Bad Gastein matkakertomus päivä 1, Osa 3

Olipa kerran Timo ja Joni (Alias Pappa ja Tallimies) jotka tykkäsivät käydä kylpemässä. Tästä johtuen ollaan taas täällä eli Bad Gastein, Itävalta, kylpemisen mekka.
Olemme siis kolmatta kertaa samassa kylässä ja toista kertaa samassa pienessä perhehotellissa.
Tämä päivitys käsittää ensimmäisen päivän kohteessa sekä edellisen päivän matkan Helsinkiin.

Keskiviikkoiltana koimme jännityksen hetkiä kun luimme netistä, että Lufthansa peruu torstailta n.600 lentoa ja varsinkin Munchen sekä Frankfurt kärsivät tästä eniten. Tämä oli sen takia jännä tieto, koska lennämme perjantaina Lufthansalla ja juuri Frankfurtin kautta Salzburgiin. Onneksi tilanne raukesi ja torstain aikana lennot rupesivat sutviutumaan normaaliin tahtiin. Silti pientä jännitystä oli ilmassa, että miten käy.

Torstaina auto lähti liikkeelle Kiihtelysvaarasta kuuden jälkeen illalla kohti Joensuuta. Ensimmäisen kerran piti kääntyä takaisin jo kaupan mäen jälkeen kun kuulokkeet unohtuivat kotiin. Seuraavan kerran ahaa elämys tuli Ilomantsintien alkupäässä kun tajusin, että tabletin laturi jäi kotia, mutta enää ei ollut aikaa kääntyä takaisin. Timon noukittuani kyytiin käytiin Ampilla ottamassa passeista kopiot ja suuntasimme kohti Helsinkiä.
Varkaudessa pidimme ensimmäisen kahvitauon ja matka jatkui Lahden kautta kohti määränpäätä.

Puolilta öin saavuimme Pilotti hotelliin ja 4 tunnin yöunien jälkeen piti jo kammeta ylös aamupalalle. Kun teimme lähtöselvitystä niin kuulimme, että toinen Lufthansan lento Muncheniin oli peruttu lentokoneen tuulilasin halkeamisen takia. Onni oli matkassamme ja pääsimme lennolle.

Lentoevästä eli vasemmalla pinaatti"pulla" fetasilmällä ja oikealla tomaattinen versio. Kahvit ja limppa kyytipojaksi ja kyllä taas jaksaa.

Saavuimme ajallaan Frankfurtiin ja aikaa seuraavan koneen lähtöön n.3 ½h. Samontein lähdimme etenemään kohti seuraavaa lähtöporttia A69 joka oli terminaalin viimeisin mahdollinen portti.
Ennakkoon oli tiedossa ns. "Liikuntaloma", joten vältimme turhaa itsemme rasittamista ja käytimme pitkän terminaalin rullaportaita hyväksi emmekä turhaan kuluttaneet kuntoamme kävelemällä.

Päästyämme oman portin kulmille vietimme siellä aikaa ja katsoimme, että nautimmeko hampurilaisen hintaan 10,90€. Päätimme kumminkin kysyä yhdeltä portilta, että onko täällä mahdollisesti mitään muuta paikkaa mistä saisi oikeaa kunnon ruokaa eikä pelkästään sämpylöitä ja pasteijoita. Saime vastauksen, että toisessa päässä terminaalia on useampikin ruokaa tarjoileva paikka.
Jaha, että sillälailla.

No eikun rullaportaita pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Pyörittyämme siellä tovin ja arvottuamme muutaman paikan välillä teimme päätöksen ja menimme lopulta paikkaan missä tarjolla olisi lämpimiä leipiä.
Kysyimme kumminkin tarjoilialta, että eikö tosiaan ole mitään muuta tarjolla ja hän totesi, että kun jaksamme odottaa puoli tuntia klo 10 asti niin alkaa lounasaika.

Päätimme odottaa ja tilasimme Skewered pork bellyä eli karkeasti suomennettuna grillikylkeä ranskalaisilla ja salaatilla. Tilaukseen taisi eksyä myös pullo valkoviiniä, mutta ei siitä sen enempää. Edellisen reissun tiimoilta saimme katkeraa palautetta kun emme käyneet syömässä missään ulkona kunnolla, joten tässä teille todistusaineistoa kuvan kera ulko syöämisestä. Luultavasti ainut kerta kun maltamme syödä kunnolla :)

Tarjoilija otti meistä yhteiskuvan kun ruokamme oli saapunut. Huomatkaa myös etualalla oleva viinipullo hifitelineessä :)

Tilattu annos kuvana.

Papalle maistuu grillikylki.

Kun tilasimme ruoan niin oletimme saavamme lentokenttäruokaa tyyliin paikallinen apsi eli ei niin mairittelevaa. Mutta yllätyimmekin erittäin positiivisesti. Ruoan päätteeksi totesimme molemmat, että kyseessä oli yksi parhaista ravintoloannoksista mitä olemme ikinä syöneet. Syödessä aika menikin rattoisasti, joten seuraavaksi olikin suunnistaminen terminaalin toiseen ääripäähän omalle lähtöportille.

Matkalla napattu kuva veikeästä liukumäestä.

Ropelikoneen sijaan pääsimmekin matkaan suihkarilla.

Istuimme siiven kohdalla.

Lentoyhtiön tarjoama pikkusuolainen.

Maisemaa matkan varrelta.

Myöhästyneestä lähdöstä huolimatta saavuimme perille reilut kymmenen minuuttia etuajassa kiitos suihkarimallin lentokoneelle. Ruumassa ollut laukkukin saapui ensimmäisten joukossa, joten pääsimme etenemään aikataulussa kohti autovuokraamoa. Luvatun Nissan Micran sijaan saimmekin tilalle Opel Merivan automaattivaihteistolla (tästä kuva myöhemmin).
Tälläkään kertaa Salzburgista pois lähtö ei onnistunut ilman ylimääräistä säätämistä vaan piti käydä lopulta kysymässä ajo-ohjetta huoltoasemalta, että ei tulisi viime kerran tyylistä ylimääräistä tunnin lenkkiä alle.

Matkalla olevat maisemat mykistävät joka kerta.

Vuokra-automme eli Opel Meriva "kaappari"ovilla. Auto on veikeä ja todella mukava ja näppärä ajaa.

Päästyämme perille hotellille menimme ilmottautumaan hotellin isännälle. Kyllähän hän muisti "hullut" suomalaiset. No tarjosimme tuliaisia eli purkin lammassäilykettä sekä purkin karitsasäilykettä. Suomensin eli englannistin purkkien etiketit ja viimeiseksi eräpäiväksi mainitsin 2018, mutta totesi, että tuskin kestää sinne asti koska on lampaan ystävä. Oli oikeasti yllättynyt ja sehän oli tarkoitus.

Kysyi, että tulimmeko laskettelemaan ja totesimme tylysti, että emme, vaan kylpemään. Naureskeli vähän.
Sitten rappusia kävellessämme sanoi, että siksi kysyi, että olemmeko laskettelemassa, koska 90% tämän hetken kävijöistä on laskettelemassa. Purettuamme tavarat huoneeseen lähdimmekin jo etenemään kaikkein suurimpaan ja kauneimpaan kylpylään eli kylpylöiden Rolls Royceen AlpenThermeen.

Maisemaa matkalla parkkipaikalta AlpenTherme kylpylään.

Kylpylään saavuttuamme pappa lähti kylpemään ja tallimies salille. Salilla tuli vietettyä punttailun ja aerobisen merkeissä 2h ja sitten pääsin itsekin kylpemisen makuun. Heti ensimmäiseksi erehdyin menemään saunaa missä alkoi saunaseremonia. Saunaseremonia veti kyllä loputkin mehut koneesta ja ensimmäinen kylpyläilta meni tallimieheltä vähän huonossa hapessa. Pari yötä 4h yöunilla, matkustaminen, sitten parin tunnin treenit ja päälle saunaseremonia niin se oli sitä myöten taputeltu.
Kylpylässä jaksoimme lopulta olla vain klo 21 asti (paikallista aikaa eli 1h Kiihtelysvaaraa jäljessä, kylpylä olisi ollut auki klo 22 ast).

Hotellille saavuttuamme ajoimme kiinalaisen ravintolan ohi ja huomasimme, että se on auki 21.30 asti, joten huoneeseen tavarat vietyämme tallimies läks juoksujalkaa kirmaamaan kohti ravintolaa. Sain vielä take awaynä tilattua possua vihreällä pippurilla ja annos oli tulinen menun mukaan. Kysyi vielä, että laitetaanko tulisena ja erehdyin sanomaan, että eikun vaan vaikka extra tulisena. Koskaan, korostan KOSKAAN en ole syönyt mitään noin/näin tulista ruokaa. Olen tulisen ruoan ystävä, mutta kyllä meinasi tulla äitiä ikävä tätä syödessä. Ruokajuomana kun ei ollut edes vettä saatikka maitioa vaan hapollista juomista niin kyllä oli aikamoista taistelua. Loppu oli onnellinen ja ruoka tuli syötyä, mutta en koskaan enää tilaa ruokaa vaikka extra tulisena. Näinköhän laittoivat viimeisen illan asiakkaalle kaiken tulisuuden mitä puljusta löytyy.

Pappa nukahti jo minun syödessä ja ruokailtuani pääsin kyllä unten maille itsekin jo ennen puolta yhtätoista.

Tässä oli siis tiivisteltä kahden kylpylähullun päivästä Bad Gasteinissa.
Lisää luvassa.............  Seuraavaksi päivä 2.