipiä. Vallu on kyllä niin IHQ!!!

Ps. Mummeli soitti ja sanoi tuovansa kissat eli Murjun ja Bella-Pullan hoitoon pariksi päivää. Ihanaa. Helmi on varmaan innoissaan, Valmasta puhumattakaan.

Ps2. Eilen oli vierailulla Valman perhe eli isä, äiti ja pikkusisko. Helmi oli hieman järkyttynyt aluksi, mutta alkujärkytyksestä selvittyään alkoi leikkimään kääkkien kanssa. Ilemmalla teimme vielä vastavierailun Mehtäpiruille, joten oli päivässä pikkukoiralle tapahtumaa kerrakseen.

Tytöt kentällä

Ensin oli vuorossa Pouta. Poudan "vyön kohta" patti näytti hyvältä ja päätin laittaa satulan. Kun rupesin harjaamaan, niin rupi olikin puoliksi irti ja harjan osuessa siihen se lähti irti. Alla on kyllä karvaton ja ehjä iho, mutta en uskaltanut kuitenkaan laittaa satulaa, ettei aukea uudelleen, kun paraneminen on jo niin hyvällä mallilla. Päätin sitten ratsastaa ilman satulaa. 

Aluksi Pouta meni kentällä korvat luimussa ja sitä näytti suututtavan ratsastajan väärä kohta istua. Istuin aluksi aivan liian takana, kunnes tajusin siirtää ahterini huomattavasti eteenpäin. Oman asennon oikean paikan löydyttyä alkoi homma sujua. Poudan verryttyä menimme niin mahtavia pätkiä (ratsastajan mielestä), oli käsissä kevyt ja miellyttävä hevonen ratsastaa. Keksittiin maassa olevien puomien ympärille oma ovaalisalmiakkikuvio, jossa toteutettiin erilaisia siirtymiä, sekä erilaisia askelkuvioita kaikissa askellajeissa.

Lopuksi kävimme vielä isolla soramontulla päin metsätiellä loppukäynnit. Tätä ilman satulaa ratsastusta pitäisi harrastaa kyllä useamman, koska istunta on todellakin aika armoton. Satulassa voi jalustimilla keikkua ja ottaa tukea eli fuskata, mutta sama ei onnistukaan ilman satulaa. Teki omalle keholle tosi hyvää! Suosittelen!

Tallilla tehtiin vielä leipävenytyksiä, harjailtiin ja laitettiin kunnolla öljyä.

*********

Seuraavaksi oli vuorossa Usva. Vähän jännitti, että mikä on neitokaisen mieliala, kun leirillä lennettiin komeassa kaaressa. Usva oli vähän höslä ja kentälläkin sama meno jatkui. Mentiin maksimissaan kymmenen minuuttia. Ensin otettiin käyntiä ja sen jälkeen ravipätkät molempiin suuntiin. Vaihdoin suoran muovikuolaimen normi nivelkuolaimiin ja Usvalla oli siinäkin totuttelemista, kun oli taas uudet raudat suussa. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Tallilla oli tyytyväinen varsa ja hengissä säilynyt ratsastaja. 

Usva kanssa tehtiin myös kunnon leipävenyttelyt, harjattiin ja laitettiin öljyä. Laitumella olevat ruunanrupsukat otin myös kentällä ja levittelin niillekin öljyt. Hassua, kun Usvaa ei syö ötökät juuri ollenkaan, Poutaakin vain vähän. Ötökät pitävät ilmeisimmin eniten ruunista, joska Vallun rinta ja kaula on täynnä paukamia, sekä Tuiskun "pallerot" :D

Markkinahumua

 Kiihtelysvaaran vuotuisat kesämarkkinat saapuivat jälleen kylälle. Tänä vuonna mekin olimme paikalla, kera lampaiden. Suurin hittituote oli ehdottomasti lampaat ja erityisesti karitsat. Lapset saivat syöttää leipiä ja innokkaimmat kävivät keräämässä lehtiä ja ruohoa. Lampaat olivat innoissaan rapsutteluista, erityisesti Blondi lapsineen jaksoivat ihan koko nelituntisen markkinahumun olla rapsutuksia ja hellyyden osoituksia ottamassa vastaan. Elisabeth kävi välillä muutaman leipäpalan syömässä, mutta muutoin piti vauvansa nukkumisvahtia trailerissa.

Tässä valmistellaan myyntipaikka ennen varsinaisen markkinoiden alkua.

Kauppa kävi yllättävän hyvin. Muutama talja meni ja vähän säilykkeitä, sekä lankaa kiitettävästi.

Markkinoiden jälkeen Tallimies osallistui renkaanheittokisoihin. Jouduttiin poistumaan ennen viimeistä heittokierrosta, joten jäi sijoitus vielä arvoitukseksi.

Kotosalla koirakaverit osaa ottaa rennosti, yhdessä. Valma on kyllä vieläkin ihan innoissaan uudesta "pikkusiskosta". Vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä ja Helmi senkun villiintyy.

Vallu kentällä

Siiri tulla tupsahti eilen meille kera ison lapsilauman ja otettiin yhteistuumin tänään Vallu käsittelyyn. Jatkettiin edelleen rauhallisella taktiikalla, joka näyttää toimivan. Tänään oltiin hurjia ja kokeiltiin varovasti laukannostot. Vallu innostui siitä niin, että itse mietin selässä vakavasti miksen pukenut ylle turvaliiviä. Pappa innostui siinä määrin, että oli parempi lopettaa koko touhu ja siirtyä loppuravien pariin. Oltiin unohdettu, että Vallullahan on tallin paras laukka istua kyydissä. 

Meinasin ainakin itse tirauttaa onnen kyyneliä, oli niin mahtavaa. Vallu senkun puhkui intoa ja oli tallillakin ihan innoissaan. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja pestiin vähän hikeä pois. Vallu kellahti laitumella piehtaroimaan ja nauttimaan olostaan. Hevoset otettiin tänään yöksi sisälle, jotta saavat vähän levätä, kun polttiaiset ovat saapuneet laitumelle paarmojen kaveriksi. Väki näytti laitumella sen verran kiukkuiselle, että pieni aikalisä lienee paikallaan. Tässä vähän kuvasatoa.

Alkulämmittely menossa.

Vauhtia riitti.

Ihan suuri rakkaus, nimittäin Mokan kokoinen ihanuus.

Sunnuntaina viimeisetkin karitsat saivat korvalärpyt paikalleen. Tässä kuvassa Kelmi, joka on jo onnistunut repimään toisen korvan merkin irti, niin, että korvanlehti repesi kahtia. Vielä ei ole löydetty merkkiä, mihin lie repäissyt. Siisti on korva, joskin hurjan näköinen. Kelmin veli Konna pyörtyi parin sekunnin ajaksi ensimmäistä merkkiä laittaessa. Taisi olla rankka kokemus.

Pouta kentällä

Poudan kanssa reippailtiin noin tunti kentällä. Ensin ratsasti meidän tukiperhetyttö ja pidettiin pieni minitunti. Ensin näytti siltä, että Pouta saa tammakohtauksen ja pelkäsin, että se vetää herneet nenään. Pienen ohjeistuksen jälkeen ratsastaja onnistui korjaamaan sen verran ohjasotetta, että selvittiin hermostumiselta. Loppujen lopuksi Pouta käyttäytyi superhienosti ja teki niinkuin nuori ratsastaja pyysi. Pouta se jaksaa yllättää. 

Itse menin sen jälkeen ja pienen lisälämmittelyn (laukkailun) jälkeen Pouta oli aika mainio. Hieman oli hätäinen, mutta teki nostot juuri niin kuin piti esimerkiksi, väistöissä ja asetuksissa oli kyllä vähän tahmea. Keksittiin tosi kivoja kiemuroita. Paljon tehtiin siirtymisiä käynnistä raviin, ravista käyntiin, sekä käynti-laukka siirtymiä molemmin päin. Jäi hyvä mieli.

Tallilla kun purettiin satula, huomattiin, että vyön kohdalla on peukalon kokoinen läntti vereslihalla. Vissiin oli joku ötökkä purrut juuri siitä kohdasta laitumella ja nyt vyö hankasi ihon rikki. Ärsyttävää, miksi juuri siitä. Noh, nyt sitten muutama päivä odotellaan, että paranee kunnolla, jotta harjoitukset pääsevät jatkumaan. Mutta hyvä Pouta, erinomaista on tästä jatkaa.

Ps. Laitoin Poudalla CB satulan kera etuosan fyllayksen ja satula tuntui aika hyvälle. Ainakin pehmeälle, jos ei muuta. Vieläkin hieman leiriväsymys painaa. Outoa, ei se näin pitkään painanut lapsena leirillä ollessa... ;D

Korkean paikan leiri 4.-5.7.2015 / Osa 2.

SUNNUNTAI. Aamu alkoi liian aikaisin. Kiitos siitä Viski-Vatasen. Kello ei ollut vielä ohjelman mukaisen herätyksen mukainen, kun em. henkilö jo onnistui herättämään koko leirin. Pienen aamuäreyden jälkeen kaikki selvisivät ylös sängyistään, myös Poni-Rääkkääjä, jolle liian aikainen herätys tuntui olevan liikaa. Myös Rinnat-Sekaisin vaikutti väsyneeltä, koska oli nukkunut liian lyhyet yöunet lastenpatjalla. Aamupalapöytä oli mitä korein. Pöytä notkui hotelliaamiaisen tasolla ja leiriläiset heräsivät kahvin voimalla ja hieman ruista ranteeseen tyylisesti.

Koska herätys oli aikainen (en haluaisi jankuttaa, jankuttaa asiasta), kerkesimme valmistautua alkaville CR-ratsastustunneille. Ensimmäisessä ryhmässä ratsasti minä (Usvalla noin 20 min.), Viski-Vatanen, Kipsi-Käsi ja Ikuinen Heppatyttö. Harmittaa kun ei ole kuvaa siitä, kun lensin hienolla kaarella Usvan selästä. Usva säikähti vissiin allekirjoittaneen jalustimen korjaussessiota ja samaan aikaan kentällä tallustavaa kisua ja Usva teki täydellisen (muttei täydellistä) suunnan muutoksen kera pukkien ja pystyyn hyppimisen. Olin varma, etten tipahda, mutta teki lopussa jonkun mutkitteluliikkeen ja lensin tantereeseen suoraan selälleen. Vähällä oli, ettei tallonut takareisille, mutta selvittiin vaan hiekkakylvyllä. Kiitos myös kypärän ja eri toteen turvaliivin. Vielä kapusin parin kiekon ajaksi selkään ja sen jälkeen lähdettiin silmien pesuun, kun alkoi silmät valua vettä ja hiekkaa. Oli hiekkaa aikalailla silmät ja korvat täynnä. Tallilla Usva oli itsekin järkyttynyt tapahtuneesta. Mutta sitähän se on, tippuu ne huiputkin joskus ;D

Ryhmässä 1, Ikuinen Heppatyttö ratsasti Poudalla.

Muu ryhmä jatkoi reippailua kokonaisen tunnin. Ensimmäisellä tunnilla meni tosiaan Ikuinen Heppatyttö Poudalla, sekä Viski-Vatanen omalla Vallullaan ja Kipsi-Käsi Loimu-ponillaan. Kenttä oli siis täynnä suomenhevosia.

Pouta ja I-Ht

Toisessa ryhmässä reippaili ak, sekä Rinnat-Sekaisin meidän omalla Vallulla ja Poni-Rääkkääjä omalla Riku-ponillaan. Poni osallistui tunnille kärryillä, joten kyseessä oli heidän Centered Driving tunti. Oma ratsastus tuntui tahmealle, aivan liian pitkiä välejä ohjatusta ratsastuksesta. Muutoin Pouta jaksoi suhteellisen hyvin kaksi tuntia peräkkäin. Hieman oli tahmea, ja pari tammakohtaustakin sai tunnin aikana. Suurimmat ongelmat lienevät ratsastajalla. Myös Vallu osallistui tunnille ja Vallu nautti tunnista silmin nähden. Vallu on kyllä hienossa kunnossa siihen nähden, että on pari vuotta ollut jo "eläkkeellä". Nyt kun Vallu sai leirin kunniaksi kengät, niin täytyy kyllä päästä Vallulla ratsimaan. Tässä muutama kuva meidän tunnilta.

Vallu valmistautuu tunnille.

Pouta ja Paskavastaava.

 

Kiitokset kakkostunnin kuvista Ikuiselle Heppatytölle Toivottavasti päästään lukemaan leirikertomusta sieltäkin vielä. Ratsastustuntien jälkeen meillä olikin yllättäen jo seuraava ruokailu eli lounas. Itse onnistuin kaikenmaailman tekosyillä luistamaan hienosti keittiövuoroista ja meidän kokeneet kokit olivatkin loihtineet erinomaiset sapuskat. Koska lounas kesti ja ohjelmaan merkitty letitysharjoitus oli vaan oikeasti ohjelman täytettä, päätimme siirtyä pitkittyneeltä lounaalta suoraan päättäjäiskahveille. 

Kahveja ei ollut mutta jäätelöä ja kermavaahtoa oli paljon. Lopuksi piti ihan pakottaa leiriläiset syömään jäätelöä. Onneksi osallistujat ovat uhrautuvasta tyyppiä ja Poni-Rääkkäjä otti viimeisen palan oksentamisen uhalla. Kipsi-Käsi oli joutunut muiden menojensa takia poistumaan leiriltä heti oman ratsastustuntinsa jälkeen, joten seuraan liittyi vahvistukseksi Jenni-Vuonohevosvastaava. Valitettavasti Saara puuttui myös leirivahvuudesta töiden vuoksi. Kyllä se on niin, että työnteko haittaa harrastuksia. Päätimme jo seuraavan tapaamisen, joka on Ikuisen Heppatytön pitämä meikki-ilta Viski-Vatasen luona syyskuun pimenevässä illassa. Luvassa on tietenkin hupaisaa yhdessäoloa, Viski-Vatasen karjalainen pitopöytä, sekä kaunistautumista. Lupasin meikata Ratsastuksen Naputtajan, mutta aloitti korvan juuressa kamalan naputtamisen, eikä lämmennyt idealleni yhtään, että meikkaan toisella puolella kasvoja arkimeikin ja toisella puolella juhlameikin. No katsotaan nyt sitä sitten lähempänä. Kunhan ensin vähän sulattelee ajatusta, niin eiköhön hiän sille lämpene.

Kaikki hyvä vai sanoisinko täydellinenkin loppuu aikanaan. (Onneksi.) Olen itse ainakin todella väsynyt tästä leireilystä, en tiedä, että miten monta vuorokautta tälläistä leireilyä voisi jatkaa, viikko olisi ehkä hieman liian pitkä aika, mutta pari kolme päivää on jees. Isommilta riidoilta vältyttiin, kaikki sai toivottavasti kavereita ja pääasia, että naurua riitti. Hevosterapiaa oli sopivasti, enempää ei pyrstö olisi ehkä kestänyt. Haikeana nostimme maljan lopuksi vielä keskuudestamme poistuneille hevosystäville, joita olemme parin viime vuoden aikana joutuneet hyvästelemään vähän liiaksisin ja aivan liian aikaisin.

Leiriläisten kerättyä kimpsuja ja kampsujaan aloitettiin lähtövalmistelut. Osa leiriläiset karkasi paikalta, mutta loppukööri pakkautui matkaan.

Itse lähdin ratsain Poudalla, Tuiskulla ajoi Vuonisvastaava ja Ikuinen Heppatyttö. Perässä omalle tallilleen ratsaili Viski-Vatanen ja Poni-Rääkkääjä. Heitettiin päivän päätteeksi noin reilun 8 km lenkki vielä saatilla. Tallilla purettiin hevoset ja Usvakin oli rauhoittunut, kun tajusi, ettei paikalla ole kuin omat lauman jäsenet.

Pihaan kurvasi vielä Viski-Vatanen ja Poni-Rääkkääjä (kuvassa) hakemaan viimeiset kamppeensa. Huomatkaa kuvan leiriläisen leiriväsymys ja jo ehkä hieman hompsuinen olemus. Mutta sehän kuuluu leiriin. Sieltä on lähdettävä ehdottoman väsyneenä, likaisena, sekä onnellisena kotiin.

Tuulikummun tilan väki kiittää kaikkia leirille osallistuneita ja ensi kesänä tavataan uudelleen. KIIIITOSSSS!!!!!