Vallun kuvia

Olen unohtanut laittaa kuvia toissakertaiselta CR-tunnilta. Kiitos Jennille kuvista, jotka on otettu hassun hauskalla kameralla =)

Alkusäätöä, ratsastaja säätää jotain ohjien kanssa.

Vallu vielä rauhallinen...

...kunnes oli vuorossa laukkatehtävä. Pieni kammotus laukata Vallulla, vaikka itse laukka on täydellistä, mutta äkkipysähtyminen ja pelko kaatumisesta jännittää koko ajan.

Ja taas mennään.

Laukan jälkeen ravissa oli pituutta =D

Pouta kentällä

Pouta sai liikutusta myös tänään. Hieman oli aluksi jumissa, mutta lämpeni sitten kivasti. Tempoa oli sopivasti, eikä tarvinnut koko ajan pyytää liikkumaan. Itsellä oli alla salitreeni ja jalat oli hieman juntturassa, joten otti ihan kunnon päältä ratsastella. Kentällä tehtiin kiemurakaariuraa, jossa vaihdeltiin askellajia ja tehtiin suoralla kohdalla aina isohko laukkavoltti sille puolelle mille sattui huvittamaan. Laukkaa otettiin aika paljon isoilla ympyröillä ja lopuksi ihan parit hypyt pystyestettä molempiin suuntiin. Loppukäynnit jolkoteltiini pellolla.

Pouta kentällä

Maria kävi liikuttamassa Poutaa. Lisää voi lukea suoraan täältä:Pari Pouta päivää

Usva vuolussa

Usvan kynnet ovat kunnossa. Antti käväisi vuolemassa ja hienosti käyttäytyi varsan kuvatus. Usvan kaviot kasvaa kengittäjänkin mielestä hyvässä asennossa, vaikka pituutta aina tulee, niin siitä huolimatta malli pysyy hyvänä. Usva suhteen pitäisi aloittaa jälleen ratsastustoimet, sekä syksyn aikana myös ohjasajo. Kuitenkin haaveissa olisi joskus Usvalla ajellakin... Toivottavasti ei jää vaan haaveeksi.

Vallu ja Pouta CR - ratsastustunnilla

Jo oli aamuherätys. Hepat kerkesivät tunnin olla ulkona aamulla ennen ratsastustuntia, joka alkoi klo 8.30! Aivan liian aikaista. Tosin tuli ihan reipas olo itse tunnin jälkeen, mutta tallille valuva porukka oli vähintäänkin hieman unisen oloista. Ainut kuuden porukasta, joka osoitti jo tallilla pirteyden merkkejä oli Vallu. Tottakai, meikäläisen ratsu. Vallun alkukäynti oli jo hyvin reipasta kävelyä ja sama meno jatkui muissa askellajeissa.

Muutoin meni hyvin, mutta energiaa meni eri toteen Vallun pidättelemisessä. Ihan tunnin aluksi opettaja työnsi pallot nivusten alle ja siinä sitten etsittiin oikeaa asentoa satulassa. Sen jälkeen pallot siirrettiin sisäreisien alle ja sillä haettiin ymmärtääkseni sitä, että lonkat aukeaisivat oikein. Tämän jälkeen tehtiin isolla pääty-ympyrällä ravi-käyntisiirtymisiä ja sen jälkeen oli vuorossa laukkatehtävä. Hieman pelotti Vallulla laukkailu, mutta hengissä selvittiin. Vauhtia piisasi ja jännitti Valten tasapaino. 

En tiedä menikö tunti hyvin vai huonosti, mutta Vallu oli hikinen ja loppuajasta huomasi, että alkaa hyytyä pappa tosi pahasti. Kuitenkin istuin välillä pitkiäkin pätkiä kyydissä harjoitusravissa, joten jotain edistystä sen suhteen tapahtunut. Ken on Vallulla harrastanut harjoitusravia, tietää mistä on kyse =) Mutta kivaa oli. Katsojat sen sijaan vetivät hirsiä ja kostoksi suunniteltiin pieni jäynä, kunhan joskus itse tunnille selviävät... Sitä odotellessa ;D

Ja Maria tosiaan reippaili Poudan kanssa. Alkutunnista Pouta yritti testata pienillä tammakohtauksilla ratsastajan hermoja, mutta oli parantunut loppua kohden. Liekö pientä mielenosoitusta, kun Maria ollut Savon mailla ja tainnut olla vaan Poudalla ikävä luottoratsastajaa...

Jaa, mutta viikkotreeni nro 6 odottelee liikuntasalin kentällä... Sinne tästä mars. Ratsastustunnin aikana ei kaloreita palanutkaan varmaan kuin muutama vaivainen satanen. Gröhöm.

Pouta kengityksessä ja treeniä

Pouta saikin tänään vasta kengitystä, itse asiassa parasta aikaa. Huomenna ratsuillaan valitettavasti hieman "kylmiltään", mutta siinähän ei ole mitään uutta. Onneksi sai nämä kenkäasiat nyt kuntoon ja kenttäkin sai pienen lanauksen uran osalta. Mutta huomista CR-valmennusta kovasti odotan. 

Eilen tein viikkotreenin. Oli varmaan yksi näiden viikkojen kamalimmista. Kuvassa olen vielä tekemässä lämmittelyä. Huomatkaa todella tyylikäs asu! Ihan kehtasin tuossa yhdistelmässä mennä kentällä, kun tiesin, ettei siellä ole ilta aikaan ristinsielua. Itse treeni koostui neljästä liikkeestä. Ensin juostiin x matka ihan täysillä, sen jälkeen saksipotkuja mitä lie selällään ja kolmantena kamalin, eli askelkyykkyjä. Ensinnäkään näiden polvieni takia en pysty tekemään kyykkyjä ja toisekseen, kun edellispäivän sali reilun parin viikon tauon jälkeen painoi alla, oli välillä (tai oikeastaan koko ajan) askelkyykyt aika tuskaisia. En pystynyt lähellekään tekemään liikettä niin kuin pitäisi. Viimeisenä tehtiin mahallaan supermiesliike. Tätä tehtiin x minuuttia (eli liian kauan) ja kerkesin siinä ajassa tehdä viisi kierrosta. Ihan kamala treeni! Huomenna kerran vielä, mutta tämä ei jää ohjelmistoon =) Onneksi naapurin rouva lähtee treenikaveriksi. Hän on ollut tällä viikolla salitreeneillä mukana ja on mukavaa tehdä jonkun kanssa yhdessä.

Koska olen taipuvainen jonkin sortin hulluuteen eli itseni piiskaamiseen, ilmoittauduin juuri BC:n jatkoajalle. Eli tämän "perusosio" päättyy 25.10 ja BC+ jatkuu 2.11. Eli siinä kerkeää viikossa hankkia kaiken sen takaisin, mitä on onnistunut hävittämään edellisenä kymmenä viikkona ;D

Ja meidän tallin lattiakaivossa asustelee sammakkoperhe. Kaksi isoa sammakkoa, yksi keskikokoinen ja yksi pieni. Kuvassa pienin yrittää kiivetä seinämää pitkin ylös. Lasten kanssa ihmetellään otuksia joka päivä. On ne aika yök.

Vallu kengityksessä

Vallu sai tänään perusteellisen kengityksen. Takaset olivat jo vähän "levinneet" ja kengät lompsusivat joka jalassa. Vallun kaviot ovat kyllä tätä nykyä aika hienon näköiset ja kelepaa nyt mennä. Huomenna toivottavasti vuorossa Pouta...

Tuulikumpu on Instagram

Sivun reunassa palkki, kokeilkee piäsettekö Instagramiin.

On sen verran mystinen paikka,
etten tajua sen käyttämisestä yhtään mtn =D

Vallu maastossa

Vettä on sadellut koko aamun, mutta Vallun kanssa onnistuttiin käymään maastossa ilman kastumista.

Vallu käyttäytyi muuten lähes yhtä päättömästi kuin Pouta eilen, mutta ei sentäs säikkynyt mitään. Mietin, että voiko myös väkirehun aloituksella olla jotain tekemistä ylienergisyyden kanssa. Puoli litraa kauraa päivässä saa näköjään myös ikämiehen vauhdikkaammaksi. Menomatkalla Vallu hirnahteli koko ajan kotiväelle ja yritti jopa kääntyä kerran takaisin. Päästyämme Saavalla hiekkatielle otettiin ravia, jostakos pappa intoutui.

Pieni ylämäki uskallettiin jopa laukata. Loppumatka käveltiin kiltisti takaisin kotiin. Kotimatka meni ilman suurempia höpsöilyjä ja Vallu ilmiselvästi innostui kun sai vähän laukata. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Laitettiin ihan kunnon sadeloimi, kun vettä alkoi tulla taivaan täydeltä.

Tallilla tapahtuu. Oljen saanti näyttää tänä syksynä erittäin epätoivoiselta ja päätettiin kokeilla turvetta. Poudan karsina siirrettiin turvekuivitukselle jo viikko sitten, nyt on loput karsinat tänään vuorossa. Tallimies tuo kaupungista tullessaan ison pyöröpaalin turvetta. Tyhjensin Vallun, Tuiskun ja Usvan karsinat valmiiksi sitä varten. Saa nähdä miten käy pakkasten aikaan, hakataanko taas umpijäässä olevaa turvepatjaa, kiitos tallin mitättömien routaeristysten.

Pouta maastossa ja kentällä

Lepo on pidetty, hyvästi viikon lorvailu, tervetuloa seuraavat yhdeksän viikkoa. Niin, tämä projekti jatkuu vielä viisi viikkoa ja ajattelin ilmoittautua lisäajalle, joka on neljä viikkoa. Katsotaan muuttuuko mieli viiden viikon päästä =D

Pouta oli tiputtanut aika upeasti vasemman etujalan kengän, oli lohjennut koko kavio kärjestä tosi pahasti. Poudalla on sellainen "sorkkakavio", eli jos on ilman kenkää päivänkin, niin keskeltä kaviota lohkeaa takuuvarmasti pala ja kavio näyttää enemmän sorkalta. Niinpä äkkiä Tallimies hätiin ja saatiin uusi kenkä tilalle. Samalla onnistui koko kavion vuolu. Ennen lauantain CR-tuntia täytyy kyllä vähän kengitellä lisää.

Matkaan siis päästiin pienen kengittelyepisodin jälkeen. Pouta oli viikon huilin jälkeen hieman energinen, ihan vaan lievästi. Meno oli kuin pikakävelyä ja meinasin tippua kesken lenkin. Pouta pelkäsi olevinaan kaikkea. Tippuminen meinasi tapahtua kylällä päin olevalla lenkillä kun käveltiin metrin päästä nuotiopaikkaa, jonka tod.näk. metsästäjät olivat jättäneet metsänreunaan. Oli laitettu kivet nätisti ympyrään ja keskellä oli nokisia puita. Nuotion kohdalla sai semmoisen sätkyn, että lensi jalustinkin jalasta, sekopää hevonen. Seuraava kohtaus sattui latulenkillä, missä oli koululaisten rasti puussa. Se oli maailman pelottavin asia se. Koska käytös oli vähintäänkin huvittavaa, kerroin loppumatkasta Poudalle, että tämän johdosta kotona odottaa laukkaaminen kentällä. Ehkä ymmärsi, koska käänteli korvia siihen malliin ja käveli loppumatkan kotiin kiltisti.

Mennessä kuvasin noin 15 minuuttia maastoilua Ossin GoPro -kameralla. Teen kouluun yhden syventävän tehtävän ammatillisesta kasvusta ja koska luovia ratkaisuja pitää käyttää, niin yhdistän hevoset ja asiakastyön. Ei ehkä äkkinäisesti juolahda mieleen. Videosysteemi on varmasti tosi kotikutoinen, mutta uskoisin, että siitä tulee mielenkiintoinen kun lisään siihen tarinan.

Kentällä sitten olikin käsissä mukavan reipas hevonen. Ei tarvinnut käskeä eteenpäin, vaan laukka oli ihanan pyörivää ja Pouta teki mielellään töitä. Otettiin laukka molempiin suuntiin isoilla kuvioilla, vähän etupäätä siirreltiin ja tehtiin laukassa vasta-asetuksia. Lopuksi otettiin ravia ja käveltiin loppukäynnit laitumella. 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Koska Pouta oli aika hikinen ja alkoi vettä ripeksiä, niin laitettiin sadeloimi pienten pulleiden lihasta suojaksi. 

Itse suuntasin illalla vielä viikottaiseen kahvakuulaan ja tuntui, että kuolema korjaa. Sain luvan lisätä ruokavaliooni vähän hiilihydraatteja, koska on energiat tosi vähissä. Koska tänään se ei vielä onnistunut, niin oli pakko syödä ennen kahvakuulaa rahka, olisin varmaan muuten pyörynyt. Kahvakuulaope on nimittäin vähän tiukkatäti, eikä se homma ole ihan kevyttä pikkukuulien heiluttelua. Onneksi oman pt:n ohjaajakoulutus lähenee.... Hehehee, oma lehmä ojassa.

Lepoviikon päätös

Operaationi "Isona minusta tulee pienempi" tankkauspäivä oli tarpeen, mutta sen kautta huomasin erikoisia asioita itsestäni. Vaikka ei periaatteessa ole ihan sama mitä suuhunsa laittaa, niin ruoan määrällä näyttää olevan enemmän merkitystä itselle kuin laadulla, ainakin tälläisessä ääritilanteessa, jossa täytyy valita nälän ja ruoan laadun suhteen. Joten siis keskivertoeväätkin on ihan jees, meikäläisen tapauksessa sekin voi olla hieman yläkanttiin. 

Aamupalalla söin ison annoksen riisipuuroa ja mehukeittoa. Riisipuuroa on tehnyt koko ajan mieli, yleensä syön sitä vaan jouluna. Kylkeen ruisleipää, jossa oli VOITA, JUUSTOA ja METVURSTIA. Ah, niin hyvää! Jälkiruoaksi edellispäivän marjapiirakkaa. Tämä oli päivän onnistunein ateriakokonaisuus!

Lounaalla söin ihan perinteistä makaronilaatikkoa, sekä sen kanssa ketsuppia ja join piimää. Tavallista, mutta hyvää! Opparin tarkistelu meni välipalalla sitten joutuisasti suklaavanukkaan kanssa.

Päivällisen jälkeen söin pienen pussin karkkia. Tosin annoin lapsille puolet, kun en jaksanut kaikkia syödä. Otto söi noita karkkeja pari viikkoa sitten ja näytti tosi hyville. Mutta olivatkin tosi pahoja, en osta niitä en ikinä. Velvollisuuden tunnosta söin väkisin pussin loppuun. Pitkin päivää napsin kyllä Ossin synttäriherkkuja, mutta en mitenkään ahtamalla.

Illalla parkkeerasin television ääreen sipsien ja dipin kanssa. Näitäkään ei uponnut kuin vähän, ei vaan yksinkertaisesti pystynyt syömään. Sama koski iltapalaa, jotka olivat tulisia kanansiipiä.

Paljon on elimistössä siis tapahtuntu viiden viikon aikana, koska ruokamäärät on suhteellisen pieniä mitä pystyy syömään kerralla. Vaikka tankkauspäivän eväät olivat aika lailla samankokoisia määrällisesti (ei sisällöllisesti), niin ei ollut nälkä! Ajatelkaa viiden viikon aikana oli ensimmäinen päivä, ettei nälän tunnetta ollut. Oli siis ihan sama, vaikka olisi vetänyt puuroa koko päivän, kunhan sitä on riittävästi. Nälkä ei sovi mulle. Eli ainakaan anoreksiaan sairastumista on turha pelätä =D

Pieniä vatsanpuruja tuntui päivän aikana, mikä johtui varmaan enemmän ruoan laadusta kuin määrästä. Olin tyytyväinen tankkauspäivään ja siihen, että se eteni hallitusti. Seuraava päivä olikin sitten aivan kamala. Nälkä oli entistä kovempi ja vähän itketti eväiden määrä. Mutta kuitenkin tuntui tosi turvalliselta ja helpottavalta palata tiukkaan ruokavalioon, kun jää huoli pois, että onko mikäkin nyt luvallista syödä. Asialla on siis kaksi puolta.

Onneksi meillä oli lasten kanssa lauantaina aika samanlaiset eväät. Lapset olivat innoissaan, kun saivat tsempata äitiä. Pieni ero vaan siinä, että äitiparka joutui punnitsemaan eväänsä ja söi varmaan vähemmän kuin eskari-ikäinen... No mutta, kohti näkyviä vatsalihaksia!

Lepoviikko

Tällä viikolla on LEPOVIIKKO ja sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Nyt on sen verran ollut tiukkoja viimeiset neljä viikkoa, että päätin levätä koko viikon. Näin on siis lupa tehdä. Tankkauspäivä häämöttää perjantaina ja huomenna marssin kauppaan ostamaan tarvittavat herkut ja eväät. Sunnuntai-iltana alkoi kurkkukipu ja sen vuoksi jäi kahvakuulakin käymättä maanantai-illalta. Nyt otan levon kannalta tämän viikon, koska ensi viikolla jatkuu armoton treeni. Mutta edelleen siis kärsin jatkuvasta nälän tunteesta, mutta muutosta tapahtuu. Paino on tippunut kohta kolme kiloa, tavoite oli viisi. Kiinteytymistä on tapahtunut vähän joka puolelta. Eniten rinnan ja lantion alueelta. Housut tippuu oikeasti jalasta. Muutoin olo on mitä mainioin, jos muistaa olla ajattelematta ruokaa.

Tässä on esimerkit päivän eväistä:

Aamiainen. En ole kaurapuuron ystävä ja voin sanoa, että en tiedä jatkanko sen syömistä kun tämä projekti on ohi. Tavan puuro ei oikein uppoa, mutta Alku puuron saan joten kuten alas.

Ateria nro 2. Laiskuus alkaa nostaa päätään kuukauden kokkailun jälkeen. Tulee vähän tehtyä turhan yksinkertaisia eväitä.

Välipala. Tästä ei tule kuin kiukkuiseksi. Purkki rahkaa ja mehukeittoa.

Ateria nro 3. Tässä oiottu paljon, ei ole jaksanut tehdä mitään uunijuureksia tai keitellä mitään.

Iltapala. Epämääräinen mössö on kalkkunatomaattimunakasta. Näyttää pahalta, mutta maistuu hyvältä. Iltapala on niin pieni, että nälkä on jo nukkumaan mennessä. Yöllä on hirveää kun herää nälkään.

Ehkä postailen tankkauspäivän eväät. Voi olla, että kerkeän syödä ne ennen kuin saan otettua kuvan.

Ps. Tällä viikolla on ihan sama, vaikka Pouta lihoisi sata kiloa lisää. Nyt ei pysty ajattelemaan omaa napaa pidemmälle.

Ps2. Opinnäytetyön tekemiseen on aikaa enää reilu viikko. Sen jälkeen on aikaa vaikka mihin (niin varmaan) ja elämästä puuttuu sisältö kun ei ole sitä proggista enää käsillä. Tänään soiteltiin tutoropettajan kanssa ja näyttää siltä, että sosionomin paperit tulee kuin tuleekin joulukuussa :D Sitten on aihetta juhlaan!

Pouta ja Vallu maastossa

Pienehkön muistikatkojen jälkeen tultiin tulokseen Hannelen kanssa, että olimme päättäneet maastoilla tänään. Tosin kumpikaan ei muista, että oliko siitä nyt sitten päätetty vai ei. Hyvä että lähdettiin, myös Jenni kummitteli meidän mukana erikoisine hirvikärpäshuppuineen ;D

Käytiin kävelymaasto pienen soramontun takaa metsän kautta. Aikaa meni 70 minuuttia ja matkaa kertyi varmaan reilut 7 kilometriä. Sää oli täydellisin syksysää, johtuu varmaan siitä, että meillä on Tallimiehen kanssa 12. hääpäivä. 12 vuotta sitten oli sää huomattavasti koleampi ja harmaampi. Ja siis asiaan, hepat olivat mennessä vähän nihkeitä, mutta kotiinpäin sitten huomattavasti reippaampia. Vallua kiusasi alkumatkasta muutama hirvikärpänen ja polttiaisparvet olivat valtaisat. Metsässä kuitenkin ötökät jättivät meidät rauhaan. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja hepat pääsivät takaisin tarhaan. Hannele jatkoi vielä Skipin ratsastuksella kentällä.

Tallimies muisti taas, minä en tietenkään saanut aikaiseksi edes korttia hankittua. Se on aina näin päin. Huom, suklaasta on syöneet lapset pään, en minä. Onnea meille (sydän).

Ps. Kiitos Susannalle hauskasta linkistä, laitan sen tännekin. Tuli ihan meidän Tuisku mieleen :)
Mitäs synnyit hevoseksi

Tuisku maastossa

Tänään maastoilukaveriksi lähti Tuisku. Olen niin väsynyt tästä dieetti-kouluviikkoyhdistelmästä, etten kykene minkäänlaiseen ylimääräiseen aktiviteettiin. Jos tästä viikosta selviää, niin ihme on. Olen niin finaalissa tämän syömishomman kanssa, että tirautin illalla itkut kun oli niin kova nälkä. Mieli kuitenkin huomattavasti parani kun pääsin Tuiskun kanssa maastoon. Kierrettiin iso soramonttu, koko matka kävellen, vaikka Tuisku yritti tarjota vaikka minkä moista pikakävelyä.

Tuisku sai tallilla kunnon leipävenytykset ja öljyä vähän joka puolelle. Pääsi hetkeksi vielä tarhaan muiden kanssa. Tallimies siirsi syksyn ensimmäisen kuivaheinäpaalin ja taitaa olla sen merkki, että syksy on oikeasti alkanut ainakin meidän tiluksilla. Myös Late sai oman paalin ja kaveriksi siirtyy lähipäivinä pikkupässit. Myös pikku-uuhet saavat kuivaa heinää jahka Tallimies Helsingistä loppuviikolla kotiutuu. 

Eli koska on kouluviikko ja pyörittelen tätä olotilaa yksikseni, annoin itselleni hevosvapaan loppuviikon siltä osin. Stressi vaan pahentaa tätä olotilaa. Kyseessä on nyt oikeasti henkiin jäämistaistelu.

Talvi tullee

Trio liinakoita.

Joukkoon eksyneet värivirheelliset ;D

Kivi on pudonnut harteilta. Talvitarha on kunnossa, hepat sisäpuolella, laidunkausi ohi. Paitsi syömistä on talvitarhassa ihan urakalla, kun se uudistettiin alkukesällä. Ensi yönä hepat ovat sisällä ja varmaan aika monena tulevana yönäkin. Sisällä saavat kuivaheinää, niin tulee totuttelua siihenkin. Nyt on iso laidun taas ratsastuskäytössä.

Energiat vähissä

Nyt on varmaan projektin "Isona minusta tulee: pienempi" -projektin tiukin viikko. Olen niin vähillä energioilla, että vaan huippaa koko ajan. Sain ohjeeksi punnita suolan, koska näyttää siltä, että en saa suolaa tarpeeksi. En ole suolaa punninnut ja kun punnitsin huomista varten tarvittavan suolamäärän, niin se on vähemmän kuin mitä olen käyttänyt. Eli ei ainakaan pitäisi johtua siitä, vaan yksinkertaisesti siitä, että ei riitä eväät mulle. Saan lisätä myös kahdelle aterialle hieman rasvaa. Kohta on tankkauspäivä, odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti ensi viikolla saisi jo ohjeet sen suhteen.

En jaksanut näillä energioilla mitenkään ratsastaa tänään, vaikka oli tarkoitus. Tehtiin aitaa, koska hevoset on saatava pikimmiten talvitarhaan. Saatiin loput tolpat kaivurilla paikalleen ja aloitettiin langan kiinnitys. Homma jatkuu huomenna ja hevoset pääsevät sinne hetmiten kun langat kurottu kiinni. En usko, että huomennakaan ratsin, koska nyt on tärkein saada hepat aitaukseen. Lauantain olen koko päivän poissa, sunnuntaina on sitten uusi yritys hevostelun suhteen.

Helmi yritti auttaa lankojen kanssa... Kuten myös Otto. Hajosi parit kahvat ja langat meni ihan sekaisin.

Illalla istuskeltiin Harmin kanssa karitsoiden aitauksessa. On se outo kissa, ei voi muuta sanoa.

Pouta kentällä

Raahauduin tallille, vaikka olisi mieli tehnyt käpertyä sohvalle viltin alle. Viime viikon "lepopäivät" olivat ihan vitsi, mitään sellaisia ei ollut. Huomenna sellainen tulee pakosti, kun on aamulla hieronta. Tänään mentiin Poudan kanssa kentällä ja olipa meillä mukavaa!

Tehtiin paljon laukkaharjoituksia eli toisin sanoen siirtymisiä. Haluan, että Pouta on herkkä nostoavuille ja olen mielestäni löytänyt nyt ne asetukset, joilla saan sen itse ainakin siirrettyä laukkaan helposti. Yleensä onnistuu, aina ei ihan juuri sillä askeleella kun on tarkoitus. Poudalla kun tekee vaikka käynti-laukka siirtymisiä tosi monta peräjälkeen, se herkistyy ja sen jälkeen nostaminen tapahtuu puoliksi ajatuksen voimalla karkeasti sanottuna.

Aikamme kentällä reippailtua alkoi vettä satamaan. Tehtiin loppuverkat kevyessä ravissa ja lähdettiin kävelemään maastoon. Siinä vaiheessa tuli vettä ihan kaatamalla ja kastuttiin ihan litomäräksi. Tallilla tehtiin vasta sisällä leipävenytykset. Poutahan pysyy pesupaikalla irti, kun käyn viemässä varusteet ja vaihtamassa omat kamppeet. Noh, tänään ei ensimmäistä kertaa pysynyt. Olin riisumassa ratsastussaappaita, kun näin leveiden ovien kohdalta selkäni takaa, että Pouta käveli näköpiirin ohi. Mokoma tollukka. Kiskoin hevosen talliin etutukasta sisään ja nuhtelin kovin sanoin. Joku uppiniskaisuu kohtaus näytti olevan, koska näytti siltä, että ei aio totella.

Tästä osoituksena ei suostuntu seisomaan niillä sijoillaan mihin hevosen jätin, vaan monen takaisin ruotuun palauttamisen jälkeen (eli peruuttamisten jälkeen) iskin päitset päähän. Eihän tämmöinen peli vetele, että kuljetaan silloin kun itse tahtoo ;D

Pouta sai varalta loimen, vaikka sade alkoikin tauota. Hieno tuplasateenkari oli magee.

Treenilöissä tapahtui tänään uusi viikon 3 viikkotreeni. Aika kiva, mutta aika tiukkaa toimintaa. Tehdään treeni kahvakuulalla ja jumppapallolla. Olen oikeasti luullut, että mulla on suhteellisen hyvä kunto, mutta sitä kyllä koetellaan nyt. Hyvä vaan. Operaatio "Isona minusta tulee: pienempi" edistyy hyvin ja kiinteytystä tapahtuu. Kohti vatsalihaksia, naurakaa vaan, mutta joskus ne vielä näkyy.

Kokeilin Alku puuroa, oli aika hyvää. Uppoaa paremmin kuin taviskaurapuuro. Myös Arlan makurahka menee hyvin alas ja on sopivan kokoinen. Aamulla pitää syödä rahkaa 200g ja Valion rasvaton maitorahka painaa 250g, mikä aiheuttaa ärsyttävää mittailua. Lecithin loppuu onneksi parin viikon sisällä ja aion korvata ne luonnollisemmin eli cashewpähkinöillä. Tämänkin sain tietää vasta sen jälkeen kun olin jo tilannut nuo yökön makuiset rasvapallerot.