Kyllä, olimme Tallimiehen kanssa 100 päivää herkkulakossa. Vaikein hetki oli ehdottomasti laskiaisena, koska ei saanut syödä laskiaispullia. Onneksi en ole edes makeiden herkkujen perään, joten ei tehnyt tiukkaa. Vielä en ole korkannut suklaalevyä, jonka Tallimies ystävällisesti oli kera kukkien ja kortin ostanut. Kerkeäähän tässä vielä. Tallimiehen itsekuri petti jo klo 00.01 ja oli vetänyt kitusiinsa karkkia näköjään ihan reilusti.
Tallimies oli koko viikon Mikkelissä, mikä tarkoitti sitä, ettei hevosteluun ollut minkään sortin mahdollisuutta. Eilen meille tuli viikonlopuksi tukilapset (pojat 2 kpl) ja se tarkoittaa sitä, että nyt viikonloppunakaan ei tod.näk. kerkeä, mutta katsellaan. Kuvassa Otto ja D. leikkivät kuivuneella hiekka-alueella. Meillä kyllä lunta piisaa vaikka muille jakaa.
Valma paistetteli vieressä auringossa. On taas arestinarun päässä kun toilaillut taas pitkin isoa tietä. Ärsyttävä pikkupiski. Muutoin Valma on rahoittunut, kiitos homeopaattisten eläinkokeiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti