Huomenna on tulossa Tapaninajelulle vierasporukkaa ja ajattelin, että olisi hyvä vähän ajaa tänään pohjalle. Ensinnäkin Tuisku oli pesupaikalla inhokki, sitä suututti taas aamuinen ajelu. Tallimies kävi hakemassa tallin ylisiltä parireen, johon mahtuu porukkaakin vähän enempi kerralla kyytiin.
Lähdettiin koko perhe latopellolle ajelemaan. Tuisku mennä jolkotteli nätisti, vain Tatu tippui matkalla kerran kyydistä, eikä ollut ainoa joka tänään tippui, siitä tuonnempana.
Kun saavuttiin pihaan, lähdin yksin vielä ajamaan savottalenkille pohjia. Tuisku katseli ja pysähtyi metsän reunassa siihen malliin, että tuonneko meidän on isolla reellä mentävä. Hyvin meni lenkki, kunnes päästiin pellon reunaan takaisin, oli reen jalaksen alle pyörähtänyt jostain iso kivi ja oma tasapaino heitti ihan kunnolla ja tipuin elämäni ensimmäisen kerran reen kyydistä. Tein jonkin ihme voltin selän ja niskan kautta istumaan. Tuisku otti vauhtia ja laukkasi reki perässä isolla pellolla. Lähdin juoksemaan tallille (ja lunta on pellolla aika paljon!!!). Tuisku pysähtyi ison ladon lähelle, talvitarhan viereen haistelemaan muita hevosia. Kirosin koko kaakin, että jätti mamman yksin metsän laitaan ja itse pakeni paikalta. En syö hevosenmakkaraa, mutta tänään sekin kyllä käväisi mieliteoissa.
Ajeltiin tallille ja Tuisku oli tosi hengästynyt ja ilmeisen säikähtänyt allekirjoittaneen hiljaisesta "jos katse voisi tappaa" -tyylisestä mulkoilusta. Tuisku jäi tallin pihalla ilman porkkanoita ja sokeria, eikä kyllä edes niitä pyytänyt, sen verran taisi olla järkeä päässä. Irrottelin remelit ja talutin (en antanut kävellä irti) konin talliin. Riisuttiin loput varusteet ja pidin kunnon nuhtelusaarnan. Tuisku alkoi osoittaa häpeilyn merkkejä. Havaittavissa oli kyllä jonkunlaista mielenosoitusta ylipäänsä, Tuisku on osoittanut mieltä meidän kotiinpaluusta lähtien. Joko se ei olisi meidän halunnut palaavan laisinkaan ja Saaran jäävän talon uudeksi emännäksi, tai sitten sillä oli oikeasti ikävä, ja on nyt vähän loukkaantunut meidän lomasta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.
Harjailtiin hikisen karvat suoriksi, laitettiin loimi ja annoin Tuiskulle muutaman porkkanan. Vein ponin tarhaan ja siellä alkoi varsinainen anteeksipyytely. Tuisku nuoli kädet aivan likomäriksi ja näytti vieläkin nololta. Ihan oikein sille.
Poudan kanssa käytiin puolituntinen pelloilla kävelemässä polkuja. Nyt on sen verran lunta, että ruvetaan (toivottavasti) pitämään pellon ratsastusreitit auki. Tulee sellaista puolittaista hankitreeniä. Koska Pouta on ollut kevyellä liikutuksella, niin otetaan varman päälle ja aloitetaan varovasti. Oikeaa hankitreeniä ei kannatakaan tehdä kuin alussa n. 5 minuuttia kerrallaan, jos hevonen joutuu oikeasti kahlaamaan. Nyt on sellainen kevyt lumipeite ja alle polven jää lumi. Mutta Poudalle esim. ravi ja laukka tuossakin lumimäärässä on liian raskasta.
Pouta käyttäytyi hyvin, pitkästä aikaa ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä ja laitettiin Poudallekin toppaloimi päälle. Pouta kaipasi rapsutuksia ja niiden jakoa jatkettiin tarhassa vielä pitkät tovit. Usva halusi niitä myös ja samalla katselin sen selkään ja hyppelin sen kyljen luona.. Kohtahan se pitäisi sinnekin uskaltautua. Se on jotenkin niin pieni, että hirvittää ajatus sinne mennä.
 |
| Valma sai kasvattajaltaan aivan ihanan "joulukaulurin" lahjaksi. Kyllä nyt lepakon kelpaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti