Puoli yhdeksän aikaan kammettiin Poudan kanssa kentälle, saattoi innoittaa telkkarista tullut kouluratsastus asiaa. Pouta oli aivan loistava! Se oli eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen. Voi olla oman mielikuvituksen tuotettakin, mutta en ole ikinä nostanut sillä niin hienosti laukkaa. Hevonen toimi aivan mielettömän hyvin, reagoi hyvin ja nopeasti annettuihin apuihin. Siispä hyödynsin tämän illan ratsastuksen tekemällä paljon siirtymisiä. Toinen siirtyminen oli laukasta käyntiin... Uskomatonta.
Aloittaessa oli vielä valoista mutta lopetelessa jo aika pimeää. Alku- ja loppukäynnit käveltiin metsässä. Kentällä tehtiin myös paljon asetuksia, hieman jäykkähän Pouta on kun niin vähän kentällä keretään ratsastamaan. Mutta Pouta lähtee tätä nykyä mielellään hommiin, mikä on hyvä asia ja tehty pieni edistyksen askel. Tallilla tehtiin vielä leipävenytykset ja harjailtiin pölyt pois. Tarhassa portilla oli vastassa Usva ja Tuiskukin tuli paikalle portille isolta laitumelta kiitolaukalla, joten hyvältä vaikuttaa. Tuisku tarjosi heti "pallinsa" rapsutusta varten ja käytiinkin keskustelua, että kyllä sitä voi rapsutella muualtakin. Tuiskua rapsutellessa Tuisku aloitti vimmatun hoitamisen ja innostuksissaan hoiti selästä minua niin kovaa, että puraisi sieltä vissiin jonkun kirpun pois. Sattui aika kiitettävästi. Samaan aikaan oli meneillään Usvan ja Tuiskun välinen nahinointi, Usva halusi rapsutusta ja työnsi itsensä väliin ja samalla Tuisku hätisteli pois... Päätin poistua paikalta turvallisuussyistä, kun sain hevosen pään kopsautuksen omaani. Ne suomenhevoset! Onneksi muotitietoisena, meillä on tarhassa vaan sävysävyyn olevia suomenhevosia ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti