Suokit tapaninpäivänä

Tapaninajelu suoritettiin kahdella tavoin; perinteisesti ajaen ja toiseksi ratsain. Ossin kaverin perhe oli kutsuttu Tapaninajelulle ja he tulivatkin innoissaan. Käytettiin heitä pariin eri otteeseen latopellolla ja takaisin. Tykkäsivät kovasti. Tuisku käyttäytyi erihyvin ja vieraat lahjoivatkin Tuiskun isolla pussilla porkkanoita. Päälle juotiin kaffet ja syötiin kakkua. 

Juuri äsken vuorossa oli Pouta. Pouta oli todella omituinen ja alan olla kohta oikeasti huolestunut, että mikä sitä hevosta vaivaa. Se on niin haluton ettei usko kukaan. Vaikka Pouta ei omakaan Tuiskun työmoraalia, niin kyllä se on työnsä tehnyt. Nyt sitä pitää houkutella joka asiaan, ei ole sen hevosen tapaista. Menimme Poudan kanssa eilisiä peltojen polkuja lähinnä käynnissä, muutama ravipätkä otettiin. Laukkaa yritin kerran nostaa, niin Pouta pisti korvat luimuun ja pysähtyi. Extremeä tästä ratsastuksesta teki ilman satulaa ratsastus. Eilen oli sen verran kylmä, että päätin ottaa vähän lämpimämmän kyydin tänään. Pelkäsin oman tasapainon puolesta, kun on aika pitkä tovi ilman satulaa ratsastamisesta. Onneksi (valitettavasti) ratsun selkä on riittävän leveä leveälle ahterille, joten sen puolesta kyydissä oli helppo olla. Hyvinhän sitä pysyi ja ihan turhaan murehti. Siellä sitä vaan keikuttiin menemään.

Tallin pihalla tehtiin porkkanvenytykset ja seuraava episodi oli, että Pouta ei halunnut tulla tallin ovesta sisälle. Sitä sain aikani maanitella, ennen kuin käveli sisään. Pesupaikalla oli todella hermostunut ja rauhoittui kun annoin sille porkkanan. Ei voi ymmärtää, on tämä kyllä niin erikoista. Maanantaina soitan heti aamulla eläinlääkärille, saa katsoa ensin hampaat ja ottaa Poudasta laajan verenkuvan. Täytyy nyt poissulkea mahdolliset tulehdukset sun muut. Sen jälkeen teen jatkosuunnitelmaa. Ruvetaanko tekemään lihashuoltoa, vai mikä tässä nyt mättää. Ja se lanta-analyysi on vieläkin ottamatta... Täytyy sekin selvittää.... Pian!

Usva on joka kerta tarjoutunut portilla, niin palauttaessa Poutaa ulos (ulossaanti oli myös työn takana, olisi halunnut jäädä sisälle...) nappasin Usvan harjaukseen. Usva oli taas röpännyt häntänsä (on samanlainen sottapytty melkein kuin äitinsä oli).  Usva inhoaa hännän harjausta, mutta saatiin sitä parempaan kuntoon. Nautiskeli harjauksesta ja harjauksen jälkeen vielä soviteltiin selkään tai oikeastaan joka puolelle satulahuopaa. Hypin taas kyljen kohdalla ja otin käsillä tukea selästä. Poni alkaa vaan olla jo sen verran korkea, että on otettava kohta jakkara avuksi! Ihan kamalaa, miten nopeasti Usvasta on kasvanut kohta 3 vuotias! 

Näissä tunnelmissa, mukavaa Tapaninpäivää!