Valma on viime aikoina harrastanut ulkoilua omin voimin. Viime torstaina oli lenkillä 1,5h + 1,5h. Tänään lenkkeli abouttiarallaa 2h. No mutta ihan sama, kunhan ei mene tiellä, eikä ole itsellä kiire minnekään. Ainut mikä ärsyttää on se, että teiniprinsessa ei tule takaisin vaikka huutaa. Minun puolesta saa lenkkeillä kunhan tulee kutsusta paikalle. No aikansa kutakin ikävaihetta, tämäkin menee vielä ohi, vaikka hermoja vähän kiristelee. Tänään oli tulossa isosisko kylään ja niinpä lähdettiin sitten muiden koirusten kanssa omalla seurueella kävelylle. Elma oli vähän ihmeissään siskon puuttumisesta, mutta Peetu ja Mokka nautti täysin rinnoin aurinkoisesta kevätsäästä ja Ärjy-Valman puuttumisesta. Lähdettiin aukealle päin, jos vaikka Valma löytyisi. Mutta tehtiinkin oheinen löytö ja isot tuput valkoisia karvoja.
Voihan pupu parka, ei voi muuta sanoa. Mutta iso on käpälä. Elma kanteli toista käpälää ja Mokka ahtoi kituusiinsa ison tukun karvoja. Siirille päätettiin olla kertomatta koko jutusta mitään :) Viime syksynä Mokka söi täällä ollessa hiiren puolikkaita, eikä omistaja ollut kovin ilahtunut asiasta, kun teki sen vielä siinä silmien alla. No mutta... Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin poikin ja mikä ihana yllätys siellä kotona odottikaan! Valma oli saapunut retkeltään takaisin kotiin! Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Valmaan tehoaa parhaiten suusanallinen torunta, joten selkäänsä ei saa. Voi sitä häpeän määrää taas. Naurettiin ystäväisen kanssa näille hieman dramaattisille kääkkäsille.
Ulko-ovella olikin sitten sisäänpyrkijöitä ihan iso liuta ja kaikki sulassa sovussa. Kyllä on elämä meillä niin harmonista (kannattaa lukea myös edellinen postaus).
Aamusella oli hauska näky lampolan takana, kun Hillevi (pikkukaritsa) oli keksinyt miten ylettää syömään kuusesta havunoksia. Ei muuta kun pompsista paalin päälle ja siitähän yltää just sopivasti. Isot tytöt katseli kateellisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti