Päivän tärkein uutinen on ehdottomasti meidän tallin vanhimman asukkaan syntymäpäivä. Meidän tallilla asustava Skipi, vuonohevonen täytti tänään huikeat 25 vuotta! En muistanut ottaa Skipistä kuvaa, mutta ottanen sen lähiaikoina. Skipi on täydessä terässä oleva papparainen, joka mennä viuhottaa täyttä häkää. Onnea siis Skipille ja omistajalle myös, vielä on useita vuosia edessä päin!!
Ihanaa, että tässä meidänkin arjessa tapahtuu välillä jotain ihania asioita ja voi aidosti iloita näin hienoa etappia, kun hevonen täyttää neljännesvuosisadan! Mutta iloita voi siitäkin, että Siiri saatiin ratsaille tänäänkin. Kentälle valikoitui ratsuksi Pouta, kukas muu. Oikein rennolta tuntui ja näytti Pouta. Kentän pohja oli aikas hyvä, hiekan päällä sopiva kerros lunta ja vähän vain vettä.
Samaan aikaan kentällä käväisin Usvan kanssa. Tallilla Usva vähän osoitti mieltään kuopimalla etusella lattiaa. Ihan hävettänyt Usvalle joka kerta viimeisen kuukauden aikana sanoa, että en voi enkä vielä pysty, kun ollut sairaana. Nyt pääsi neiti töihin ja alun mielenosoituksesta riippumatta kentällä meni loistavasti. Taluttelin vähän ja sen jälkeen mentiin liinassa muutama kiekka. Kaikki meni kuten aiemminkin.
Tallimies tuli avuksi ja otin jakkaran Usvan vierelle. Taputtelin jakkaraa ja laitoin sitä eri kohtiin ja niin, että se rämisee. Usva muutaman kerran väisti, mutta ei erikoisemmin jakkaraa pelännyt. Kun seisoi kiltisti jakkaran vieressä, nousin itse sille ja taputtelin selässä olevaa satulaa ja kylkiä, toki usein kehuin rapsuttamalla. Usva seisoi hienosti paikallaan, kun makasin satulan päällä mahallani. Teki mieli nousta ihan satulaan istumaan, mutta täytyy nyt malttaa. Näitä harjoituksia pitää tehdä vielä alle muutama ja laittaa suitsiinkin ihan oikeat ratsun ohjat.
Tallilla vielä Usvan kanssa harjailtiin ja annoin pari palaa leipää. Tarhassa Usva jäi rapsutettavaksi, ennen kuin ampaisi iloiseen pukkikiitolaukkaan tarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti