Pouta maastossa

Pitkästä aikaa päästiin ratsaille. Elämää täällä maalla hankaloittaapi kovasti tuo lumi. Jota meille on siunaantunut tänä talvena liiaksikin. Tallimies lähti työmatkalle ja meinattiin jäädä mottiin, onneksi naapurissa asuu avuliasta väkeä ja kävivät auraamassa meille reitin ulkomaailmaan. Tallimies ei ole suostunut opettamaan miten traktorilla lingotaan / aurataan, koska päätelmiensä mukaan menee kuulema isäntä vaihtoon, koska se on ainut traktorityö mitä en vielä osaa. Harmi vaan kun se saattaa olla joskus poikessa, niin koituu näitä ongelmiatilanteita. Se että meillä on lunta, tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä on kadoksissa hangissa kolme hiihtosauvaa. Pienimmät tallipojat ovat hukanneet ne ja ollaan kaiveltu hankia pitkin poikin, mutta tyystin ovat kadonneet. Ei voi mitään, joskus huolimattomuus kostautuu. Vaikeahan sitä on selittää noin kolmevuotiaalle, mutta minkäs teet.

Poudan kanssa päätettiin uhmata lunta ja mentiin maastoon. Suunta kävi kohti isoa soramonttua. Onneksemme tällä kertaa meille tarjoiltiin aurattua tietä. Heti meidän suopeltojen nurkalta melkein on metsätie aurattu, ovat käyneet isolla autolla hakemassa viimeiset puut sieltä pinoista, niin samalla tietysti ovat puhdistaneet enimmät lumet. Saavan tie oli kyllä luminen, mutta joku oli siellä ajanut traktorilla, niin oli hyvät renkaiden urat. Pouta oli kerrankin reipas ja painettiin muutama pätkä ihan kunnon laukkaa. Annoin sen mennä sitä vauhtia laukassa mitä halusi ja yhdellä pätkällä piti ihan harjasta tarrata, sen verran oli vauhdikasta. Hyytyi kyllä aina laukkapätkien jälkeen. Muutama suora ravia, mutta muuten käveltiin ja Pouta käveli reippaasti! Jes.

Tallilla oli hikisiä molemmat, laitoin Poudalla ihan kevyen loimituksen, kun on niin lämmin päivä. Pouta venyi aika hienosti venyttelyissä ja tarhassa taas jäi rapsuteltavaksi. Onkohan se nyt ihan totaalisesti seonnut??

Tässä kuvassa pitäisi olla Usva. Usva on sivulla, juuri tönäissyt puhelinta. Kuvassa näkyy Poudan jalat...