Tytöt kentällä

Vihdoinkin pakkaset alkaa hellittää! Mikä onkaan ihanampaa kun hevostella kaikessa rauhassa. Lapset jaettu eteenpäin, täytynee muistaa hakea niitä huomenissa kotiinkin. Jos jaksaa ja muistaa :)

Ensin kentällä pääsi vuoroon Pouta. Maastoon en uskaltautunut, koska meidän pihaa oli käytetty parkkipaikkana, asialla ovat ilveksen metsästäjät. Ne isot kissahirmut joutaakin meidän pihapiirin ympäriltä pamauttaa hengiltä.

Siis, Pouta oli aika miellyttävä. Ensinnäkin tarhassa hirnui, kun kävin sen hakemassa. On varmaan joku kuun asento pyörähtänyt paikaltaan. Vielä se on tahmea, mutta tänään ensimmäistä kertaa oli jopa vähän "miellyttämisen haluinen". Haki nätisti muotoa ja oli suhteellisen kevyt kädellekin ratsastaa. Tehtiin lähinnä asetuksia ja yritettiin mennä kaula suorana, ilman mutkitteluita. Muutamia pieniä väistöjuttuja yritettiin myös säätää. Loppukäynnit yritettiin tehdä pellolla, mutta lunta oli Poudan mahaan asti ja tämä lumimäärä on saanut kaikki meidän suurella vaivalla tehdyt polut umpeen.

Niinpä käännyttiin takaisin tallille ja tehtiin loppuvenyttelyitä. Harjailtiin vielä ja laitettiin kolttu niskaan. Tarhassa taasen Pouta jäi portille ja rupesi nuolemaan käsiä. Ihana lempeä katse ja halu olla pää sylissä. Outoa, outoa on nyt hevosen käytös, joskin tämmöinen on toivottavaa, mutta ei millään lailla Poutamaista. Ja kiima sillä ei ole.

Usva pääsi sitten seuraavaksi. Pyysin Tallimiestä ottamaan muutaman kuvan nyt todistusaineistoksi, että meillä ohjasajetaan. Mutta tietysti kun kuvaaja on paikalla, niin Usva teki kaiken näköisiä temppuja, joita se ei ole aiemmin tehnyt. Hannele voi todistaa viime viikon lopun osalta.

Tänään piti leikkiä pään kanssa. Heilutella ja ravistella.

Ja toinen oli sitten paikallaan jököttäminen. Hieman on ilme yhteistyökyvytön.
Mentäskö vai eikö mentäs?

Onko pakko jos ei halua? -On.

Okei sitten, mennään vaan.

Usva, kohta 3 vee.