Pouta kentällä

Ilmeisimmin Tallimies on aamulla napannut kuvan tarhasta kun hevoset tekevät aamupesujaan lumikylvyssä.

Kentällä Poudan kanssa reippailtiin pieni tovi, kun on tätä taukoa TAAS sattunut olemaan. Pouta oli erittäin miellyttävä ratsastaa, tosin jäykkä kuten itsekin. Pohja oli nyt sohjoisempi kuin eilen, mutta pystyi kuitenkin ratsastamaan. Enimmäkseen mentiin pääty-ympyrällä.

Tehtiin paljon asetuksia ja pieniä väistöjä ja minä yritän nyt kiinnittää koko ajan huomion siihen, että ohjien tuntuma on täysin sama molemmissa käsissä. Nyt kun siihen kiinnittää huomiota, niin huomaa oikeasti miten merkittävä seikka sekin on. Pouta kun vino on (ratsastajasta puhumattakaan), niin helposti varsinkin ympyrällä sisäohja jää tuettomaksi ja se ei sovi tälle hevoselle laisinkaan. Toki ulko-ohjassa on se kunnon tuki, mutta Pouta ei kestä sitä, että jatkuvasti esim. höllätään sisäohjan tuki kokonaan pois. Pelkkä nyrkin puristaminen tai sormien "heiluttaminen" riittää myötäämiseksi. Poudalla muutenkin esim. välikäyntien aikana pakka leviää kun antaa vapaan ohjan. 

Harmi vaan kun ei ole enää ope aktiivisesti tallilla, täytyy ottaa palopuhelua sinne suunnille ja yrittää maanitella paikalle, toivottavasti vielä joskus pääsee tulemaan, vinkvink :)

Tässä menossa vasta-asetus ympyrällä.

Tallilla vielä sitten tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Poudalta lähtee suhteellisen hillitysti edelleen karvaa. Koska aurinko porotti taivaan täydeltä, eikä neitokainen juurikaan hionnut, niin laitoin tarhaan ilman loimea. Ei kai sillä ihan rapakunto kuitenkaan ole, koska kentällä laukattiinkin.