Kyllä tämä elämä mennä viipottaa, ettei meinaa mukana pysyä. Hevostelut näemmä tapahtuu vaan viikonloppuisin, Tuisku kanssa ajettiin viimeksi viikko sitten, Poudan edelliliikutusta en uskalla edes muistella. Kouluviikko takana ja aika lailla kipeä ja flunssainen olo, nyt alkaa olla ilmassa taisteluväsymystä. Parina päivänä piti olla muutama tunti koulusta poissa, kun ei vaan jaksanut. Kesän kahden päivän lomareissu ei oikein näemmä ollut riittävä loma. Tässähän alkaa kohta pelätä jo oman mielenterveyden puolesta.
Ei ollut tämän päivän liehotukset hyvästä, mutta mukavaa oli! Viime yönä meidän liiterin nurkalta tuli auto aamuyöllä klo 02.30 ja kyllä, se oli ajellut metsätieltä pellon reunaa meidän pihan läpi! Koska alkaa nämä nukahtamisongelmat olla taas käsillä (stressin oireita??), niin satuin yllättäen olemaan taas tuohon aikaan hereillä ja säikähdin, että meidän pihalla autoillaan aamuyöllä. Niinpä päätimme lähteä Tuiskun kanssa katsomaan mistä jäljet tulevat. Sieltähän ne hakkuutyömailta tulivat, mutta outoa lähinnä tässä oli ajelun ajankohta ja se, että ajellaan ihmisten takapihojen läpi.
Mennessä Tallimies ajeli isolle soramontulle, josta tulin itse ohjaksiin. Nyt oli lunta sen verran, että kierrettiin iso soramonttu ihan metsän kautta, reellä. Tuisku oli niin innoissaan, että meinattiin metsäpolulla koko perhe muutamaan otteeseen tippua kyydistä!
Valma juoksenteli mukana, totta kai! Ja huomatkaa jälleen meidän yhtenäinen pukeutuminen. Tuo Hööksin heijastintakki on oikeasti maailman rumin, mutta maailman lämpimin ja käytännöllisin, ehdottomasti. Ja kuten kuvasta näkyy, niin puuta on kaadettu. Tässä näkyy vain murto-osa savotasta. Onneksi muutoin tämä kohta metsästä on vain harvennettu, olisin muuten itkenyt oikeasti.
Tuisku ajelun jälkeen oli todella hikinen, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa uskalletaan ruveta ajelemaan vähän enemmän kuntoa. Tuisku on siitä jännä hevonen, että vaikka sillä on ollut aiemminkin näitä sairauslomia ja se on ollut kerran jopa kuoleman kielissä (suolistotulehduksen aikaan), niin vaikka sen kuntoa lähtisi nollasta nostamaan täysin lihaksettomasta ulkomuodosta, niin se rupeaa kuntoutumaan aivan hurjaa vauhtia. Vaikka nyt ollaan ajeltu ja ratsasteltu todella vähän, niin huomasin harjatessa, että tällä hevosellahan alkaa taas lihakset kasvaa! Huippua! Seuraavaksi ajellaan savottalenkin pohjia ja aletaan miettiä rankojen ajoa. Tunnen niin suurta kiitollisuutta siitä, että meillä on talossa edelleen työhevonen, jolla päästään vielä tekemään töitä! Kyllä tämän päiväinen rekien jalasten natina ja lumen pöllyäminen teillä Tuiskun humputellessa eteenpäin karisti monta murhetta mielenpäältä. Niin se vaan on.
Keskellä kuvaa on metsässä aukko. Silmä ei totu siihen, siellä ne hirvittävät vekottimet jylläsivät ja tekivät pahaa jälkeä. Täytyy Poudan kanssa ratsautua sinne ja käydä ihan lähemmin katsomassa nyt koneiden lähdettyä, että miltä siellä oikeasti näyttää. Koko lauma paalille menossa, siellä se Mattikin jossain on. Ja meille muuttaa melko varmasti vielä tämän vuoden puolelle Matille kaveri, nimittäin toinen pässykkä. Siitä kerron lisää, kun asiat selvenee ja laittelen kuvia, Täytyy ruveta tallilla karsinan rakennukseen pikimmiten.
Sisälle tultaessa aloitettiin piparin paisto. Ossi oli kaverin luona yökylässä, joten aloitettiin homma pienten kanssa. Vielä jäi taikinaa ja jatketaan hommaa ensi viikolla. Myös piirakat pitäisi paistaa ennen lomalle lähtöä.
Illaksi oli ostettu liput Robinin keikalle. Meillä on Tatu ja Otto Robbari -faneja ja ehkä vähän äitikin. Kuvassa odottellaan Oton kanssa Areenalla keikan alkamista... Ossi oli vähän suu mutrulla "joutumisesta" em. keikalle. Pelkäsi, että joku kaveri näkee, että on paikalla! Lohduteltiin Ossia, että ainakin täällä on tyttöjä mitä katsella! Ja keikkahan oli loistava valoshow, vaikkei musiikista niin välittäisikään.
Oikeaa keikkameininkiä, pikkutytöt kirkuu ja parkuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti