Espanja, Corralejo

Hola! Lomat on lomailtu, melkein ja kotiin on palattu. Saavuimme Suomeen eilen illalla, mutta jäimme vielä jättiläiskirkolle yöksi, koska ei jaksettu lähteä ajamaan yötä myöten kotiin. Tässä vähän kuvia karusta, mutta erittäin upeasta Fuerteventuran saaresta. Maa on kokonaan laavaperäistä, eikä siellä ole satanut kunnolla kahteen vuoteen. Joka paikassa on hiekkaa ja dyynejä tai sitten vuoria. Kuvat ovat sekaisin ja en jaksa taistella tämän Bloggerin kanssa, joten tässä joitakin otoksia reissusta.

Hotellilla oli paljon lintuja ja kolme papukaijaa asusteli meidän kohdilla.

Tässä näkymää hotellihuoneesta.

Näkymä hotellista. Hotelli oli valtaisan kokoinen, mutta todella hieno ja hyvin pidetty. Erityisen siistiä oli joka paikassa ja siivoojat ja muut hotellin työntekijät kuljeksivat jatkuvasti paikkoja laittamssa.

Joulun odotus tuntui hassulta helteessä. Espanjalaiset eivät kuulema vietä kovin suurieleisesti joulua, vaan suurempi juhla on heillä loppiainen. Jonkin verran joulukoristeita löytyi hotelliltakin ja tämä hieno kuusi hotellin aulassa.

Tallimies kävi pienten tallipoikien kanssa pelailemassa minigolfia hotellin omalla radalla useampaan otteeseen.

Näkymää lastenaltaalta. 

Hotellin ihanin idea oli ehdottomasti Cat Cafe. Hotellin pihalla asui liuta kissoja, joita asukkaat saivat syöttää. Ostimme ruokaa ja veimme muutaman kerran päivässä evästä. Nähtiin yhteensä 7 erilaista kissaa. Kissat olivat hyvin hoidettuja ja suurin osa niistä oli oikein kesyjä. Oikeaa kissaterapiaa!

Välillä meinasi iskeä väsy ruokaa odotellessa.

Pojat golfaamassa tien toisella puolella olevalla radalla. Taustalla näkyy Water Park, joka oli valitettavasti talvikuukaudet suljettuna.

Maisemat tosiaan olivat aika karuja. Tässä olemme menossa kohti saaren pääkaupunkia Puerto del Rosariota. Näimme kaivinkoneita siirtämässä dyynejä, kun tuuli puhalsi hiekkaa ajoteille.

Matkan yksi kohokohta oli Oasis Park eli eläintarha. Ossi sai olkapäälleen papukaijan ja myös ihan oikea valokuvaaja otti kuvan pojista, kuvan sai lunastaa itselle 7 eurolla muistoksi.

Eläintarhassa oli jos jonkinlaisia elukoita, mutta eniten siellä oli varmasti kameleita ja näitä hirrrrrrrrrvittäviä krokoja!

Ja kyllä, olen silittänyt krokotiiliä! Olimme Reptile Show:ssa ja se oli elämäni karmeimpia kokemuksia. Pikkukrokojen silitykset olivat vielä ok, mutta käärmeet ja mikä lie iguaanileguaani oli jo vähän liikaa. Toisen käärmeen kohdalla oli pakko siirtyä pois, kammoan niin paljon käärmeitä. Siellä hoitajat toivat niitä ihmisten ihmeteltäväksi. Huh!

Pikkukrokot tykkäsivät nukkua auringonpaisteessa isossa läjässä. Tässä läjässä oli arviolta parikymmentä otusta.

Sykähdyttävin kokemus oli ehdottomasti kirahvien syöttäminen. Herkkupusseja eläimille sai ostaa 1,50 euron hintaan, jossa oli porkkanointa ja mitä eksoottisimpia hedelmiä eläimille. Kirahveja, norsuja ja virtahepoja sai syöttää. Kirahvit olivat niin ihania, niiden pehmeät huulet ottivat herkut kädeltä hennosti. Meinasi itku tulla!

Tässä pikkunorsu. Norsuja oli yhteensä kolme, isot norsut yrittivät kahmia kaikki eväät.

Ehdottomasti hauskimpia olivat merileijonat. Ne osasivat tehdä vaikka mitä temppuja! Lisähinnasta olisi päässyt merileijonien kanssa uimaan ja yhteiskuvaan. Jätettiin väliin :)

Eläinpuiston luonnontieteellisessä puutarhassa oli lintuesitys. Siellä oli erilaisia kotkia sun muita lintuja, jotka tekivät hienoja temppuja. Jotain aivan käsittämätöntä! 

Corralejossa on hiekkarantoja yhteensä 50 kilometriä. Erityisen suosittuja rannat ovat surffareiden keskuudessa.

Tämmöisellä pikkukoslalla huristeltiin pari päivää pitkin saarta ja nähtiin aika paljon kaikkea mielenkiintoista!

Maisemat tosiaan ovat aika vuoristoisia.

Hiekkarannat ovat valtavia!

Otolla riitti huvitusta juosta aaltoja karkuun!

Isommat uskaltautuivat ihan veteen kunnolla, vaikka vesi ei ollut mitenkään erityisen lämmintä.

Riippuliitäjiä oli vaikka kuinka paljon.

Lomahuvitusta pelihallissa.

Näkymää hotellin ala-aulasta.

Tässä meidän asunnon kuisti. Mukavasti kaikki levällään, kuten lomalla kuuluu ollakin.

Matkalla viimeisenä iltana lääkärille. Tatu sai reissussa korvatulehduksen ja pääsimme tutustumaan todellakin espanjalaiseen lääkärin vastaanottoon. Heillä on tapana tutkia potilas näköjään perättäisinä päivinä, ensin kävimme perjantaina ja Tatu aloitti antibioottikuurin. Lauantaina piti vielä käydä tarkistusnäyttämässä korvaa. Lääkäri huone oli varsin erilainen kuin Suomessa, se oli sisustutettu kodikkaasti ja ensimmäinen lääkäri istui tuolissaan jalkojen päällä kuin joku hippitohtori. Mutta ei se mitään, homma hoitui, palvelu oli ystävällistä ja yksityiseksi lääkäriasemaksi mielestämme edullista (kaksi käyntiä yhteensä 90 euroa, lääkkeet 9 euroa). Matkavakuutus hoitanee nämäkin aikanaan.

Tässä pojat ekaa kertaa merellä käymässä.

Hippo tiesi, että kohta tulee herkkuja ja avasi kitansa valmiiksi hedelmille! Mainio otus!

Kameliratsastustakin olisi saaanut kokeilla lisähinnasta.

Pikkukamelit olivat aivan mielettömän suloisia ja tulivat kainaloon kerjäämään rapsutuksia.

Eläintarhassa oli kameleita todella paljon. 

Erilaisia kaktuksia oli pitkin saarta runsaasti. Lapsia peloteltiin, että jos ovat tuhmia, laitetaan ne jäähylle kaktuksen päälle... Eivät tajunneet mikä on siinä idea.

Pari kertaa viikon aikana aivan hotellin lähellä oli afrikkailaiset markkinat, myytävää oli jos jonkin verran. Mukaan tarttui muutama koru, Valmalle kaulapanta, nimilaatta ja muutama paita ja lippis. Hintataso on aika edullinen ylipäänsä täällä, joten tinkiä kannatti!

Lomalupaus: vähintään yksi jäätelö päivässä!

"Meidän kissa", tämä musta kisuliinos tuli mielellään syliin ja nukkui yöt meidän terassilla. Harkitsin vakavasti sen pakkaamista mukaan.

Ja menossa lentokoneeseen. Viikko meni nopeasti, paikka oli todella onnistunut valinta. Huono puoli on pitkät lennot, tai lasten kanssa 6 tuntia yhteen suuntaan on pitkä aika. Tosin selvittiin ilman lentofiaskoa, mitä Otto päätti pari kertaa huutaa eriäviä mielipiteitä joistain asioista. Muutoin lapset matkustivat mallikkaasti, kiitos Finnairin uusien turhakkeiden, tablettitietokoneiden.


Ps. Saara oli hoitanut hommansa mallikkaasti, kuten arvata saattaa.  Ehkä vielä joskus pääsemme reissuun, ken tietää...