Hepat tehosyynissä

Mikä ilta! Iski joku yltiöpäinen hevosten puuhastelukohtaus. Tallimies pakeni paikalta vieden isot yleisurheiluharkkoihin ja Oton ja Valman kanssa paineli kävelylle, tai niin ainakin kertoi tekevänsä :) Jäin kotiin ja lähdin ensitöikseni Poudan kanssa maastoon. Poudan kanssa käveltiin ihan koko matka ja kääntymässä käytiin kylällä ja takaisin, aikaa meni tasan 45 minuuttia.

Ennen kylää luontopolku menee naapurin Eeron viljelysten läpi, tänä vuonna olikin viljelyvuorossa kaura. Pouta saattoi matkalla maistella muutaman suullisen kauroja ja voitte kuvitella, että Pouta varmaan mietti olevansa taivaassa, nimittäin kaurataivaassa. Kerrankin Pouta oli koko maaston reipas niin mennessä kuin tullessa. Yleensä yksin maastoillessa menomatka on yhtä laahustamista ja kotiin sitten tulaan tukka putkella, mutta tänään vauhti oli tasaista. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin pölyt niskasta. 

Seuraavaksi vuoroon pääsi meidän vauva. Usvahan tulee enemmän kuin mielellään ja aloitettiin kunnon puunauksella tallissa. Usva sai päällensä ajosilat, suitset ja ajo-ohjat. Kentälle tallusteltiin yksissä tuumin ja aloitettiin ohjasajoharjoitukset. Isolla voltilla meno onnistuu ja tosiaan selvää tällä hetkellä on käskyt käynti ja seis. Nyt harjoitellaan niiden kanssa ohjastuntumaa ja tehosteena edellisekerran vetelyydellä otin ajoraipan. Käynti oli nyt parempaa, mutta ohjailusta ei voi sanoa samaa. Usva vielä ihmettelee suupielistä lähteviä outoja härpäkkeitä ja niinhän se kuulukin tässä vaiheessa olla, kun toista kertaa vasta ohjien kanssa mennään.

Muutaman kerran Usva kääntyi ohjasavulla ja pysähtyminenkin onnistui. Lähinnä vaan totuteltiin ohjiin, ei niinkään ollut tärkeää, että osattaisiin kääntyä tai pysähtyä heti. Mutta ei pelota tehdä tätä yksin, kun Usva oli taas aivan superrauhallinen, eikä mennyt kertaakaan paniikkiin, vaikka siirtelin ohjia puolelta toisella ja välillä pääsin ajamaan suoraa takaakin. Toivotaan, että sama fiksuus jatkuu :)

Tallilla Usva sai lisää harjausta ja tietenkin leipää. Pitäähän sitä tytölle leipää antaa tehdystä työstä. Aamulla tulee kengittäjä ja saadaan taas neidolta kynnet kuntoon.

Kolmantena tarhasta tarjoutui mukaan Tuisku. Tuisku saa myös huomenaamulla kengityksen ja jännityksellä odotan, miltä paisekuoppa näyttää, toivottavasti olisi jo kasvanut täysin umpeen. Ajattelin ottaa riskillä ja käydä Tuiskun kanssa ratsain maastossa kävelemässä. Kengät olivat kuitenkin niin irti, että ihme jos kestävät aamuun asti, niin päätin suosiolla jättää ratsastelut toiseen päivään. Tuisku sai tehoharjausta ja tietenkin piti palleista ruvet raaputella... Tuiskun mielipuhaa kesällä...

Neljäntenä vuoroon astui meidän Pappa. Vallu sai kunnon harjausta ja öljyä. Täytyy muistaa tuoda Peetulta jääneet trimmaussakset tallille, niin saa Vallun harjan leikattua, kun on kasvanut kesän aikana aivan hurjasti. Vallun ilme meinasi venähtää, kun laitoin sille satulan selkään. Vallu oli kuin kysymysmerkki, että mitä se mamma oikein luulee tekevänsä. Ajattelin käydä Vallun kanssa kiertämässä ison soramontun ja näin sitten tehtiinkin. Koko alkumatkan Vallu piti Poudan kanssa hirnuntakeskustelua yllä, ihme touhua. Hiekkatiellä Vallu arkoi vähän kavioita, mutta metsäpoluilla pyyhälsi reippaasti. Vallu on maailman ihanin maastohevonen, kun papparaisen kanssa voi mennä pitkin ohjin, eikä tarvitse huolehtia kuin kyydissä pysymisestä. Satula tuntui kaamean kovalle, kun tottunut Poudan hieman pehmeämpään penkkiin.

Tallilla tehtiin Vallunkin kanssa leipävenytyksiä ja jaksoin taas ihastella meidän papparaisen lihaskuntoa, kun ei olla tehty moneen kuukauteen yhtään mitään. Olisi kiva tietää minkä verran hevoset kävelee tuolla meidän laitumilla vuorokauden aikana. Veikkaan, että aika paljon. Sisällä harjailtiin ja Vallu kaipasi hellyyttä, ihana mies :) Ihan hurjaa, kun Vallu täyttää puolen vuoden päästä jo 19v!

Eilen sohvalla oli vieressä kaverukset päiväunilla, ihania.