Pahan päivän varalle

Elämä ei voi tätä nykyä olla suunnitelmallista. Tallimies on taas puoli viikkoa reissun päällä, joka tarkoittaa sitä, että mitään mahdollisuutta ei ole hevostella kun kasaantuu niin paljon tekemistä. Tämä kiitos koulun. Tuo jonnin joutavien tehtävien kasa huventui tänään parilla tehtävällä vähemmäksi, mutta vielä on jäljellä niitä niin ihania reflektioiden kirjoittamisia. Että vihaan niitä! 

Koska kaiken tämän arkihässäkän keskellä odotamme jännittyneinä onnellista jakautumista, niin ajattelin tänään törsätä viimeiset lanttini pariin hyviin oleelliseen hankintaan. A) Jos korviketta ei ole, sitä tarvitaan ihan varmasti, B) jos kalsiumia ei anna heti karitsoinnin jälkeen, saattaapi emo menettää henkensä, nimimerkillä kokemusta on. 

Agri marketista saa vain ja ainoastaan tuota juomarehua ja järkytyksenä oli melkoinen, koska hinta oli noussut toissakesästä ihan kivasti. Nyt tuo 10 kilon säkki maksoi vaivaiset 47 euroa. Hyvähän se on, jos sitä ei tarvita, mutta sitten suututtaa heittää se lantalaan, koska maitojauhe ei säily ikuisuuksia.

Toista tahmaa sai Valion meijeriltä ja en muistanutkaan, että tuokin tuubi maksoi melkein kolmekymppiä. No parempi varautua nyt hyvissä ajoin, koska Läski-Margin jakautuminen on lähellä. Mikä tietää myös lähiaikoina yöheräämisiä... Ai kun kiva. Näillä mennään.

Terassikausi lähenee

Aamulla saapui Tallimiehen setä Seppo meille rakentamaan pitkään haaveilemaamme terassia. Saa nähdä valmistuuko lattia vappuun mennessä. Kaiteet ja valokate saavat odottaa asentamista jonkun tovin. Pääasia, että lattia saataisiin paikalleen.

Tässä kuvassa itse Rouva taitaa jo mittailla ulkokalujen paikkaa... Ken tietää.

Tatu vietti tänään 6v synttäreitä, muutama poika tulla tupsahti iltapäivällä ja leikki kesti monta tuntia. Harmiksi muutama vieras sairastui, mutta siitä huolimatta oli mukavat synttärit :) Virallinen juhlapäivä meidän tulevalla eskarilaisella on maanantaina. Ja ensi viikolla juhlat jatkuu, kun Ottomaatti täyttää 3 vuotta ja samana vappupäivänä vietetään Tallimiehen kanssa kihlajaisia ja ylipäänsä on 15.vuosipäivä. Kamalan pitkä aika, ihan hirvittävän ;D

Tytöt ratsastuksessa, pojat huollettavina

Tältä näyttää neljäs ratsastuskerta varsan kanssa.

Usva seisoi nätisti paikoillaan kun kiipesin selkään. Nopsaan on näköjään mennyt perille pohkeet, kun lähdetiin ensimmäisellä pohkeiden painalluksella liikkeellä. Muutama pään puistelu kuului asiaan ja pari pysähdystä. Myös pari kertaa pyysin pysähtymään ja Usva seisoi tosi hienosti paikallaan, eikä lähde liikkeelle ennen kun pyytää. Aika kiva mieli jäi taas tästä kerrasta :)

******

Seuraavaksi hilvattiin Poudan kanssa yhdessä yksi pieni ristikkoeste kentälle. Este"kalusto" jäi talveksi hankeen hyvään talteen ja tänään olivat ensimmäisen kerran puomit näkyvillä kokonaan. Otettiin tänään vähän hurlumhei tyylillä ratsastusta. Pouta tuntui vähän tahmolta, joten suht kevyesti kokeiltiin hypätä. Ihan oli miniristikko ja mentiin molempiin suuntiin kolme kertaa. 

Lopuksi käveltiin vielä pitkin peltoja. Vettä ei ole ikinä ollut meidän pellolla noin paljoa, saa nähdä milloin saadaan laidunkausi avattua, voi nimittäin joku tovi mennä niiden lätäköiden kuivumiseen. 

Pouta jäi suoraan sisälle kun kello oli reilusti yli kahdeksan. Tuisku pääsi harjaukseen ja en voi edelleenkään ymmärtää, miten tuosta hevosesta lähtee karvaa joka vuosi noin paljon. Esimerkiksi Pouta pudottaa nätin tasaisesti karvaa aina keväisin, mutta Tuisku pudottaa koko ajan aivan järkyttäviä määriä. Sillä kestää karvanlähtö yhtä kauan kuin muilla, mutta se karvan määrä on jotain järisyttävää... 

Tuisku sai harjauksen lisäksi laserhoitoa. On tässä ollut Tuiskun kanssa vähän liiankin pitkää taukoa, kun koulunkäynti haittaa niin paljon muuta elämää, että joutunut eniten tästä hevostelusta karsimaan. Eli Tuisku on joutunut olemaan pahiten paitsiossa. Ajattelin nyt muutamana päivänä laittaa ongelmakohtiin laseria ja kokeilla sitten kevyesti liikuttamista. Välillä Tuisku maiskutteli huulia ja laski päätä, välillä tuli kaviota. Laitoin ristiselän lisäksi laseria kintereisiin ja oikeaan takapolveen. Jäädään siis seuraamaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä sai Vallu karsinassa harjausta. Voi hyvänen hyssykkä sentäs, että oli Vallu taas likainen... No harjattiin Vallustakin taas kamalat läjät karvaa. Etujalat haavoissa oli kunnon ruvet, mutta toista kun hipaisin, se tippui irti. Vähän on nyt auki sitten toinen rupi (ihme ettei ole itsekseen pudonnut pois), joten putsattiin se huolella. Muutoin jalka näyttää oikein hyvälle ja kaikki turvotus on hävinnyt. Huoh, toivottavasti ei kehitä nyt mitään uusia tulehduksia ja selvittäisiin tästä nyt tällä... Voi Vallu, niin tapaturma-altis, että.

Kerintää

Kevään kerintäurakka hoidettu, melkein. Enää on siirtämättä tytöt takaisin ulos. Koko homma oli taas alle tunnissa ohi, pahin painajaiseni on, että jouduttaisiin tai itse joutuisin sen tekemään. Hyh, kamalaa puuhaa. Pelkään kaikkia kovaäänisiä koneita ja listan kärkipäässä on keritsinkone. Seuraavana ehkä moottorisaha, leikkurit yms. Siis asiaan.

On taas vähän aikaa totuteltava kaljuihin lampaisiin, on ne taas hassun näköisiä. Voihan se olla, että yöt ovat viileitä tytöillä, mutta pääseväthän ne sisälle jos haluavat. 

Musta lammas on Margaretha. Katsokaa sen mahaa. Jos se ei ole paksuna, niin sitten se on syönyt jalkapallon.

****************

ANNETAAN HAKUPALKALLA:

Kesäkanalana toimiva mökkerö. Pituus noin 4-5 metriä, leveys about metrin. 

Tiedustelut: tuulikummun(at)gmail.com

Kevätilta

Tuli hauska kuva, joku tunkee alareunasta kuvaan!

Otin monta kuvaa lampaista, mutta ei niin älykäs puhelimeni teki niistä taas sumeita. Alkaa mennä hermot tuon surkean puhelimen kanssa. Toista oli edesmennyt Nokia. No enivei, otettiin tyttölampaat sisälle huomista kerintää varten. Siirsin ne lähes yksin, koska Tallimies yritti esittää eriävät mielipiteet siirtotyylistä.

Otin yhden lampaan naruun ja päästin perässä 1-3 lammasta irti kulkemaan perässä. Homma meni kuin Strömsössä, ainut joka ei tullut oli Elisabeth I. eli tuttavallisemmin Ellu. Ellu on tullut äitiinsä Missi-Hemmoon, eikä Ellu halunnut kastella mutavellissä pieniä sieviä sorkkiaan. Tästäkin selvittiin kauran kera. Eli siirto oli mitä onnistunein. Late pääsi ulkoilemaan väljään sviittiin tyttöjen puolelle yöksi, niin ei tarvitse kököttää sisällä. Laten sijoitus on nyt haasteellista, kun ei halua pässykkä olla ulkona vaan menee mielummin sisälle. Outo lammas.

Ps. Mattihan karkasi silloin meidän Espanjan lomalla tyttöjen luokse ja nyt näyttää siltä, että se on saattanut keretä pökätä meidän Margarethan paksuksi. Se että Margi on lihava jo ennestään, on se nyt oikeasti todella suuri ja Margin utareet ovat jo hieman turvonneet... Eli katsotaan nyt sitten, että onko se vaan lihonut entisestään vai putkahtaako sieltä vauvoja... 

Tytöt kentällä

Ensin oli vuorossa itse varsa. Tämä paikallaan seisominen tulee olemaan näköjään perustavan laatuinen haaste tässä meidän ratsuelämän aloituksessa.

Toki suurin ongelma on siinä, että Usva ei ymmärrä vielä pohkeita, mikä tietysti kuuluu asiaan. Olen opettanut liikkeelle lähdön ja pysähtymisen ääniavuilla, jotta ohjia ei tarvitsisi heti kovin nykiä. Maasta käsin ne onnistuu, selästä käsin enimmäkseen pysähtyminen.

Ratsastuskuvat ovat kammottavia, mutta kyllä se tästä vielä paranee. Nyt ensimmäistä kertaa mentiin ilman Tallimiehen taluttamista, Usvaa riepoo kovasti jos joku kävelee vain vieressä, saati yrittää ohjailla maasta käsin. Muutaman kerran tuli onnistumisen hetki ja Usva äkkäsi, että kun virtahepo selässä sanoo käynti ja puristaa pohkeita, täytyy lähteä kävelemään. Niin.

Onneksi Skipi reippaili samaan aikaan kentällä ja saatiin lainaksi raippa. Ja en, en ole läiskinyt varsaa. Otin sen käteen sen takia, että ohjasajossa meillä on käytössä ohjasajoraippa ja sillä voi kevyesti takapuolelle hipaista vinkiksi liikkeelle lähdöstä, joka tälle yksikölle näyttää olevan se vaikein vaihe. On käytetty ohjasajossa raippaa siis tukena ja näytti toimivan nyt tässä ratsastuksessakin.

Haasteellista tulee olemaan, mutta tuntuu aika mielettömältä olla oman varsan selässä! Tästä on vaan suunta eteenpäin, ihan sanan kirjamellisessa merkityksessä.

Seuraavana oli vuorossa Pouta. Eilisen lorvailupäivän aikana ei jaksanut kovin paljoa reippailla. Pouta oli erittäin miellyttävä ratsastaa. Vasen kylki tuntuisi olevan sillä vähän "ei niin vetreä", joten täytyy yrittää nyt ratsastuksellisesti vähän jumpata sitä ja miksei hieroakin. Kentällä mentiin puolituntinen tehden enimmäkseen ympyröillä hommia ja vähän keskihalkaisijalla myös väistöjä. 

Loppukäynnit kävimmä pellolla ja kierrettiin savottalenkki. Ja Jenni, älä lue seuraavaa; pellolla oli ihan kunnon tassun jäljet. Niissä oli neljän anturan jäljet ja ne olivat aivan valtavat. Veikkaan isoa ilvestä tai sutta, joka on reippaillut siitä. Jännittävää. Ne tulivat isolta tieltä ja menivät peltojen poikki jonnekin päin...

Koska meille tuli tänään talvi, niin Pouta piti loimittaa ratsastuksen jälkeen.

***********

Tänä viikonloppuna lapset saatiin jaettua pitkin pitäjiä ja ollaan saatu olla rauhassa. Perjantai-ilta alkoi ravintolaruokailulla ja elokuvissa käynnillä. Luokkakokous elokuva oli erittäin hauska, jos vaan sen tyyppinen huumori uppoaa, meihin uppoaa. Lauantai eli eilinen menikin koomassa, Tallimiehen puheiden mukaan totaaliväsymys johtui siitä, että lapset olivat poissa, eikä tarvinnut skarppina pysyä pääluvusta. Eli pahoittelut meidän pelikavereille, ei jaksettu pelata... Salivuorollakin iski väsymys ja oltiin ihan raatoja kotona. 

Mökillä jaksettiin illalla käydä tarkastamassa vähän tilannetta. Vesi on todella alhaalla ja suunniteltiin merkittyjen puiden kaatamista.

Iloksemme saanemme Anssin Nurmeksesta vappuviikonloppuna savottahommiin, joten katsotaan miten käyp. 

Pappa oli irroittanut tikkaat, kun jää oli meinannut viedä ne mukanaan. Vesi on yleensä laiturin yläpinnassa, joten yli metrin on laskenut nyt vesi. 

Tänä aamuna aloitettiin aamu ihan kunnon eväillä. Vähän niinkuin englantilaiseen tyyliin... Juu ja ei ole vielä nälkä, kello on kohta yksi.

Usva kentällä

Ensin vähän säädeltiin remeleitä, pikkuisen piti pyöriä, liekö johtui kovasta myrskysäästä.

Nyt pitäisi selkään nousta... Vähän taitaa jännittää molempia. Huomaa ratsastajan turvaliivi takin alla. Turvallisuus ennen kaikkea.

Tässä ollaan jo lopettamassa, ihan on kouluratsun aikeet, hehheh. Tallimies kävelytti meitä kentän ympäri. Usvan ongelma näyttää olevan paikallaan tojottaminen, ollaan taidettu maasta käsin harjoitella liikaa pysäyttämistä ja paikallaan seisomista. Mitään pelkoa ei ollut eteenpäin pyrkimisestä... Hmm.

"Ota Tallimies se kuva nyt äkkiä, minen jaksa seistä tässä tuo virtahepo selässä!"

Vähän vielä taputuksia...

...ja yhteinen hellä hetki :)

Pitäisi hetki vielä seistä paikallaan, että saa jalustimet ylös ja vyön löysytettyä.

"Mikä se taas kestää?? Pistä nyt vauhtia!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin (hengissä) ;D

Pouta maastossa

Poudan kanssa kipsuteltiin reippasti puolisen tuntia maastossa. Varsin kiva oli pohja. Lähinnä ravattiin ja yksi ylämäkilaukka edessä olevassa mäessä otettiin. Tallilla tehtiin hommat pikaisesti ja Pouta pääsi suoraa päätä tarhaan.

Vallu on nimittäin sitten lääkekuurilla. Piti soittaa eläinlääkäriltä resepti apteekkiin, kun on telottu etujalka kuin jalkapallon niellyt... Noh, lähin päivystävä apteekki on 40 km päässä, joten meni sitten ilta rattoisasti ajellessa ees suun taas.

Vallulla on nyt antibioottikuuri noin viikon ajan. 750 grammaa valkoista jauhetta maksoi vain vaivaiset 73 euroa, grrrrrrr.

Onneksi Vallu syö lääkkeet mukisematta kaksi kertaa päivässä, muuten saattaisin ruveta parkumaan. 

Ps. Täti on solahtanut laumaamme hyvin ja lähes huomaamatta. Porukka syö sovussa heinää yhdessä ja viettää aikaa paljon myös metsän puolella. Ihanaa katsoa, kun on koko lauma koossa ja vielä saatiin bonuksena oikean värinen suomenhevonen laumaan.

Tytöt kentällä ratsastuksessa

Hannele saatiin pitkästä aikaa ratsastamaan Poudalla ja oikein hienolle näytti kaksikon meno. Kiitos kaunis kentällä huristelusta. Pouta teki tallilla kunnon venyttelyt, leivän voimalla tottakai.

Poudan reippaillessa kentällä otin siihen kaveriksi Usvan. Tehtiin selkäännousuharjoituksia ja jos lukee tarkkaan postauksen otsikon, niin KYLLÄ, olen tänään RATSASTANUT OMALLA VARSALLANI. Kuvaa ei ole todisteeksi, mutta onneksi Hannele voi sen todistaa (jos suostuu ;)) Tallimies talutti ja käveltiin ehkä kymmenen metriä. Usva ei ollut moksiskaan koko hommasta, näyttää siis tulevaisuus lupaavalle. Hyvä me.

Jotain hammashässäkkää on Usvalla menossa suussa kun tallilla huomasin, että jostain suusta tulee verta. Ei arkonut mitään, mietin, että olisiko jotain hampaita vaihtumassa tms, jos vaikka kuolain ottanut vähän kiinni. Täytyy vielä kevään aikana suu tutkituttaa kaiken varalta.

Tallilla oltiin sitten Usvan kanssa molemmat ylpeitä ja annoin pikkuneidille ihan sokeripalan. Erihieno juttu!!

Hannelen Närri-koira otti Valman kanssa vauhtia ensin ulkona ja sitten sisällä. Tämä kaksikko on kyllä mainio, leikkiä riittää vaikka kuinka.

Uusi lauma vaikuttaa hyvin sopuisalta, mitään suurempia kuohuntoja ei ole vielä ainakaan tapahtunut. Tuisku vielä yrittää pitää Usvaa ja Poutaa erossa uudesta heposesta, mutta ei se montaa päivää taas jaksa, kun antaa periksi. 

*********

Sain monta mahtavaa kuvaa Hirnakalta eilisillalta, kiitos niistä. 

Tässä muutama.

Täti/Töttis/Tötterö & Tuisku

Vallun ja Poudan herkkä kohtaaminen pitkästä aikaa. Snif.
Ps. Huomaa Vallun puhtaus ja verta valuva jalkaa... 

Vihdoinkin kuva Skipistä. Eli tässä Skipi tekee tuttavuutta Töttiksen kanssa.

Varsan retale.

Tämä kuva on ehdottomasti henkilökohtainen suosikkini.
Vas. Skipi, Tuisku, Usva, Pouta, Vallu ja Täti-Töttis.

Vallu ja Täti

He saapuivat. Hienolla autolla vielä kurvasivat pihaan. Vallu päästettiin tarhaan ensin ja voi sitä riemua sentäs! Tallimies oli nähnyt kun Vallu oli vetänyt kylelleen tarhassa, oli sen verran ollut vauhdikas kotiinpaluu. Hirnakan kanssa sillä välin talutettiin Tätihevosta toisesta portista sisään.

Jossain hässäkän vaiheessa Vallu sai toisen etusen sisäsyrjän jalan yläosasta auki, siinä on ihan reilu vekki ja veri valui ihan norona pitkin jalkaa. Vallu nyt on tunnetusti todella tapaturma-altis, joten toivotaan, että tämäkin menee ohi.

Lisäkuvia nähdään Hirnakan torpan sivuilta ja täältäkin, jahka nettiyhteydet saavat kosketuksiin toisensa.

Mutta mikä tärkeintä, tässä Hänen Korkeutensa on:

"Todella siivoton yksiö, että kehtaavat. Odotin jotain tasokkaampaa. Onneksi komea Vallu on vastapäätä. Tuo Tallityöntekijä on oudon hämmästynyt, mikähän sitä vaivaa. Toivottavasti täällä tarjoilu pelaa, ainakin oli oma tuttu ruoka-astiani ilmestynyt tänne uuteen asuntoon."

Vallun otin pesupaikalle tarkempaa tarkastelua varten. Jalka ei enää vuoda, eikä ollut lämmin. Haava on ihan hyvän kokoinen ja verta on vuotanut reilusti. Putsasin haavan ja päätin olla tässä vaiheessa tekemättä sille enempiä. Jos tulehtuu, niin harkitsen sitten jotain kuuria siihen. Toki homeopaattiset voisivat tehdä kyllä nyt hyvää... Vallulle niiden syöttäminen on vaan aika lailla työn ja tuskan takana.

Hevosten sisääntulo ei ollut niin spektaakkelimainen kuin odotettiin. Koska tänään Tuisku ja Usva muuttivat takaisin omalle puolelleen, niin täytyi ottaa homma kahdessa erässä. Ensin sisään kuten yleensäkin pyyhälsivät Tuisku ja Usva. Koska väliaikaisten asuntojen ovet olivat kiinni, tajusivat, että täytyy mennä takaisin tallin toiseen osaan. Niin jolkottivat omiin karsinoihin, että lompsis.

Seuraavaksi sisälle tulivat Skipi ja Pouta. Kun sain karsinat kiinni, ilmestyi ovelle Vallu ja perässä Täti. Vallu käveli suorilta omaan karsinaan. Täti pysähtyi ovella, loi silmäyksen talliin ja käveli aivan suoraan omaan karsinaansa kuin olisi kävellyt sinne aina ennenkin. Myös Täti rupesi syömään omia eväitään kaikessa rauhassa. Että niin hurja oli ensimmäinen ilta.

Entisellään on Papparainen. Likainen kuin mikä, kuten aina keväisin.

"Edellisen kuvan vartalo ei ole minun. Kuka lie sottapytty. Minä se en ollut ;D"

Pouta kentällä

Tallimies patisti pienten päiväunien aikaan ratsastamaan Poudalla ja tein työtä käskettyä. Ilokseni Poutaa varustellessa sain puhelun Hirnakan torpalta, että pirssiongelma on ratkaistu ja tänään illalla kotiin saapuu Vallu! Ja Vallu ottaa mukaan lomaromanssin! Eli meillä on illalla talli täynnä toistaiseksi. Täti tulee tänne vaan muutamaksi viikoksi ja menee sitten takaisin arkisulhonsa luokse.

Pakko on kehua, mutta meidän kenttä on aivan superhyvä. Se on nimittäin reunoja lukuun ottamatta täysin sula ja aika kuiva. Olipa ilo mennä, Poutakin oli kuin eri hevonen. Ja mikä parasta, laitoin jalkaan kesäratsastussaappaat. Oli aika juhlakas olo. Poudan kanssa verkkaaminen aloitettiin alkukäyntien jälkeen laukalla. Vaikka lähti vähän tahmosti niin tosi nopeasti vertyi ja oli taas niin miellyttävä, niin miellyttävä ratsastaa. Pouta vaan paranee koko ajan.

Erityisesti tehtiin erilaisia kaarevia uria ja vähän väistöjä. Pouta väisti mielestäni suht hyvin ja oli koko ajan hyvin kuulolla. Lopuksi vielä pienet pätkät laukkaa ja loppuravit. Tallilla venyteltiin, harjailtiin ja vähän syötiin lisää leipää. Pieni hiki tuli (molemmille), Pouta meni ilman vaatetusta tarhaan, minä vaatteet päällä palasin sisälle.

Illalla sitten tuloo kuvia "uudesta" laumasta, jeah.

100 päivää

Kyllä, olimme Tallimiehen kanssa 100 päivää herkkulakossa. Vaikein hetki oli ehdottomasti laskiaisena, koska ei saanut syödä laskiaispullia. Onneksi en ole edes makeiden herkkujen perään, joten ei tehnyt tiukkaa. Vielä en ole korkannut suklaalevyä, jonka Tallimies ystävällisesti oli kera kukkien ja kortin ostanut. Kerkeäähän tässä vielä. Tallimiehen itsekuri petti jo klo 00.01 ja oli vetänyt kitusiinsa karkkia näköjään ihan reilusti.

Tallimies oli koko viikon Mikkelissä, mikä tarkoitti sitä, ettei hevosteluun ollut minkään sortin mahdollisuutta. Eilen meille tuli viikonlopuksi tukilapset (pojat 2 kpl) ja se tarkoittaa sitä, että nyt viikonloppunakaan ei tod.näk. kerkeä, mutta katsellaan. Kuvassa Otto ja D. leikkivät kuivuneella hiekka-alueella. Meillä kyllä lunta piisaa vaikka muille jakaa.

Valma paistetteli vieressä auringossa. On taas arestinarun päässä kun toilaillut taas pitkin isoa tietä. Ärsyttävä pikkupiski. Muutoin Valma on rahoittunut, kiitos homeopaattisten eläinkokeiden.

Usva kentällä

Aurinko paahtoi kentällä täydeltä taivaalta ja mikäs siinä oli Usvan kanssa harjoitella ratsuelämän alkeita. Usvalle säädettiin nyt Vallun ratsusuitset ja laitettiin ihan oikeat ratsun ohjatkin. Ensin käveltiin kentällä taas satulan kanssa ja sitten siirryttiin selkäännousuharjoituksiin.

Jakkaran säätöä paikalleen.

Vähän ilme ihmettelee, että mitä se ihminen oikein yrittää siellä tehdä. Nostin jo jalan selän yli, eikä ollut moksiskaan. Seistä jököttää neito vaan paikallaan.

Pouta seurasi aidan toisella puolella tarkasti mitä kentällä tapahtuu. 

Otolla oli ihan omat lapioleikit kentän reunalla. 

Ennen hevostelua tallin siivouksen yhteydessä Late sai kipsutella vapaana. Kävi syömässä pihatossa heinää, kävi joka karsinassa maistamassa hevosten kivennäisiä ja seuraili kiinnostuneena meidän touhuja. Kuten kuvasta näkyy, niin talli on kovasti pesun ja uuden maalipinnan tarpeessa. Eilen haasteltiin Tallimiehen kanssa, josko saisi vihdoin ja viimein Skipin karsinan uudistettua ja kysytään paljon se karsinan rungon hitsaus tulisi kustantamaan.