26. marraskuuta 2014

Tuisku rekiajelulla

Tuiskun kanssa jolkoteltiin puolen tunnin rekiajelu pellolla ja metsätiellä. Ensin mentiin isolle pellolle, jossa Tuisku oli niin tohkeissaan, että karkasi yhdessä ravin nostossa suoraan laukalle. Lumi pakkautui nollakelissä pahasti kavioiden pohjaan, joten oli vaan parempi kävellä enimmäkseen. 
Latopellolle päin käännyttäessä muistin melkein heti, että tielle on kaatunut mäntypuu. Siinä vaiheessa ei pystynyt kääntymään missään ja ilman puun siirtoa ei matka pääse jatkumaan. Mutta, onneksi reessä on vetojuhtana Tuisku ja turhaanpa taas hätäilin, Tuisku on luottohevonen metsässä! Hyppäsin pois kyydistä ja tutkailtiin puuta Tuiskun kanssa. Sain sitä sen verran siirrettyä, että koholla ollut toinen pää laskeutui. Menin takaisin kyytiin ja Tuisku ikään kuin jalalla painoi puun alas, joka rusahti kunnolla pitkin tienpintaa. Rekihän menee yli vaikka mistä, mikä vaan ei ole liian korkea. Niinpä sitten yli ajeltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Hyvä Tuisku!

Tallilla Tuisku oli sopivasti hikinen, vähän lämmin. Irroteltiin reet ja Tuisku käveli irti talliin... tai oikeastaan tallin ovelle. Siinä piti houkutella kaveria sisään, olikohan se joku metku?
Loimiteltiin tuplafleecet päälle kun niin lauha keli. Syötiin porkkanoita ja tehtiin Tuiskulle vielä selän venyttelyt. Laser ei tullut tänäänkään vielä postissa, joten huomenna uusi yritys. Ensimmäinen koekaniini on sen kanssa Pouta ja oma polvi. Tuiskun suhteen talvi näyttää valoisalta. Päästään rekiajeluille kuten perinteinen Tapaninajelu nyt onnistuu (joskin tänä vuonna vain omalla porukalla), voidaan harkita kevyttä puun ajoa metsästä ja ehkä vielä vieraitakin vähän ajeluttaa. Olen jokaiseseta rekiajelusta tai tällä hetkellä mistä tahansa yhteisestä tekemisestä Tuiskun kanssa niin kiitollinen, että sitä ei voi kukaan käsittää. Tänään taisin unohtaa itkeä onnen huumasta ensimmäistä kertaa kun kuuntelin jalasten natinaa ajellessa...
Kuvassa "Ässä" tökkii takapuolesta ja sekös Tuiskua ärsyttää!

Ystäväni Leevi-kissa. Leepuhan on Tallimiehen oma kissa. Leevi on nyt oikea sisähyyryläinen, liekö pitkä kesäreissu tehnyt tehtävänsä. Päivisin (ei edes joka päivä) Mau-Mau ulkoilee, mutta tulee ehdottomasti yöksi sisälle. Leevi on myös laajentanut liikkumareviiriään kylpyhuoneesta "työhuoneeseen". Laitoin itselleni työtuoliin lämmikkeeksi lampaantaljan ja toisen meidän sänkyyn. Leevi on joka kerta MINUN tuolissani ja tulee paha mieli nostaa se siitä pois. Niinpä kehiteltiin Leeville oma paikka ihan mamman vierestä. Toinen vaihtoehto on, että Leevi makaa kaikkien paperien ja puoliksi näppäimistön päällä. Leepukka sai oman taljan kirjoituspöydän vetolaatikkoon ja on kätevästi rapsutusetäisyydellä. Voihan kissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti