5. elokuuta 2014

Usva ja Vallu

Neiti tuulispään kanssa pyörähdettiin kentällä, kiitos Jennille kaikesta avusta :) Usva sai päällensä ajovarusteet ja ensimmäisen kerran ohjat. Pakko ruveta tekemään sen kanssa, kun täysi mahdottomuus saada yleensäkään ketään avuksi. Joten päätin, että aloitan sen ohjasajokoulutuksen yksin. Fiksua, mutta minkäs tekee. Onneksi Jenni sattui olemaan nyt paikalla. Eli ensimmäistä kertaa Usvalla oli suitsien lisäksi ajo-ohjat ja eihän tuo kovin kummissaan ollut. Pari kertaa kun ollaan liinassa menty ympyrällä, näytti olevan ihan sama meno ohjien kanssa. Usva osaa jo äänellä annetuista käskyistä käynti ja seis. Koska teen tätä varsan pilaamisoperaatiota yksin, on pakko opettaa sille ääniavut. Usva ei vielä ymmärtänyt, kun yritin siirtyä sen taakse, kerran sain käännettyä ympyrällä toiseen suuntaan, mutta siitä se lähtee. 
Usva vaikuttaa hieman rauhallisemmalta kuin äitinsä, joten näytti siltä, että kentällä oltiin laiskoja kuin reippaita. Katsellaan nyt miten homma tästä suttaantuu :) Jennin kanssa testattiin myös mitä mieltä Usva on vesiletkusta ja Usvan mielestä se oli vähän pelottava. Vähän laskettiin vettä jaloilla ja kylkeen, siitä sekin homma vielä lähtee. Ihana Usva!
Vallu kävi pienen hetken viilentymässä sisällä ja sen jälkeen kastelin koko ponimuksen viileällä vedellä. Vallu nautti viilennysoperaatiosta silminnähden. Toki vähän piti leipääkin syödä ja öljyä levitellä. Tänä kesänä ötököitä ollut suhteellisen vähän, koska Vallullakin vain rinnassa vähän rupea. Meidän pappahan se tempaisi laitumella Poudan tapaan ensimmäiseen multaläjään. Hienosti menee papparainen ympäri, kun vähän vauhtia ottaa. Vallu on mielestäni nyt aika hyvässä kunnossa, huolimatta, että on lähes täyseläkkeellä, sekä on ollut ilman väkirehuja yli vuoden päivät. Hyvä heinä / laidun ja kunnon kivennäinen, niin sillä mennään. Mielenkiinnolla odotan, miten pysyy kunnossa ensi talvena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti