Tallimies kahvakuulaohjaajakoulutuksessa osa 2

*** Päivitetty klo 20.35, tekstin lopussa ***

Eilen oli kyllä niin nuutunut olo allekirjoittaneella, että unten mailla oltiinkin sitten jo heti kymmenen jälkeen. Useamman kerran tuli herättyä yöllä ja säikähdettyä, että eikö kello ole herättänyt, mutta eikun jatkamaan unia.

Aamulla herätyskello soi 7.15 ja olo oli ihan kauhea. Niin kipeänä kroppa kun olla ja voi, en muista että treenaamalla koskaan olisin saanut itseäni näin kipeäksi. Ei ollut yhtään semmoinen olo, että tänään mennään jatkaamaan kahvakuulilla treenaamista, ei yhtään. No aamupalalle suunnistin heti puoli kahdeksan kun se avautui ja tuli nautittua ravitseva aamupala kera piirakoitten ja reilusti pekonia.

Aamupalan jälkeen kerkesin hetken pötkötellä sekä pakkasin loput kamat ja sitten lähdin treenisalille suunnistamaan klo 8.20.

Perillä oltiin varttia vailla ja klo 9 päästiinkin sitten aloittamaan tämän päivän tositoimet. Ensimmäisenä vuorossa oli eilen tehtäväksi saatu ryhmätehtävä ja meidän ryhmällä oli tarkoitus vetää alkulämmittelyt (kahdella muulla ryhmällä oli kahden käden heilautus ja yhden käden versio).

Alkulämmittelyn aikana jo tuntui, että kroppa käy ihan ylikierroksilla ja hikosin ihan likomäräksi jo tuon vartin aikana mitä meidän ryhmä veti erilaisia coren aktivoimisliikkeitä ja nivelten/liikkuvuuden avaamista.

Saimme hyvän palautteen perusteellisesti järjestetystä alkulämmittelystä. 

Seuraavaksi teimmekin ryhmä nro 2 opastuksella kahden käden heilautuksen ja viimeisen ryhmän ohjaamana yhden käden heilautus. Tarkoitus oli opastus/opetus vetää sillä periaatteella, että mukana on ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kahvakuulalla treenanneet.

Ryhmätehtävien jälkeen tekemään kahden käden heilautusta niin, että heilautuksen aikana otettiin askel eteen, tuolla tavalla sitten edettiin hallia edes takaisin. Seuraavana mentiin takaperin eli kuulan ollessa ylhäällä otettiin askel taaksen ja takaperin edettiin päästä päähän. Sitten otimmekin sivuaskelilla etenemisen eli kuulan ollessa ylhäällä jalat yhteen ja alastullessa sivuaskel. Sitten tehtiin käännöksiä heilautuksen aikana. Lopuksi otettiin parin minuutin erä niin, että jokainen teki omaan tahtiin yhdistellen erilaisia pyörähdyksiä ja etenemistyylejä.

Tän treenin jälkeen puhuttiin muutaman kurssilaisen kanssa, että nyt alkaa paikat olemaan taas vaihteeksi todella kipeänä :)

Sitten mukavasti ennen tulevaa taukoa vuorossa oli kahden kierroksen HIIT treeni niin, että 20sek tehtiin työtä sitten 10sek taukoa minä aikana siirryttiin seuraavalle pisteelle ja sitten sama homma ja vielä sitten viimeiselle kolmannelle pisteelle. Kaksi kierrosta otettiin ja kyllä rupesi hapottamaan ihan mukavasti, koska 2 liikettä oli kuulalla ja yksi kehonpainolla tehtävä.

Kurssimateriaalin kuului ohjaajan opas vihkonen sekä yksi valinnainen DVD. Ostin 2 DVD:tä sekä toiminnalinen harjoittelu kirjan (ensimmäinen painos tullut juuri painosta) kun sai edukkaaseen hintaan. On jatkossa tukemassa omia treenejä sekä mahdollisia opetustilanteita mitä haaveilen jatkossa pääseväni tekemään. Kirjaa pikaisesti vilkaisemalla (siinä on 240 sivua) todella paljon uusia juttuja erittäin hyvin kuvitettu opas treenin monipuolistamiseen.

Ruokatauolle suunnistettiin klo 12 ja menimme tällä kertaa kiinalaiseen syömään jossa oli kiinalaiisiin ravintoloihin sopivat isohkot annokset. Annoksia jouduimme tovin odottamaan niin sitten tulikin kiire jo syönnin kanssa.

No sitten täydellä vatsalla olikin hyvä suunnistaa takaisin treeneihin.

Ensimmäisenä otettiin uudet ryhmätehtävä ja meidän ryhmälle tuli yhden käden heilautus, toisille ryhmille tuli rinnalleveto sekä tempaus.

Olimme ensimmäisenä vuorossa ja pidimme noin 15min opastuksen heilautuksen saloihin. Saimme muulta porukalta positiivista palautetta.

Meidän jälkeen oli rinnallevetoryhmä ja viimeisenä tempaus. Kyllä välillä taas tuntui, että kroppa ei kohta kykene tekemään enää liikkeitä, koska lihassärky alkoi olemaan jo aikamoista sekä väsymys painamaan.

Ryhmätöitten jälkeen paneuduttiin sitten kyykkäämisen saloihin ja sitä lähestytiin parettain monesta vinkkelistä. Vaikka olevinaan oon salilla käynyt niin tuli monta asiaa eteen mitä pitää nyt kyykkämisessä ruveta huomioimaan ja panostamaan entistä enemmän tekniikan hiomiseen ja paketin kasassa pysymiseen.

Kyykkyihin panostetiin ajallisesti todella paljon ja itse koin sen kyllä todella antoisaksi. Kyykyn jälkeen rupesimme tutustumaan vaihe vaiheelta Turkish Get Up (turkkilainen ylösnouseminen) liikkeeseen mikä on yksi vaativimpia liikkeitä mitä kuulalla voi tehdä. Liike vaatii tasapainoa ja kuormittaa koko kroppaa sekä on erittäin rankka jo pienehköillä painoilla.

Kesken tämän treenin jouduin poistumaan paikalta klo 15.30, koska junani lähti kohti kotia klo 16. Nyt tätä kirjoittaessa juna on myöhässä vain noin tunnin,  (ensin odotettin vastaantulevaa junaa ja sitten meidän junaan tuli tekinen vika ja olimme parkissa noin 40 min) joten alustava aikataulu, että olisin Joensuussa klo 22.40 ei tule pitämään paikkaansa. Konduktööri sanoi, että Joensuun junan pitäisi odottaa tätä junaa, koska on viimeinen juna sinne suuntaan (tästä ei ollut satavarma, joten kun oikein menee putkeen hommat niin linja-auton kyytiin vielä pääsee tänään ja sitten on pitkä päivä). Moni muu joutuu jatkamaan matkaa bussilla tai sitten myöhemmällä junalla. Kello on nyt vajaa kuusi ja kyllä on todella nuutunut, kipeä ja väsynyt olo. Kurssi oli aivan huippu ja suosittelen kyllä Spartan Gearin järjestämiä koulutuksia, siellä on tämän viikonlopun perusteella tietoa ja taitoa. Mahdollisesti joskus Kahvakuula level 2 koulutus edessä ja monia muitakin kiinnostavia ohjaajakoulutuksia, kuten kehonpainoharjoittelu ja levytankoon keskittyvä tekniikkakoulutus.

Salilla todellakin aivan huippupuitteen kaikkeen mahdolliseen treenamiseen. Kuvassa Crossfit porukan käyttämiä telineitä.

Lupasin kyllä, että kuka tämän kurssin on minulle kustantanut niin saa oman osansa kahvakuulatuntien muodossa enkä aio päästää helpolla :) Nyt pitänee varmaan pari päivää ottaa treenien suhteen vähän vapaata ja venytellä sekä foam rollaila paikkoja auki. Tässä on tullut kumminkin lähes 10 tuntia tehokasta touhuilua kuulan/kuulien kanssa parin päivän aikana sekä hotelille ja takasin kävelyt niin pitää antaa kropalle vähän aikaa levätä.

- Tallimies kiittää ja kumartaa

*** Päivitys ***

No niin. Elikkä loppumatka ei mennyt sitten ihan putkeen. Eli toisen junan väistäminen ja tekninen vika tekivät sen, että juna oli noin tunnin myöhässä pahimmillaan alkuperäisestä aikataulusta, joten Joensuun juna ei odottanut matkustajia Turun junasta. Pasilassa perillä n. klo 18.52. 

No tieto tuli, että klo 20.18 lähtee juna Pasilasta Imatralle jossa juna perillä noin 22.40 (tähän aikaa piti alunperin olla perillä Joensuussa), josta matka jatkuu sitten linja-autolla. Linja-auto matka kestänee noin 2½-3 tuntia eli Joensuussa perillä joskus yhden jälkeen yöllä, siitä sitten työpaikalta auto hakemaan ja sitten kohti kotia. Kotona varmaan kahden kieppeillä ja nyt on jo armoton totaalinen väsymys päällä. No näin tällä kertaa, onneksi lukemista ja kattomista on eli ei käy aika pitkäksi.

Tallimies kahvakuulaohjaakolutuksessa osa 1

Allekirjoittanut on vuosien ajan salin lisäksi heilutellut kotosalla kahvakuulia ja haaveillut monta vuotta ohjaajakoulutuksesta, kunnes nyt isänpäivänä minulle annettiin lahjaksi osallistumisoikeus koulutukseen. Voi sitä riemun määrää.

Koulutuksen järjestää Spartan Gear ja pitopaikkana on Training for Warriors sali Turussa.

Lähdin liikkeelle eilen aamujunalla kohti Turkua ja junamatka kaikkinensa kesti sen vajaa 7 tuntia. Perillä Turussa klo 16 ja sitten suunnistamaan kohti hotellia. Sen verran kävin kylillä eilen, että kävin syömässä ja kaupassa, muuten ilta meni ihan elokuvien parissa hotellihuoneessa.

Aamulla sai nukkua pitkään kun koulutus alkoi tänään vasta klo 10. Kunnon yöunien jälkeen aamupalalle ja tuhti aamupala sisälsi mm. pekonia ja raejuustoa. Lähdin hyvissä ajoin suunnistamaan kävellen kohti salia missä koulutus järjestetään.
Kurssilla 11 osallistujaa ja koulutuksen pitäjä sanoi, että yleensä osallistujamäärä on tupla, mutta 4 oli ilmoittanut sairastuneensa ja joulunaluskurssi on muutenkin vähän rauhallisempi osallistujien osalta. Hyvä näin, koska pienemmällä ryhmällä saamme enemmän irti koulutuksesta.

Koulutus aloitettiin tosiaan sitten klo 10 ja ensimmäisten esittelyjen jälkeen ruvettiinkin sitten jo tositoimiin varttia yli. Ensin otettiin alkulämpimiä erilaisilla venynyksillä ja kävelyillä. Alkulämpimien jälkeen kävimme sitten hakemassa 2 eripainoista kuulaa per treenaaja.
Aloitimme kahden käden heilautuksella ja tekniikkaa käytiin läpi hinkaamalla toistoja paljon, edettiin aina tekniikkaa eteenpäin pienissä osissa kunnes lopulta tarkoituksena tehdä teknisesti puhdas toisto.
Kävimme läpi yhden käden heilautusta, rinnallevetoa, räkkiasentoa missä kuulaa pidetään tietyissä liikkeissä "parkissa", tempausta. Kevyillä kuulilla ajettiin tekniikkaa sisään ja sitten kun tekniikka alkoi muistuttamaan sitä mitä sen pitää olla niin saimme kokeilla kyseisiä liikkeitä isoimmilla kuulilla mm.28kg, 32kg, 40kg ja jopa 50kg. Kevyeltä kuulat vaikuttivat monella kun teknisesti liike tehtiin oikein eikä turhaa energiaa mene mihinkään ylimääräiseen. 2 ½ tuntia oli tehokasta treeniä ja tekniikoitten opettelua. Tässä vaiheessa jo huomasi tehneensä jotain.

Treenasimme nurmialustalla tekniikoita ja sitten salin keskelle oli kertätty noita kuulia 20-40kg kokoluokissa missä sitten kävimme tekniikan opittua kokeilemassa raskaamalla kuulalla.

Kello 12.40 alkoi tunnin mittainen ruokatauko ja kävimme läheisen kauppakeskuksen ravintolassa syömässä maukkaana ja ravitsevan kotiruokalounaan.

Tauon jälkeen kävimme salilla vaihtamassa ulkovaatteet ja väistyimme tieltä kun Crossfitin treenaajat tulivat salille (kyseinen sali monipuolinen Crossfit- ja kahvakuulasali). Otettiin kuulat matkaan ja suunnistimme autoilla läheistöllä sijaitsevalle hiekka-/urheilukentälle. Vuorossa olikin 1 ½ tunnin supertehokas ulkotreeni, sää oli aurinkoinen ja kaikinpuolin erittäin sopiva päivän treenille.

Nyt pelattiin yhdellä kuulalla ja sillä jonglöörattiin tehden erilaisia heittoja/pyöräytyksiä heilautuksen säestämänä. Tehtiin kahden käden heilautusta ja kuulan ollessa edessä irroitettiin ote kahvasta ja annettiin sen pyörähtää ympäri ja otettiin kuula takaisin haltuun. Pyöräytyksiä tehtiin molempiin suuntiin sekä yhdellä kädellä, että myös niin, että pyörähdyksen jälkeen kuula otettiinkin haltuun toisella kädellä. Tehtiin etuheilautus kahdella kädellä ja heitettiin kuula ilmaan niin korkealle kun sen vain jaksaa paiskata.
Tehtiin slämmejä kahdella kädellä niin, että kuula heilautettiin eteen pään yläpuolelle ja sieltä kaksin käsin tempaistiin se maahan niin kovaa kuin vain lähti.
Slämmejä tehtiin myös yhdellä kädellä eli kuula tempaistiin ylös ja sieltä maksimeilla kuula tontiin.

Kuula saa kyytiä ja tontissa kauhia määrä kuoppia kun sitä pitää tempoa ihan hullunlailla.

Noitten jälkeen oli "leikkimielinen" kilpailu eli pareittain tehtiiin niin, että ensin oli kahden käden slämmipaiskaus 10 toistoa, toinen lasksee ja kun toistot saavutettu vaihtuu parista toinen tekemään ja toinen laskemaan. Sitten tuon jälkeen yhden käden slämmi ja 5 toistoa per käsi ja sitten taas vaihettiin osia, viimeisenä oli lonkkaheitto eli kuula tempaistaan isolla kaarella edessä puolelta toiselle ja juntataan maahan, vähän niinkuin lekalla löisi maahan, 5 toistoa per puoli ja sitten heti perään lähtikin toinen kierros. Ai että vetää mehut tommoinen kun vielä itselle sattui pari mikä teki hommat kunnolla niin pitihän sitä itsekin tehdä ihan täysillä, vaikka kyseessä "leikkimielinen" kisa, no myö saatiin ajassa 5min 20sek tehtyä meidän kierrot läpi ja voitettiin :)

Eikä tässä vielä kaikki. Kyseisen kisan jälkeen rupesimme tekemään pitkiä heittoja eri variaatioilla. Kuula otettiin heilautuksella rinnalle josta se sitten työnnettiin kaksin käsin eteenpäin, kuulaa heitettiin yhdellä kädellä niinkuin lyötäisiin isku eteenpäin, kuula tempaistiin kaksin käsin taaksenpäin pään yli ja sama homma yhdellä kädellä. Mentiin kentän päästä toiseen aina tyylillään ja opeteltiin oikeita tekniikoita heittoihin. Loppukevennyksenä tehtiin sitten taas pareittain niin, että jokaisella tyylillä mentiin aina kentän toiseen päähän jossa vaihettiin osia ja sitten tultiin takaisin, ensimmäisen tyylin jälkeen vaihdettiin tyyliä ja eikun takaisin. Oman parin kanssa otettiin taas ihan tosissaan ja sitähän piti viimeisellä voimilla kuula tempoa menemään. Sitten kun viimeistä kertaa tultiin takaisin niin lopuksi vielä 10 toistoa per henkilö kahden käden slämmiä tonttiin. Ai että sitä kivun määrää mitä kropassa alkaa olemaan tuossa vaiheessa kun keskivartalo ihan hellänä.

No sitten kimpsut ja kuulat kasaan ja takaisin salille, jossa suunnitelimme huomisen päivän ohjelmaa kun ryhmittäin pidämme toisillemme opetustunnit. Lopetimme tuntia alustavaa aikataulua aiemmin, koska pienemmällä ryhmällä saimme hommat hoidettua nopeammin. Huominen päivä on kuulemma sitten paljon rankempi kuin tämä päivä kun uusia tekniikoita käydään läpi ja paljon. Kauhunsekaisin tuntein huomista odotetaan.

Hotellille onneksi sain kyydin kanssakuulailijalta ja suihkun jälkeen suunnistin kauppaan ruokaostoksille, koska minnekkään ei enää jaksa lähteä. Nyt täytyy sanoa, että paikat on todella kipeänä ja ilta menee makoillessa ja elokuvia katsellessa. Saattaa huomenna aamulla olla aika mielenkiintoinen olotila. Huomenna jatketaan.

Ravintolaan en enää jaksa tänään lähteä niin kaupasta tarttui mukaan salaattibaarista kerätty kana ja pastapainotteinen salaatti. Kyytipojaksi raejuustoa ja maitoa. Iltapalaksi nautitaan sitten Skyriä ja pähkinöitä.

Hyvällä omallatunnolla voi syödä kun on sen verta tullut tänään kaloreita poltettua, että yleensä jaksaa. Huomenna sitten taas topakka aamupala ja paanalle takaisin.

Tytöt maastossa

Jennin ja Skipin kanssa maastoiltiin Saavan tielle ja takaisin. Usva oli sopivasti pihatossa, kun menin aamulla tallille. Kaikki meni taas tosi kivasti. Vähän mietti yläpihalla liiterin kohdalla traktoria ja muita törkyjä, mutta muutoin kaikki meni tosi nappiin. Tallilla tehtiin venyttelyt ja harjailtiin, sekä Usva sai päiväeväänsä. Ihana pikkuaasi.

Poudan kanssa käytiin maastoilemassa ihan kaksistaan. Lähdettiin Poudankin kanssa Saavalle päin. Ensin kurvattiin mökkireitille ja sieltä takaisin päin Saavan tietä, josta ison soramontun ympäri kotiin. Muutamat maastoesteet loikittiin ja Pouta oli vähän pirteämpi kun eilen. Oli oikeasti tosi rento lenkki.

Suurimmaksi osaksi käveltiin tai ravattiin letkeää rentoa ravia. Kotiin päinkin käveltiin pitkin ohjin. Tallilla leipävenytykset, harjailut ja loimi niskaan. Kun kävin Poudan tarhasta, niin ratsastin sen taas paalilta talliin. Nyt ei ollut edes riimunnaru matkassa, joten mentiin ihan luomusti. Tuisku ei halunnut lähteä ratsastusreissulle, lepuuttelee vaan tosi paljon vasenta takasta...

 

Eilen vietettiin heppatyttöjen pikkujouluja. Mukavaa oli, kiitos kaikille seurasta. Sekä kiitos valmistujaislahjasta, se on ihana! Sain ihanan villaisen hartiapeiton (?), siivousluutun ja ovenkahvan :) Syötiin erinomaisesti Torerossa ja sen jälkeen sain elämäni kyydityksen kun käytiin vielä rupattelemessa toista tuntia Surakan baarissa.

 

Heidi ja Riitta-Kuljettaja

Tänään paistettiin lasten kanssa ensimmäiset piparit ja innostuin vielä pullaakin paistamaan. Loppuilta on pakko ottaa rennosti, että jaksaa taas aloittaa uuden viikon. Vaatii vähän totuttelua tämmöinen "normaali" työssäkäyvän arki. On se arki rankkaa ;)

Tytöt kentällä

Ensin vuoroon pääsi Usva. Menimme kentälle ja mietin pari kertaa miten Usva aikoo suhtautua yhdessä kulmassa oleviin viuhkan mallisesti asetettuihin maapuomeihin. Selästä käsin ei ole puomeja ylitetty, maasta käsin siihen on liittynyt pientä dramatiikkaa. Tänään oli ilmeisimmin todella hyvä päivä, koska niiden ylittäminen ei aiheuttanut kolhimisesta huolimatta mitään reaktioita. Myös ravissa päästiin pari kertaa yli. 

Usva oli muutenkin todella miellyttävä. Alan pikkuhiljaa hoksata miten Usva toimii, on tosi erilainen ratsastaa kuin esimerkiksi Pouta. Ja onhan kyseessä nuori hevonen, mikä tekee oman osansa tähän touhuun. Tämä oli kaikista Usvalla ratsasteluista aivan ehdottomasti paras kerta ikinä. Usva kulki nyt nätistä suorassa, eikä kiemurrellut. Ravissa oli hyvä tempo ja ympyrät ja isot voltit onnistuivat hyvin. Olin todella ällistynyt. Välillä myös laski jo niskalinjaa alaspäin, joten kulki oikein rennosti. Koska kaikki tuntui onnistuvan erittäin hyvin ei menty kentällä kuin noin vartti. Sen jälkeen kierrettiin vielä Helmi seurana savottalenkki ja mentiin tekemään tallilla leipävenytykset, jotka Usva osaa jo tosi hienosti. Savottalenkkikin jännitti, koska näkökentässä ei ole laumakavereita, vaan käydään metsässä ihan kunnolla. Ihanan rentoa menoa!

Tallilla vielä harjattiin ja Usva sai pihatossa syödä päiväeväät. Pitkät tovit vielä pihatossa rapsuteltiin ja siliteltiin, meillä on kahdenkeskistä laatuaikaa konsanaan. Usva on nyt hassun mallinen, kun kasvu niin pahasti kesken. Näyttää ihan aasilta, mutta niin näytti äitinsäkin tuon ikäisenä, kun vertailin kuvia. Mammasta tuli kuitenkin todella kaunis kun tuli ikää melkein viisi vuotta. Jospa Usvakin tuosta hevostuu vielä.

Poudan kanssa mentiin myös kentälle. Yritettiin sovitella tonttulakkia, mutta Pouta puisteli sen koko ajan irti, eikä ollut oikein joulumielellä, kuten kuvasta näkyy.

Kentällä Pouta tuntui todella väsyneeltä ja oli hieman laiska liikkumaan. Tehtiin pellolla alkuverryttelyt ja tultiin kentälle laukaamaan. Sen jälkeen tehtiin vähän taivutuksia ja pohkeenväistöä. Koska Pouta oli niin "voimaton", käytiin lopuksi vain latopellolla kävelemässä ja takaisin.

Päättelin, että Pouta on yksinkertaisesti vain väsynyt pihattoelämästä, koska ilmeisimmin eivät ole tajunneet, että siellä pihatossa voi käydä myös nukkumassa, eikä koko aikaa tarvitse pihalla tojottaa.

Tonttukuvien ottaminen ei ollut yhtään antoisampaa tullessakaan, joten ajattelin unohtaa koko jutun. Muutoin Pouta oli oikein miellyttävä ja meillä oli oikein leppoisa ratsastus. Myös Pouta halusi viettää ratsastuksen jälkeen pihatossa laatuaikaa ja niinpä rapsuteltiin pitkät tovit Poudankin kanssa.

Hevosten juomapiste on sijoitettu pihattoon. Näin ollen vesipiste on heti tallinpuolelta pihattoon vievän oven vieressä, joten veden kantaminen on historiaa. Vedet pysyvät nyt talvenkin sulana ja pihattoon on mahdollista hankkia vaikka lämmitettävä juomakuppi. Myös kivennäissankot ovat pihaton puolella, suolakiven virittelin katokseen. Muutoinkin talli on taas vaihteeksi siisti, kaikki osastot ovat kunnossa. Paitsi etupiha.

Ps. Vanhat elementit ovat myynnissä, lähtee TOSI halvalla.

#pihattoelämää

Meillä on pihatto. Koko homma oli päivän homma, tosin pieniä lisäjuttuja vielä pitää tehdä tässä jahka keritään, sekä tilata lämpöovi, jahka senkin kerkeää mitata... Mutta tässä muutama kuva projektista.

Ennen.

Ennen.

Kesken. Kuvassa Seppo, meidän ehdoton luottokirvesmies, joka ei jää sormi suuhun missään tilanteessa, eikä häkelly mitä ihmeellisimmistä projekteistakaan. Huippu mies, ainoa laatuaan (on myös Tallimiehen setämies).

Välillä piti ottaa hieman karskimmat koneet käyttöön...

Se, että ne olivat rumat, niin ne oli vielä rakennettu TODELLA tiukasti kiinni.

Tila rupesi näyttämään valtavalta, kun sai karsinoiden seinät pois.

Tuisku oli rohkein ja kävi tutustumassa ensimmäisenä. Hieman oli häkellystä ilmassa. Tuisku ei pienestä hätkähdä, mutta nyt osattiin järjestää Tuiskullekin sellainen yllätys, että saatiin ruunanrupsukka sekaisin.

Lopputulema on se, että koko talli on ihan sikinsokin. Voih, viikonloppu menee rattoisasti. Nyt viikolla ei jaksa, täytyy totutella vielä tätä uutta, työssä käyvän elämää.

Pouta sademaastossa

Hyvä, että pihasta Poudan kanssa päästiin kun rupesi satamaan vettä. Onneksi oli varustauduttu kastumaan, joten säilyttiin suht kuivina (sisäisesti). Ensin käveltiin aukean kautta Saavalle ja sieltä samalle mökkitielle, missä eilen seikkailtiin Tuiskun kanssa. Poudan kanssa otettiin kaikki maastoesteet laukalla ja siitä Poutakin innostui niin, että mentiin kunnon laukkaakin. Metsän kautta tultiin takaisin Saavan tielle, jota jatkettiin pari kilometriä eteenpäin. Välillä ravattiin ja laukattiin, sitten taas käveltiin pitkin ohjin. Oli oikein mukavaa!

Kotiinpäin tullessa hypättiin viimeinen "maastoeste" ja se oli maailman paras hyppy ikinä! Pouta oikein puhkui intoa ja hyppy liiti kuin Tuiskulla konsanaan. Ehkä hankkimamme estesatula siivittää meidät vielä vaikka mihin loikkiin :) Kiitos Marian, joka sai kaupaksi Vallun koulusatulan, niin tehtiin samoin tein kaupat meillä piipahtaneesta estesatulasta. Siihen saadaan vielä sävysävyä oleva vyö ja jalustinhihnat.

Vettä on tullut koko yön ja lähes kaikki lumet ovat kaikonneet. Näky on masentava. Toisaalta, on parempi liikkua pöheikköisillä metsäpoluilla kun ei tule lunta niskaan ja oksat eivät ole kaatuneet kulkureiteille, mutta mitään muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Tarha on aivan järkyttävässä mudassa ja hevoset myös. Poudan ratsastuksen jälkeen yritin houkutella Usvaa pellolle maastoilemaan, mutta juuri siirretty heinäpaali vei voiton. Usva tulee aina portille laukalla kun kutsuu, mutta nyt näytti ilme siltä, että ei huvita. Oli itsekin jo vähän märkä olo ja tuntui, että alkoi siinä vaiheessa ratsastustakin saumasta tulla vettä takin sisäpuolelle.

Masentavasta talvikelistä huolimatta, oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Tuisku maastossa

Tuiskun kanssa pääsimme maastoilemaan. Tällä kertaa kävelimme koko matkan, yhtä ylämäkilaukkaa lukuunottamatta. Lähdetiin Saavalle päin ja siellä käytiin mökkitiellä, metsän kautta hortoillen takaisin tielle, siitä ison soramontun takaa kotiinpäin. Kurvaistiin vielä aukealle ja siltä latopellon tietä kotiin. 

Tuisku oli kotona vain vähän hikinen, mikä oli hyvä. Tuiskulla tuntui kyllä olevan menohaluja, mutta sain suhteellisen hyvin torpattua ne. Lukuun ottamatta yhtä jyrkkää ylämäkilaukkaa, jossa Tuisku teki itse ratkaisun laukata (sai kyllä sanalliset nuhtelut sen jälkeen), sekä muutamat (!) estehyppelyt käynnistä(!) muutaman kaatuneen puun yli. Mistään rennosta kävelymaastoilusta ei voinut uneksia, mutta pääasia että käveltiin kuitenkin suurimmaksi osaksi ;)

Mukaan saatiin myös matkamuisto. Mistä lie matkan aikana tarttunut. Onneksi ei ollut raapinut rautakaapelin pätkä takajalkoihin haavoja. Ei kiva.

Nyt taidan tietää mistä Tuiskun takapään ongelmat johtuu. Olen uumoillut sitä jo vuoden päivät ja olen nyt melko varma diagnoosista. Tuiskulla on ainakin vasemmassa takajalassa kinnerpatit. Kinner on nyt ihan nesteinen vasemmalta ja Tuisku lepuuttaa sitä jalkaa ihan koko ajan. Olen bongannut muutamalta hierottavalta vuosien varrelta samat nestepatit kintereistä ja kun ovat käyneet lekurilla kuvissa, on kaikilta löytynyt kinnerpatit. Toki Tuiskulla on ne todennäköisesti molemmissa takasissa, mutta tämä vasen takanen on ollut murheenkryyni monessakin suhteessa aika pitkäänkin kun tässä kelailee taaksepäin asioita. Pitänee nyt seurata ja kääntyä ell puoleen, jos näyttää kovin kivuliaalta. Tosin en tiedä miten kipeä Tuisku on kun harrasti maastossa estehyppelöitä...

Estesatulan sovitusta ja tallin tulevat muutokset

Maria on ystävällisesti kaupitellut Vallun joutavaa satulaa kaupan ja toi ensimmäisen estesatulan sovitukseen Poudalle. Kyseessä oli Frank Baines satula ja se jopa istui Poudalle todella hyvin! Mietittiin voiko ekalla kerralla löytyi juuri sopiva satula, ilmeisimmin voi. Jos päästään hinnasta myyjän kanssa sopimukseen ja koulusatula myytyä, muuttaa meille estesatula ja hyppelöt voivat alkaa ja jatkua hieman ammattimaisemmissa merkeissä ;)

Itsekin kokeilin satulaa ihan ratsastamalla ja tuntui omaankin ahteriin varsin hyvälle. Pouta jäi vielä koulusatulan kanssa kentällä reippailemaan Marian kanssa. Kivalle tuntui kuulema hevonen ylipäänsä.

Tallilla tulee tapahtumaan muutoksia, suhteellisen suuriakin ja myös Jenni antoi siunauksensa meidän hurjalle ratkaisulle. Aiomme tai emme aio vaan muutamme tallimme pihattotalliksi. Muutos voi olla pysyvä tai väliaikainen, sitä ei voi tietää. Huomenna tulee kirvesmiehemme katsomaan oviasioita ja pyrimme tekemään muutoksen mahdollisimman pian. Karsinat saa purettua muutamassa tunnissa, mutta oven tekeminen pihattoon teettää hieman hitsaushommia. Laitamme pesupaikan kohdalla olevaan oveen liukuoven, josta on käynti siis pihattoon. Siihen hankitaan lämpöoviverho kovien pakkasien varalle. Hevosten oviaukko tarhaan pysyy luonnollisesti koko ajan auki ja siihen jätetään olemssa oleva ovi varalta paikallaan, jos iskee vaikka 30 asteen pakkaset. 

Kuivituksena ainakin tämän talven on turve, koska olkea ei saada ja koska kaikille olkea ei voi muutenkaan käyttää kuivikkeena. Perusteluna tähän on kyllästyminen p***an mättämiseen ja erityisesti heinien ees sun taas kantamiseen ja suurimpaan inhokkiin; jokapäiväiseen LAKAISEMISEEN! Näin ollen tallin siivoustoimenpiteet nopeutuvat, kevenät ja helpottuvat ylipäänsä. Aamuin illoin tehtävät hevosten sisälle ja uloslaitot tulevat olemaan historiaa. 

Ainiin ja en muistanut kertoa, että harrastin hippimäistä hevostoimintaa viikonloppuna. Menin hakemaan Poutaa hieman mutaisesta tarhastamme ratsastussaappaat jalassa ja huomasin paalilla olevani nilkkoja myöten mudassa. Siirsin Poudan heinäkaukalon luo ja hyppäsin siitä selkään. Ratsastettiin naturel portille, josta Tallimies päästä meidän sisään. Kätevää! Joten hippimeininki jatkukoon tulevan pihattotallin merkeissä! 

Ps. Töissä on mielenkiintoista. Onneksi lapset on tosi ihania ja suurin osa aikuisistakin :)