Lepo on pidetty, hyvästi viikon lorvailu, tervetuloa seuraavat yhdeksän viikkoa. Niin, tämä projekti jatkuu vielä viisi viikkoa ja ajattelin ilmoittautua lisäajalle, joka on neljä viikkoa. Katsotaan muuttuuko mieli viiden viikon päästä =D
Pouta oli tiputtanut aika upeasti vasemman etujalan kengän, oli lohjennut koko kavio kärjestä tosi pahasti. Poudalla on sellainen "sorkkakavio", eli jos on ilman kenkää päivänkin, niin keskeltä kaviota lohkeaa takuuvarmasti pala ja kavio näyttää enemmän sorkalta. Niinpä äkkiä Tallimies hätiin ja saatiin uusi kenkä tilalle. Samalla onnistui koko kavion vuolu. Ennen lauantain CR-tuntia täytyy kyllä vähän kengitellä lisää.
Matkaan siis päästiin pienen kengittelyepisodin jälkeen. Pouta oli viikon huilin jälkeen hieman energinen, ihan vaan lievästi. Meno oli kuin pikakävelyä ja meinasin tippua kesken lenkin. Pouta pelkäsi olevinaan kaikkea. Tippuminen meinasi tapahtua kylällä päin olevalla lenkillä kun käveltiin metrin päästä nuotiopaikkaa, jonka tod.näk. metsästäjät olivat jättäneet metsänreunaan. Oli laitettu kivet nätisti ympyrään ja keskellä oli nokisia puita. Nuotion kohdalla sai semmoisen sätkyn, että lensi jalustinkin jalasta, sekopää hevonen. Seuraava kohtaus sattui latulenkillä, missä oli koululaisten rasti puussa. Se oli maailman pelottavin asia se. Koska käytös oli vähintäänkin huvittavaa, kerroin loppumatkasta Poudalle, että tämän johdosta kotona odottaa laukkaaminen kentällä. Ehkä ymmärsi, koska käänteli korvia siihen malliin ja käveli loppumatkan kotiin kiltisti.
Mennessä kuvasin noin 15 minuuttia maastoilua Ossin GoPro -kameralla. Teen kouluun yhden syventävän tehtävän ammatillisesta kasvusta ja koska luovia ratkaisuja pitää käyttää, niin yhdistän hevoset ja asiakastyön. Ei ehkä äkkinäisesti juolahda mieleen. Videosysteemi on varmasti tosi kotikutoinen, mutta uskoisin, että siitä tulee mielenkiintoinen kun lisään siihen tarinan.
Kentällä sitten olikin käsissä mukavan reipas hevonen. Ei tarvinnut käskeä eteenpäin, vaan laukka oli ihanan pyörivää ja Pouta teki mielellään töitä. Otettiin laukka molempiin suuntiin isoilla kuvioilla, vähän etupäätä siirreltiin ja tehtiin laukassa vasta-asetuksia. Lopuksi otettiin ravia ja käveltiin loppukäynnit laitumella.
Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Koska Pouta oli aika hikinen ja alkoi vettä ripeksiä, niin laitettiin sadeloimi pienten pulleiden lihasta suojaksi.
Itse suuntasin illalla vielä viikottaiseen kahvakuulaan ja tuntui, että kuolema korjaa. Sain luvan lisätä ruokavaliooni vähän hiilihydraatteja, koska on energiat tosi vähissä. Koska tänään se ei vielä onnistunut, niin oli pakko syödä ennen kahvakuulaa rahka, olisin varmaan muuten pyörynyt. Kahvakuulaope on nimittäin vähän tiukkatäti, eikä se homma ole ihan kevyttä pikkukuulien heiluttelua. Onneksi oman pt:n ohjaajakoulutus lähenee.... Hehehee, oma lehmä ojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti