Bad Gastein matkakertomus päivä 4, Osa 3

Tänä aamuna saimme herätä rauhassa ilman kotopuolen häiriköintiä :)
Aamupalan jälkeen suunnistimme AlpenThermenin juuressa olevaan kylään tarkoituksenamme löytää tuliaskauppa.

Pappa eli Timo eli Timppa samoilee pitkin Bad Hofgasteinin katuja.

Bad Hofgasteinissä napattu kuva paikallisesta arkkitehtuurista.

 Tuliasasiat hoidettuaemme suuntasimme "yllättäen" AlpenTherme kylpylään ( 4 päivän sisällä 3 päivä kun olemme kyseisessä kylpylässä :D) Poikkeuksellisesti Tallimies päätti jättää saleilun väliin (3 treeniä peräkkäisinä päivinä aerobisineen vetää mehut pois maalaispojalta) ja siirtyi Papan kanssa suoraan asiaan eli kylpemiseen.

Tänään päätimme ottaa rennosti emmekä ottaneet stressiä saunaseremonioiden suhteen.
Tallimies koki kylpemiselämänsä kliimaksin tänä päivänä kun pitkäaikainen haave toteutui. Muut pojat kun haaveilevat ammattilaisurasta NHL liigassa niin Tallimies on jo viime reissusta asti haaveillut saunaseremonian pitämisestä Itävallan maaperällä (kylpylässä siis 3 saunaa jossa saunaseremonioita järjestetään ja vain yhdessä saunoista seremonian voi/saa pitää joku henkilökuntaan kuulumaton henkilö). Aiemmin olen vältellyt seremoniaa saksankielitaidon puutteen takia.

Seremoniaa rupesi siis pitämään paikallisväestöön kuuluva henkilö joka kyseli muitten kuulumisia.Sen vertra osasin saksaksi sanoa, että tulemme Suomesta niin samassa kaveri totesi, että nyt on löytynyt seremonian pitäjä. Pappa sai väisteltyä vastuuta joten Tallimies tarttui löylykiulua kahvasta ja pelasti Papan tukalasta tilanteesta :)  Tallimies siis piti elämänsä ensimmäisen saunaseremonian ja sai jopa positiivista palautetta toiminnastaan. Seremonian jälkeen oltiin niin polleata poikaa kuin vain voi olla.

Päivän päätteksi viimeisessä seremoniassa saunottaja tiivisti englanniksi pitkän saksaksi selitetyn tekstin sillä, että käski pitämään silmät ja suun kiinn :D Tämä sen takia, että saisimme irti kaiken kyseisestä seremoniasta.
Tuoksujen lisäksi seremoniamestari löi metalliseen kiuluun iskuja jonka värähtely loi hyviä viboja (esitteen mukaan :) ).

Viimeisen seremonian jälkeen suunnistimme pukukaapin kautta autolle jonka kautta suunistimme hotellille. Tänään siis viimeinen ilta Bad Gasteinissa ja siitä otimme kaiken irti. Hahahahha. Pääsimme siis nukkumaan hyvissä ajoin.

Peace out. Terv Pappandeeros ja Talliman.

Lenkillä, kahdella eri porukalla

Valma on viime aikoina harrastanut ulkoilua omin voimin. Viime torstaina oli lenkillä 1,5h + 1,5h. Tänään lenkkeli abouttiarallaa 2h. No mutta ihan sama, kunhan ei mene tiellä, eikä ole itsellä kiire minnekään. Ainut mikä ärsyttää on se, että teiniprinsessa ei tule takaisin vaikka huutaa. Minun puolesta saa lenkkeillä kunhan tulee kutsusta paikalle. No aikansa kutakin ikävaihetta, tämäkin menee vielä ohi, vaikka hermoja vähän kiristelee. Tänään oli tulossa isosisko kylään ja niinpä lähdettiin sitten muiden koirusten kanssa omalla seurueella kävelylle. Elma oli vähän ihmeissään siskon puuttumisesta, mutta Peetu ja Mokka nautti täysin rinnoin aurinkoisesta kevätsäästä ja Ärjy-Valman puuttumisesta. Lähdettiin aukealle päin, jos vaikka Valma löytyisi. Mutta tehtiinkin oheinen löytö ja isot tuput valkoisia karvoja.

Voihan pupu parka, ei voi muuta sanoa. Mutta iso on käpälä. Elma kanteli toista käpälää ja Mokka ahtoi kituusiinsa ison tukun karvoja. Siirille päätettiin olla kertomatta koko jutusta mitään :) Viime syksynä Mokka söi täällä ollessa hiiren puolikkaita, eikä omistaja ollut kovin ilahtunut asiasta, kun teki sen vielä siinä silmien alla. No mutta... Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin poikin ja mikä ihana yllätys siellä kotona odottikaan! Valma oli saapunut retkeltään takaisin kotiin! Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Valmaan tehoaa parhaiten suusanallinen torunta, joten selkäänsä ei saa. Voi sitä häpeän määrää taas. Naurettiin ystäväisen kanssa näille hieman dramaattisille kääkkäsille.

Ulko-ovella olikin sitten sisäänpyrkijöitä ihan iso liuta ja kaikki sulassa sovussa. Kyllä on elämä meillä niin harmonista (kannattaa lukea myös edellinen postaus). 

Aamusella oli hauska näky lampolan takana, kun Hillevi (pikkukaritsa) oli keksinyt miten ylettää syömään kuusesta havunoksia. Ei muuta kun pompsista paalin päälle ja siitähän yltää just sopivasti. Isot tytöt katseli kateellisena.

Kotona, ainut osa.

Mites täällä kotona? Hyvin, hyvin, hyvin. En ymmärrä miten täällä voi olla näin kaoottista koko ajan. Onneksi rakkaat lapsukaiset lähtivät aamulla hoitoon ja yksi kouluun. Vihdoinkin elämässä on järjestystä ja hiljaisuutta (!) edes muutaman tunnin. En nyt jaksa ottaa kuvia "näkymä meidän parvekkeelta" tyylisesti, vaikka ei meillä edes ole parveketta (if you know what I mean...), joten näytän kuvan tänä vuonna meidän autotallin yläkerrasta.

Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja päivä oli eritehokas hevosten täyteinen päivä. Keskipäivän tienoilla painelin talliin ja kaivelin Tuiskun takapään lihakset ja nyt alkaa ne olla jokseenkin hallinnassa. Sen jälkeen kävin vielä Poudalla ratsamassa (!), kyllä! Kenttä oli aivan täydellinen, ja otettiin tällä kertaa oikeasti kevyesti treenit. Pouta oli erittäin miellyttävä ratsastaa ja jäi aivan superhyvämieli.

Tuiskusta lähtee karvoja aivan megalomaanisen paljon ja fleecetakki oli aika mielenkiintoinen tämän jälkeen. Palkinnoksi Tuisku sai porkkanoita mannekiininina olosta. Ja Tuiskun paisekavio eli vasemmanpuoleinen etukavio on aivan viileä! Uskomatonta. Jahka Usva saadaan traileriin kyytiin niin kaksikko lähtee klinikalle, Tuisku kuvattavaksi ja Usva hammashuoltoon. Jos se homeopaattinen on toiminut niin kuin väitetään, niin sen kasvaimen pitäisi olla pienentynyt tai kadonnut...

Näkymät tarhassa ja sisällä ovat tämänkaltaisia. Kuten Otto sanoisi: "kakkaa". Vallu on ottanut mutakylvyn. Ja siihen yhdistettynä karvanlähtö, on sotku aivan järkyttävä. Semmoisia seremonioita harrastaapi yhden lajin edustajat täällä kotosalla. 

Arvoitus: Mikä on pellillä kuvassa? Vastaus: Karitsan maksaa. Kiitos Hannele vinkistä tehdä maksasta koirille herkkupaloja. Laitoin illalla leivinuunin jälkilämpöön maksat (kuvasta puuttuu yksi) ja ajattelin, että vilkuilen niitä illan mittaan ja leikkaan sitten koirille kuivumaan. Kappas, muistinkin maksat vasta aamulla ja siellähän ne olla köllötteli onnellisesti pellilä hieman mustina. Maksat saivat siis kunnon rusketusseremonian, jos näin voi sanoa :)

Sisältä ne olivatkin ihan priimaa, koiria ajatellen. Ja kyllä maistui otuksille. Myös Mokka on saapunut jälleen koiravahvuuteen, joten herkuttelijoita riittää. Mutta koska en itse osaa ihmiskäyttöön laittaa maksaa, niin tässäpä oiva tapa hyödyntää nämäkin osat. Peetu syö raakaa maksaa huonosti, Valma ja Mokka kyllä vetää ne kitusiinsa ihan mukisematta. Tarjolla on ollut koirille myös raakaa karitsan sydäntä ja se on herkkua se!

Pikku-kissa Hurjakin on ruvennut enempi nyt ulkoilemaan kelien lämmittyä. Hurja nautiskelee auringosta ja tykkää leikkiä uuden kaverinsa Sukan kanssa.

Mutta itse sunnuntaipäivän päätapahtumaan. Päivän kylpyläsaldo aloitettiin kello 13.00 ja päätettiin yhteistuumin kello 15.00 mennessä kaikkien osalta. Tultiin siihen tulokseen, että kaikki ollaan kyllä tarpeeksi puhtaita siinä ajassa. Ensin käytiin eri lämpöisissä suihkuissa, oli tarjolla tulikuumaa, kylmää ja sopivaa. Jostain syystä säätönupit eivät toimineet tai sitten se oli ihan tarkoituksellinen juttu. Saunaseremonia aloitettiin naisten puolella höyrysaunasta. Otto oli sattuneesta syystä naisten puolella ja oli aivan haltioissaan höyrystä. Istua napoteltiin Rennosti nautimme saunan pehmeästä lämmöstä ihanilla kaakelilauteilla ihanan nihkeillä talon tarjoamien liinojen päällä hyvässä seurassa (joka koostui tietenkin allekirjoittaneesta, Ottomaatista, Mummelista ja Tädistä). Sen jälkeen kävimme vielä puhdistautumassa ihanissa suihkuissa (liekö Itävallassa näin montaa suihkusorttia, epäilen) ja kiskoimme puimme päälle uima-asut. 

Sieltä kirmasimme iloiten kylpylän trooppiseen lämpöön ja hurmaannuimme altaiden paljoudesta ja lämpimästä vedestä. Ehdottomasti hurmaantunein oli Otto, joka oli aivan haltioissaan kylpyläretkestä. Ossi juoksi vesiliukumäissä ja Tatu harjoitteli sukeltamista. Tatu aikoo ensin oppia sukeltamaan ja sen jälkeen uimaan. Ihan fiksu idea kielttämättä. Aikuiset juoksivat ja huusivat katselivat lasten perään (nautiskellen) porealtaiden kuplista niin varmaan. Uimisen ja vesihurvitteluiden jälkeen palasimme saunaan (minäkin, joka saunon vain yleensä jouluna) ja  pesulle ihanan juoksentelevan ja karkailevan pikkutaaperon kanssa, josta matka jatkui pukuhuoneen puolelle yllättävän nopeasti. Otto ei kerennytkään siellä kuin kokeilla äänikantojaan ihanasti kaikuvassa tilassa, leikkiä hierontatuolilla ja säädellä ja kokeilla miten hiustenkuivaajat toimii. Ja olenko muistanut mainita, että meidän Otto on hieman kerkeävää sorttia ja näin hän todellakin kerkeää tekemään asioita huomattavasti enempi päivien aikana kuin muut edes yhteensä.

Rennon kylpylähetken jälkeen menimme koko porukka sopuisasti ja hyvin pöytätavoin (ehdottomasti!) kylpylän ravintolaan. Nuorempi porukka otti hampurilaiset ja seniorit tyytyivät päiväkahviin ja viinereihin. Kiitos Tädille tästä nautinnollisesta kahvituokiosta ja eri toteen sen kustantamisesta. Ompa harmi kun ei ole kuva tästä hampurilaisten syönnistä, mutta mielikuvitusta käyttämällä voitte arvata millaista se oli Oton kanssa -> I-H-A-N-A-A! Reissun kruunasi tietenkin tuliaisten ostaminen, sehän kuuluu reissujen luonteen laatuun. Isoin lapsi osti itselleen limanuljaskan ja pierutyynyn. On se niin käytännönläheinen lapsi, että ei voi kun ihmetellä! Ei mitään pehmeitä pehmoleluja, vaan jotain aivan omalaatuista. 

Keskimmäinen versio sitten halusi samanlaisen limanuljaskan, sekä tekohampaat ja pierupurkin. Ikävästi (todellakin, todellakin, todellakin), kaksi ensimmäistä kerkesi hävitä matkalla sisätiloista autoon. (En ymmärrä miten se voi olla edes mahdollista!) Mutta noin tunnin kotimatkaseremonia menikin sitten pierujen parissa ihan supsikkaasti. Jostain kumman syystä mummi halusikin lähteä käymään illalla vielä kotona ja Tätikin halusi omaan kotiin nukkumaan... Mistähän moinen kiire... Mietin vaan ;D

Että semmoista täällä on ollut tähän asti ja voinen kiteytää sen yhdellä ihanalla sanalla, nimittäin IHANAA. Jännityksellä odotan, mitä viimeiset kotipäivät tuovat tullessaan, ennen kuin isukki saapuu väsyneenä, mutta onnellisena kotiin. Mummelin kanssa turinoitiin, että on se ihana kun ne miehet pääsee vähän lomalle. Ja samaan hengeenvetoon saatettiin myös sanoa, että onko niitä etelänmatkoja 4 viikon reissuja olemassa ja keksittiin vielä, että voitasiin ostaa Tallimiehelle ja Papalle kymmenen kerran lippu kahdelle aikuiselle ja kolmelle (poika)lapselle Kiteen Aquapark:iin. Että ihania suunnitelmia on täällä luvassa kun kotiin palajatte! Tervetuloa kotiin matkalaiset!! :):):):):):):):):):)

Bad Gastein matkakertomus päivä 3, Osa 3

Kotoinen aamullinen häiriköinti näköjään jatkuu, joten heräisin aamulla siihen kun Ossi soittaa äitinsä pyynnöstä. Uskon, että tämä johtui edellisillan isällisestä neuvosta viisastella äitille nukkumaanmenoajasta :D Hahahaha. No paha saa palkkansa vai miten se oli.

Tänään aamupalan jälkeen läksimme liikkeelle kohti Tauern Spata joka sijaitsee Kaprunin kylässä noin 45min ajomatkan päässä pienessä kylässä. Tällä kertaa pääsimme perille ensimmäisellä yrittämällä eikä meidän tarvinnut ajaa pieniä kinttupolkuja hevosten seurana :)

Matkamaisemaa kylpylään. Pahoittelemme monia maisemakuvia, mutta onhan nämä vähän eri kaliberia kun, että olisi matkalla Kiihtelysvaaran punttisalille tai Joensuun Vesikkoon :O

Perillä vihdoin eli Tauern Spa kutsuu. Tämä on erittäin iso kylpylä pienessä kylässä keskellä peltoa. Älyttömän iso kombleksi keskellä ei mitään, hieno kuin mikä.

Ostimme päivän liput ja kassatäti totesi, että vielä kerkeätte aamupalalle jos menette samontein. Joten n.1h siitä kun olimme poistuneet hotellin aamiaspöydästä olimme aamupalla uudestaan :) Sämpylää leikkeleen ja juuston kera, purkki jugurttia, mehua ja kahvia, kyllä taas jaksaa.

Poikkeuksellisesti Tallimies läks eka saunomaan. 1 saunaseremonian ja n.1½ tunnin jälkeen päätin lähteä salille ennenkuin virta loppuu aivan tyystin. Tunti punttia ja puntin jälkeen rupesin juoksumatolle kovin odotuksin kunnes totesin 20min jälkeen, että jalkatreeni ja juoksumatto eivät oikein natsaa samalle päivälle.

Kuvaa pienestä, mutta erittäin siististä salista josta löytyy hifiaerobislaitteet telkkareineen ja peleineen.

Maisemaa punttisalin parvekkeelta.

Maisemaa punttisalin ikkunasta. On vähän kahden vaiheilla, että onko tämä vai Kiihtelyksen punttisalin ikkunasta nähtävä maisema parempi :)

Otettiin vähän sama periaate tänään kuin eilen toisessa kylpylässä eli päätimme osallistua mahdollisimman moneen "viralliseen" saunaseremoniaan (seremonia jonka pitää kylpylän henkilökuntaan kuuluva saunamaisteri). Saunaseremonioita tuli tänään vastaan toinen toistaan erikoisempia ja tässäpä niistä läpileikkaus.

- Tervetuliaisseremonia muutamalla tuoksulla höystettynä. 

- Mentoliseremonia (vapaasti suomennettuna). Kiukaalle ei laiteta ollenkaan vettä vaan jäärouhetta ja sitten mentolia ripotellaan kuin suolaa kiukaalle. Heti kun tuoksu saavuttaa nenän niin tulee ahaa elämys, että tämä on se viime kerralta tuttu seremonia missä ei voi pitää silmiä auki kun kirveltää niin maan vietävästi :)

Silmät kiinni siis raikkaassa tuoksussa seremonia loppuun. Nenälle hyvä, silmille ei :D

- Kehoa virkistävä seremonia eli tuoksuina eucalyptustä ja vastaavia. Sitten puolessa välissä seremoniaa saamme kouraamme nestemäistä "ICE POWERIA" muistuttavaa ainetta jota sitten levitellään pitkin ruhoa. Tulee jännä vilpoisa tunne kunnes seremoniamestari rupeaa pyyhkeellään levittämään juuri heitettyä löylyä. Olo on lähinnä, että miten päin pitää olla kun on iholla keinotekoisesti luotu sikakylmä ja sitten tulikuuma :D

- Musayllätys :) eli seremoniamestari tulee saunaan kitaravahvistinta muistuttavaa laitteen kanssa josta rupeaa tuleen rauhallista akustispainotteista kitaramusiikkia ja sitten erittäin rauhallista löylyttämistä.

- Koko reissun erikoisin seremonia eli olemme piha-alueella sijaitsevassa saunassa kun löylymestari tulee sisälle löylykiulun ja croisanttien kanssa jotka ovat uunin pellillä ???? Selittää jotain saksaksi mitä emme ymmärrä ja yhtä-äkkiä patakintaitten avustuksella aukaisee saunan takaseinällä olevan uunin luukun ?!?

Siis mitä ihmettä? Olemme olleet aiemminkin kyseisessä saunassa ja nyt tajuamme, että saunan perällä olevassa "kohoumassa" on täysiverinen uuni. Maisteri lyö tuoksuja kiukaalle ja yhdessä vaiheessa avaa uunin luukun ja pyyhkeellä rupeaa levittämään uunissa olevien croisanttien tuoksua. Ei mene pitkään niin sauna tuoksuu tuoreelle croisantille. Tämä croisantin tuoksun levittämisrituaali tulee eteen vielä toisen kerran ennen saunan loppumista. Saunan jälkeen suihkuun ja sitten pääsemme nauttimaan näitä juuri uunissa olleita croisantteja :D Kyllä Itävaltalaiset osaavaatl Hyvää oli.

- Hedelmäpommi eli saunassa tuoksuina hedelmäiset ja virkistävät tuoksut.

- Höyrysaunassa levitämme itseemme savimaista/mutamaista töhnää ja sitten aikamme saunassa istuttuamme käymme huuhtelemassa pois.

Ravintolan puolelta saa tilattua hampurilaista, erilaisia pihviä ja sitten on salaattibuffetpöytä. Päädyimme salaattibuffettiin eikä ollut lainkaan huono valinta.

Salaattipöydästä löytyy vaikka mitä.

Itse saa rakentaa minkälaisen annoksen haluaa ja sitten kassalla punnituksen kautta syömään.

Tallimiehen tonnikalapainotteinen salaatti.

Lounaspöydästä otettua maisemakuvaa.

Klo 19 kävimme viimeisessä seremoniassa ja totesimme, että tähän on hyvä lopettaa.

Hotellille saavuttuamme läksimme tutustumaan kellarissa olevaan oleskelutilaan joka on asiakkaitten vapaassa käytössä.

Osa oleskeluitilasta. Lisäksi kirjahyllyllinen kirjoja sekä lautapelejä.

Oleskelutilan baarikaappi josta voit ostaa haluamasi virvokkeita.

Päätimme hyödyntää tilannetta ja ostimme pullon valkkaria. Lapulle kirjoitetaan vaan huoneen numero ja mitä on otettu, kätevää.

Tähän päätty reissumiesten kolmas päivä.

Bad Gastein matkakertomus päivä 2, Osa 3

Tarinamme kahdesta huimasta kylpijästä jatkuu saunomisen merkeissä. Meidän matkaa yritetään kotopuolesta sabotoida kun tekstiviestillä nimipäiväonnittelu saaapui jo varttia vaille 7 paikallista. Tästä häirinnästä huolimatta sain jatkettua unia ja herättyämme kahdeksan maissa suunnistimme alakertaan ensimmäiselle aamiaiselle.
Hotellin aamupalalla tosiaan tarjolla erilaisia leipiä, puolenkymmentä erilaista juustoa sekä leikkelettä, hedelmiä, muroja/mysliä, jugurttia sekä kahvia ja teetä. Kahvi tarjoiltiin tuttuun vanhaan tapaan pöytään. Vaikka kyseessä on pieni hotelli niin aamupala ei kalpene suomen ketjuhotelleille.
Aamupalalla isäntä käy jokaisessa pöydässä jututtamassa vieraita kysellen kuulumisia ja kertoillen tulevan päivän säästä ja tapahtumista.

Tallimies koki jännityksen hetkiä kun eräs hotellin vieras saapui aamupalalle. Edellisenä iltana kylpylässä olin jo huomannut kyseisen herrasmiehen ja hetken emmittyäni hotellin isännän mennessä toimistoon seurasin perässä ja esitin asiani.
Hotellin isäntä lähti tulkiksi ja pyysi kyseistä herrasmiestä kuvaan suomalaisen ystävän kanssa, koska hänen on saatava kuvallista todistusta Fraulle eli rouvalle kotipuoleen. Kyseinen herra suostui ja uskomme, että en ole ainut henkilö kuka hänen kanssaan on halunnut yhteiskuvaan. Näistä olen nähnyt netissä kuvia, mutta en tiennyt näitä oikeasti olevan :)

Vasemmalla germaani ViiksiVallu ja oikealla wannabe ViiksiNiekka.

Ilmoitin heti kotiväelle, että tässä on Tallimiehen tulevaa viiksimuotia, mutta vastaanotto ei ollut ihan sitä mitä odotin :D.

Huoneen parvekkeelta otettua kuvaa näkymästä. Olemme samassa kerroksessa kuin viime kerralla, mutta eri seinustalla, joten luonnollisesti näkymä on eri. Ei huono tämäkään versio.

Aamupalla teimmekin suunnitelman muutoksen emmekä lähteneetkään Tauern Spahan, koska sinne on sen verta pitkä ajomatka vaan päätimme ottaa päivän rennosti ja siirtyä AlpenThermeniin eli samaan kylpylään missä olimme eilenkin.

Ennen kylpylään lähtemistä päätimme piipahtaa meidän vakiokaupassa eli paikallisessa Sparissa.

Pihaan kääntyesämme meinasimme mennä ihan sekaisin, koska parkkipaikkaa ei ollut vaan tilalle oli tullut parkkitalo. Ennen parkkipaikalta pääsi ruokaosastolle, mutta tällä kertaa jouduimmekin menemään hissillä kerrosta ylös ja totesimme, että nyt on tullut aikamoinen kasvojenkohotus meidän kaupalle. Totesimme yhteen ääneen, että käymme täällä liian harvoin kuin tämmöistä on päässyt käymään meidän huomaamatta. 

Pappa suklaaosastolla valinna vaikeuden edessä.

Näkymää kaupasta.

Näkymää vihannesosastolta.

Pieni osa juusto/leikkele/lihaosastolta.

Sipsihylly josta ei valinnanvaraa puutu.

Kaupasta tarttui mukaan suklaata, pähkinöitä, urkkajuomaa salille, limppaa, kaupan tiskin tonnikalapizzaa, croisantti sekä Taigajuomaa.

Matkalla AlpenThermeniin näimme kyltin jossa oli mainos Iiro Rantalan jazzkeikasta. Keikka oli tosin ollut viikko sitten, mutta viime reissulla Iiro oli myös täällä jazzkeikalla ja silloin keikka sijoittui viikon meidän reissun jälkeen.

Matkamaisemaa auton ikkunasta.

Kuva maatilasta parkkipaikan ja kylpylän välistä joka kävellään.

Kylpylän varsinaiselta parkkipaikalta otettua kuvaa.

Kylpyläliput lunastettuamme Pappa siirtyi kylpemään ja Tallimies suunnisti Fitnessmaailman puolelle. 2h vierähti taas punttisalin ja aerobisen merkeissä ja sen jälkeen siirryinkin Papan kaveriksi saunomaan.

Klo 14 alkoi isoimman saunan tasatunnein olevat seremoniat pyörimään ja suunnistimme sinne. 

Iso sauna on siis noin 60 henkeä vetävä sauna, jossa n.3m pitkä kiuas sijaitsee keskellä saunaa ja lauteet kohoavat molemmilla seinillä 3 kerrokseen. Erikoisuutena korkealla seinällä lauteitten takana on myös kiukaat jotka automatisoidusti lisäävät löylyä tietyssä vaiheessa seremoniaa.

Seremonioita oli seuraavanlaisia (kaikissa seremonoissa on teemaan liittyvät tuoksut 2-3, joita laitetaan kiukaaseen löydyveden mukana, seremonia kestää noin. 15min):

- Jää = puolessa välissä saunaa kävimme hakemassa jäärouhetta millä viillenetään itseämme ennenkuin palaamme saunaan takaisin.

- Merisuola = sama homma kuin jäässä, mutta tällä kertaa vuorossa oli karkea merisuola.

- Hunaja = taas kesken saunomisen kävimme hunajalla valelemassa itsemme ja takaisin saunaan.

- Omena = saunan jälkeen otetaan omena.

- Olut = seremoniamestari antaa jokaiselle osallistujalle pullon olutta jota sitten ohjeitetusti juodaan mestarin pyynnöstä (tämä oli ainoa seremonia joka jätettiin väliin, koska me emme juo.... ainakaan olutta)

Kävimme kuudessa seremoniasta kahdeksasta ja väliajoilla vilvoittelimme ulkoaltaassa auringonpaisteessa. Erikoisuutena oli se, että emme käyneet muissa saunoissa välillä vaan keskityimme ison saunan seremonioihin. Viimeinen seremonia käytiin klo 20 ja sen jälkeen totesimme, että tässä oli päivän kylpemiset. Kylpylästä poistuttuamme klo 20.37 katsoin tulokuittia ja huomasin, että olimme saapuneet kylpylään klo 10.17, joten ennätykset paukkuen olimme kylpemässä 10h 20min. 

Tämmöistä tällä kertaa ja seuraavaa päivää odotellessa.....

Toivottaa Pappa & Tallimies.

Bad Gastein matkakertomus päivä 1, Osa 3

Olipa kerran Timo ja Joni (Alias Pappa ja Tallimies) jotka tykkäsivät käydä kylpemässä. Tästä johtuen ollaan taas täällä eli Bad Gastein, Itävalta, kylpemisen mekka.
Olemme siis kolmatta kertaa samassa kylässä ja toista kertaa samassa pienessä perhehotellissa.
Tämä päivitys käsittää ensimmäisen päivän kohteessa sekä edellisen päivän matkan Helsinkiin.

Keskiviikkoiltana koimme jännityksen hetkiä kun luimme netistä, että Lufthansa peruu torstailta n.600 lentoa ja varsinkin Munchen sekä Frankfurt kärsivät tästä eniten. Tämä oli sen takia jännä tieto, koska lennämme perjantaina Lufthansalla ja juuri Frankfurtin kautta Salzburgiin. Onneksi tilanne raukesi ja torstain aikana lennot rupesivat sutviutumaan normaaliin tahtiin. Silti pientä jännitystä oli ilmassa, että miten käy.

Torstaina auto lähti liikkeelle Kiihtelysvaarasta kuuden jälkeen illalla kohti Joensuuta. Ensimmäisen kerran piti kääntyä takaisin jo kaupan mäen jälkeen kun kuulokkeet unohtuivat kotiin. Seuraavan kerran ahaa elämys tuli Ilomantsintien alkupäässä kun tajusin, että tabletin laturi jäi kotia, mutta enää ei ollut aikaa kääntyä takaisin. Timon noukittuani kyytiin käytiin Ampilla ottamassa passeista kopiot ja suuntasimme kohti Helsinkiä.
Varkaudessa pidimme ensimmäisen kahvitauon ja matka jatkui Lahden kautta kohti määränpäätä.

Puolilta öin saavuimme Pilotti hotelliin ja 4 tunnin yöunien jälkeen piti jo kammeta ylös aamupalalle. Kun teimme lähtöselvitystä niin kuulimme, että toinen Lufthansan lento Muncheniin oli peruttu lentokoneen tuulilasin halkeamisen takia. Onni oli matkassamme ja pääsimme lennolle.

Lentoevästä eli vasemmalla pinaatti"pulla" fetasilmällä ja oikealla tomaattinen versio. Kahvit ja limppa kyytipojaksi ja kyllä taas jaksaa.

Saavuimme ajallaan Frankfurtiin ja aikaa seuraavan koneen lähtöön n.3 ½h. Samontein lähdimme etenemään kohti seuraavaa lähtöporttia A69 joka oli terminaalin viimeisin mahdollinen portti.
Ennakkoon oli tiedossa ns. "Liikuntaloma", joten vältimme turhaa itsemme rasittamista ja käytimme pitkän terminaalin rullaportaita hyväksi emmekä turhaan kuluttaneet kuntoamme kävelemällä.

Päästyämme oman portin kulmille vietimme siellä aikaa ja katsoimme, että nautimmeko hampurilaisen hintaan 10,90€. Päätimme kumminkin kysyä yhdeltä portilta, että onko täällä mahdollisesti mitään muuta paikkaa mistä saisi oikeaa kunnon ruokaa eikä pelkästään sämpylöitä ja pasteijoita. Saime vastauksen, että toisessa päässä terminaalia on useampikin ruokaa tarjoileva paikka.
Jaha, että sillälailla.

No eikun rullaportaita pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Pyörittyämme siellä tovin ja arvottuamme muutaman paikan välillä teimme päätöksen ja menimme lopulta paikkaan missä tarjolla olisi lämpimiä leipiä.
Kysyimme kumminkin tarjoilialta, että eikö tosiaan ole mitään muuta tarjolla ja hän totesi, että kun jaksamme odottaa puoli tuntia klo 10 asti niin alkaa lounasaika.

Päätimme odottaa ja tilasimme Skewered pork bellyä eli karkeasti suomennettuna grillikylkeä ranskalaisilla ja salaatilla. Tilaukseen taisi eksyä myös pullo valkoviiniä, mutta ei siitä sen enempää. Edellisen reissun tiimoilta saimme katkeraa palautetta kun emme käyneet syömässä missään ulkona kunnolla, joten tässä teille todistusaineistoa kuvan kera ulko syöämisestä. Luultavasti ainut kerta kun maltamme syödä kunnolla :)

Tarjoilija otti meistä yhteiskuvan kun ruokamme oli saapunut. Huomatkaa myös etualalla oleva viinipullo hifitelineessä :)

Tilattu annos kuvana.

Papalle maistuu grillikylki.

Kun tilasimme ruoan niin oletimme saavamme lentokenttäruokaa tyyliin paikallinen apsi eli ei niin mairittelevaa. Mutta yllätyimmekin erittäin positiivisesti. Ruoan päätteeksi totesimme molemmat, että kyseessä oli yksi parhaista ravintoloannoksista mitä olemme ikinä syöneet. Syödessä aika menikin rattoisasti, joten seuraavaksi olikin suunnistaminen terminaalin toiseen ääripäähän omalle lähtöportille.

Matkalla napattu kuva veikeästä liukumäestä.

Ropelikoneen sijaan pääsimmekin matkaan suihkarilla.

Istuimme siiven kohdalla.

Lentoyhtiön tarjoama pikkusuolainen.

Maisemaa matkan varrelta.

Myöhästyneestä lähdöstä huolimatta saavuimme perille reilut kymmenen minuuttia etuajassa kiitos suihkarimallin lentokoneelle. Ruumassa ollut laukkukin saapui ensimmäisten joukossa, joten pääsimme etenemään aikataulussa kohti autovuokraamoa. Luvatun Nissan Micran sijaan saimmekin tilalle Opel Merivan automaattivaihteistolla (tästä kuva myöhemmin).
Tälläkään kertaa Salzburgista pois lähtö ei onnistunut ilman ylimääräistä säätämistä vaan piti käydä lopulta kysymässä ajo-ohjetta huoltoasemalta, että ei tulisi viime kerran tyylistä ylimääräistä tunnin lenkkiä alle.

Matkalla olevat maisemat mykistävät joka kerta.

Vuokra-automme eli Opel Meriva "kaappari"ovilla. Auto on veikeä ja todella mukava ja näppärä ajaa.

Päästyämme perille hotellille menimme ilmottautumaan hotellin isännälle. Kyllähän hän muisti "hullut" suomalaiset. No tarjosimme tuliaisia eli purkin lammassäilykettä sekä purkin karitsasäilykettä. Suomensin eli englannistin purkkien etiketit ja viimeiseksi eräpäiväksi mainitsin 2018, mutta totesi, että tuskin kestää sinne asti koska on lampaan ystävä. Oli oikeasti yllättynyt ja sehän oli tarkoitus.

Kysyi, että tulimmeko laskettelemaan ja totesimme tylysti, että emme, vaan kylpemään. Naureskeli vähän.
Sitten rappusia kävellessämme sanoi, että siksi kysyi, että olemmeko laskettelemassa, koska 90% tämän hetken kävijöistä on laskettelemassa. Purettuamme tavarat huoneeseen lähdimmekin jo etenemään kaikkein suurimpaan ja kauneimpaan kylpylään eli kylpylöiden Rolls Royceen AlpenThermeen.

Maisemaa matkalla parkkipaikalta AlpenTherme kylpylään.

Kylpylään saavuttuamme pappa lähti kylpemään ja tallimies salille. Salilla tuli vietettyä punttailun ja aerobisen merkeissä 2h ja sitten pääsin itsekin kylpemisen makuun. Heti ensimmäiseksi erehdyin menemään saunaa missä alkoi saunaseremonia. Saunaseremonia veti kyllä loputkin mehut koneesta ja ensimmäinen kylpyläilta meni tallimieheltä vähän huonossa hapessa. Pari yötä 4h yöunilla, matkustaminen, sitten parin tunnin treenit ja päälle saunaseremonia niin se oli sitä myöten taputeltu.
Kylpylässä jaksoimme lopulta olla vain klo 21 asti (paikallista aikaa eli 1h Kiihtelysvaaraa jäljessä, kylpylä olisi ollut auki klo 22 ast).

Hotellille saavuttuamme ajoimme kiinalaisen ravintolan ohi ja huomasimme, että se on auki 21.30 asti, joten huoneeseen tavarat vietyämme tallimies läks juoksujalkaa kirmaamaan kohti ravintolaa. Sain vielä take awaynä tilattua possua vihreällä pippurilla ja annos oli tulinen menun mukaan. Kysyi vielä, että laitetaanko tulisena ja erehdyin sanomaan, että eikun vaan vaikka extra tulisena. Koskaan, korostan KOSKAAN en ole syönyt mitään noin/näin tulista ruokaa. Olen tulisen ruoan ystävä, mutta kyllä meinasi tulla äitiä ikävä tätä syödessä. Ruokajuomana kun ei ollut edes vettä saatikka maitioa vaan hapollista juomista niin kyllä oli aikamoista taistelua. Loppu oli onnellinen ja ruoka tuli syötyä, mutta en koskaan enää tilaa ruokaa vaikka extra tulisena. Näinköhän laittoivat viimeisen illan asiakkaalle kaiken tulisuuden mitä puljusta löytyy.

Pappa nukahti jo minun syödessä ja ruokailtuani pääsin kyllä unten maille itsekin jo ennen puolta yhtätoista.

Tässä oli siis tiivisteltä kahden kylpylähullun päivästä Bad Gasteinissa.
Lisää luvassa.............  Seuraavaksi päivä 2.