7. tammikuuta 2015

Raspaamista ja ratsastusta

Aamulla eläinlääkäriä odotellessa wannabe suokit pitivät vahtia kun siivosin Matin karsinaa. Vallu intoutui pusuttelemaan, ihana papparainen!
Aamupäivällä pihaan karautti eläinlääkäri. Toimenpiteet:

Tuisku: Raspaus ja laaja verenkuva. Raspaus meni hyvin, muutama ihmeellinen peruutus, olin pettynyt, koska tämän Tuisku yleensä hanskaa. Ell oli hieman myöhässä ja koska karsinat ovat päiväsaikaan ylimitoitettu Matin ollessa päivät Vallun karsinassa, joutui Tuisku odottamaan pesupaikalla tunnin. Ihmettelin miten se seisoi siinä siirtämättä edes jalkojen asentoa, kunnes tajusin, että se lämmitteli suoraan katossa killuvan lämmittimen alla. Sen vuoksi saa anteeksi parit askelkuviot raspauksen aikana. Hieman oli hammaspiikkejä. Niin ja verenoton aikana steppasi ees sun taas.

Usva: Homma hoidettiin ilman rauhoitusta. Hienosti meni alku, mutta sitten rupesi nuori neito hermostumaan. Hommaa jatketaan klinikalla, Usva pääsee suomenhevosten nivelten kasvuhäiriötutkimukseen, kerron siitä lisää kunhan saadaan aika varattua. Todennäköisesti on rauhoitettava kuvasten ajaksi, niin samalla ell voinee katsoa hampaat tarkemmin. Piikkejä oli kiitettävästi.

Pouta: Raspaus ja laaja verenkuva. Veikkasin, että ongelma on sillä suussa, mutta mitään erikoista ei siellä ollutkaan. Vähän raspattavaa. Verinäytteen otto sujui hienosti, Pouta seistä jollotti paikallaan. Eläinlääkäri kuunteli kaikki äänet, mutta mitään ei sieltä löytynyt. Sanoi tämän hevosen olevan "syöneen näköinen". Kappas...

Vallu: Raspaus. Mutta mikä hienointa, selvittiin yhdellä rauhoituspiikillä, viimeksi meni kolme! Vallu antaa laittaa systeemit suuhun, mutta heti kun raspin työntää rupeaa heiluttamaan päätä. Ei suurempia hammaspiikkejä, sujui joutuisasti. Vallu hikoaa aina rauhoituksista mahdottomasti, johtuu varmaan siitä kun niitä on jouduttu laittamaan niin monta. Nyt oli koko homma huomattavasti helpompi, Vallu ei hionnut yhdestä piikistä juurikaan ja päiväkänneistä johtuva krapulakin hoitui huomattavasti edelliskertoja nopeammin.

Kissoista rokotukset saivat:

Leevi: on pakoillut eläinlääkäriä viimeiset 3,5 vuotta. Aina kun ell on tullut, se on vaikka millä konstilla onnistunut pakenemaan paikalta. Tällä kertaa pakkanen hoiti tehtävänsä ja kisuliini nukuskeli rauhassa sisällä kun kaappasin sen mukaani. Eteisessä tajusi heti mistä hommassa on kyse ja iski kynnet allekirjoittaneen kämmeneen. Onneksi eläinlääkärillä oli apuri mukana, joka heitti uunin päältä rukkaset ja sain kissan pidettyä kiinni jalkojeni välissä kun ell tuikkasi rokotteen niskaan. Hirveä huuto ja hirmuista dramatiikkaa. Leevin mielestä. Onneksi kissojen rokotukset on nykyisin kolme vuotta voimassa.

Hurja: oli sitä mieltä että rokottaminen on kivaa. Laittoi korvat luimuun kun kysyin eläinlääkäriltä mahdollisesta pallien poisto operaatiosta tässä kevättalven aikaan. Kävijät kehuivat kisuliinin käytöstä nimestä huolimatta.

Nyt odotellaan verikokeen tuloksia.
Tälläiset maisemat olivat tänä aamuna klo 9.30.
************
Illalla käytiin Tuiskun kanssa lumipyryssä pellolla polkuja katsastamassa. Ne olivat aivan ummessa ja 20 minuutin kävelyn jälkeen Tuisku oli ihan hikinen. Mentiin kentälle ottamaan loppukäynnit. Sielläkin on liikaa lunta, mutta oli pakko vähän ravata, piti päästä kokeilemaan miltä se Tuiskulla kentällä tuntuu. Aika hurjalta :)
Tallilla tehtiin venyttelyitä ja harjailtiin. Laitettiin toppis päälle, kun lunta tuli taivaan täydeltä. Tarhassa Tuisku antoi tehopesut ja nuoli takin ja toppaliivin ihan kuolaisiksi. 

**********
Tässä muutamia otoksia viime päiviltä:

Tallimies oli piippua puhdistamassa aitan katolla. Ihanan paljon lunta!
Taideteos. Sain maanantaina viestin Kuopiossa (lue: Ikeassa) ollessani, että meillä on kotona taiteiltu.
Ja taiteilija itse. Taitaa olla arvostelut olleet aika musertavat, ilmeestä päätellen. 
Pornovalaistus on saapunut kanalaan. Harmi kun kuva ei tee punaiselle valolle oikeutta.
Mutta ulkoa katsottuna kanalan ikkunasta hohtaa hieman tuhma punainen kajo.

3 kommenttia:

  1. Suuret taiteilijat tulevat usein väärinymmärretyksi uran alkuvaiheessa, eikä suuri yleisö ymmärrä taiteen tekemisen motiiveja. Myös mie olen koittanut (70-luvulla) taiteella elävöittää takkatiilten tylsänharmaita välejä ja sinapinkeltaista lastulevyseinää. Ja taas seistiin ulkona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan tuoda tuon pikkutaiteilijan taideterapiaan! :)

      Poista
  2. Tervetulloo! Vielä ehdimme räiskiä entisessä terapiahuoneessa ennen muuttoa.

    VastaaPoista