Tytöt kentällä

Ensin oli vuorossa itse varsa. Tämä paikallaan seisominen tulee olemaan näköjään perustavan laatuinen haaste tässä meidän ratsuelämän aloituksessa.

Toki suurin ongelma on siinä, että Usva ei ymmärrä vielä pohkeita, mikä tietysti kuuluu asiaan. Olen opettanut liikkeelle lähdön ja pysähtymisen ääniavuilla, jotta ohjia ei tarvitsisi heti kovin nykiä. Maasta käsin ne onnistuu, selästä käsin enimmäkseen pysähtyminen.

Ratsastuskuvat ovat kammottavia, mutta kyllä se tästä vielä paranee. Nyt ensimmäistä kertaa mentiin ilman Tallimiehen taluttamista, Usvaa riepoo kovasti jos joku kävelee vain vieressä, saati yrittää ohjailla maasta käsin. Muutaman kerran tuli onnistumisen hetki ja Usva äkkäsi, että kun virtahepo selässä sanoo käynti ja puristaa pohkeita, täytyy lähteä kävelemään. Niin.

Onneksi Skipi reippaili samaan aikaan kentällä ja saatiin lainaksi raippa. Ja en, en ole läiskinyt varsaa. Otin sen käteen sen takia, että ohjasajossa meillä on käytössä ohjasajoraippa ja sillä voi kevyesti takapuolelle hipaista vinkiksi liikkeelle lähdöstä, joka tälle yksikölle näyttää olevan se vaikein vaihe. On käytetty ohjasajossa raippaa siis tukena ja näytti toimivan nyt tässä ratsastuksessakin.

Haasteellista tulee olemaan, mutta tuntuu aika mielettömältä olla oman varsan selässä! Tästä on vaan suunta eteenpäin, ihan sanan kirjamellisessa merkityksessä.

Seuraavana oli vuorossa Pouta. Eilisen lorvailupäivän aikana ei jaksanut kovin paljoa reippailla. Pouta oli erittäin miellyttävä ratsastaa. Vasen kylki tuntuisi olevan sillä vähän "ei niin vetreä", joten täytyy yrittää nyt ratsastuksellisesti vähän jumpata sitä ja miksei hieroakin. Kentällä mentiin puolituntinen tehden enimmäkseen ympyröillä hommia ja vähän keskihalkaisijalla myös väistöjä. 

Loppukäynnit kävimmä pellolla ja kierrettiin savottalenkki. Ja Jenni, älä lue seuraavaa; pellolla oli ihan kunnon tassun jäljet. Niissä oli neljän anturan jäljet ja ne olivat aivan valtavat. Veikkaan isoa ilvestä tai sutta, joka on reippaillut siitä. Jännittävää. Ne tulivat isolta tieltä ja menivät peltojen poikki jonnekin päin...

Koska meille tuli tänään talvi, niin Pouta piti loimittaa ratsastuksen jälkeen.

***********

Tänä viikonloppuna lapset saatiin jaettua pitkin pitäjiä ja ollaan saatu olla rauhassa. Perjantai-ilta alkoi ravintolaruokailulla ja elokuvissa käynnillä. Luokkakokous elokuva oli erittäin hauska, jos vaan sen tyyppinen huumori uppoaa, meihin uppoaa. Lauantai eli eilinen menikin koomassa, Tallimiehen puheiden mukaan totaaliväsymys johtui siitä, että lapset olivat poissa, eikä tarvinnut skarppina pysyä pääluvusta. Eli pahoittelut meidän pelikavereille, ei jaksettu pelata... Salivuorollakin iski väsymys ja oltiin ihan raatoja kotona. 

Mökillä jaksettiin illalla käydä tarkastamassa vähän tilannetta. Vesi on todella alhaalla ja suunniteltiin merkittyjen puiden kaatamista.

Iloksemme saanemme Anssin Nurmeksesta vappuviikonloppuna savottahommiin, joten katsotaan miten käyp. 

Pappa oli irroittanut tikkaat, kun jää oli meinannut viedä ne mukanaan. Vesi on yleensä laiturin yläpinnassa, joten yli metrin on laskenut nyt vesi. 

Tänä aamuna aloitettiin aamu ihan kunnon eväillä. Vähän niinkuin englantilaiseen tyyliin... Juu ja ei ole vielä nälkä, kello on kohta yksi.