Tuisku ajomaastossa, Vallu puunattavana

Jenni saapui parahiksi tallin siivouksen jälkeen ja päätettiin lähteä yhteistuumin maastoon. Jenni ajoi Tatun kanssa Tuiskulla, itse pääsin vuonohevosen selkään! Mahtavaa! Perspektiivi on hyvin matala, ja askel nopea tikittävä. Siinä sai ravatessakin keventää ihan nopsaan tahtiin. Skipi oli reipas ja Tuiskukin jolkotteli koko ajan korvat pystyssä ja ilmekin oli iloinen.

Yleensähän Tuisku on aamuäreä, mutta ilmeisesti viime päivien liikuttaminen on saanut Tuiskunkin paremmalle tuulella, koska Tatun kanssa harjaillessa nuoli vaan meidän käsivarsia. 

Skipi on aika rautainen äijä, ikää jo 24 vuotta, mutta se ei näytä menoa haittaavan. Tuiskun käynti on Skipiin verrattuna reipasta, joten ravilla otettiin aina väliin kiinni. Tuiskun ravatessa jouduttiin jo vähän laukalla saavuttamaan. Keli oli mitä kaunein syyssää ja reissu tehtiin pienelle soramontulle ja takaisin (n. 6,5 kilometriä). Tallilla tehtiin Skipin kanssa leipävenytyksiä ja molemmat ruunanrupsukat saivat sokeria ja leipää.

Jennin sain houkuteltua seuraksi Vallua morjestamaan. Vallua harjailtiin ja vietiin lisää vähän leipiä. Siellä hän tyytyväisenä elää hemmoteltavana, kiitos vaan huolenpidosta. Vallu saa melkein kuninkaallisen kohtelun, illallakin on kauraa, leipää, omppuja ja porkanaa tarjolla, on siis mistä valita. Hyvässä kunnossa on papparainen, karvanlähtö on Vallullakin meneillään. Kuvassa näkyy myös nykyinen rakkaus eli "Täti". Herttaista.

 Kyllä se kotilauma tuntuu heti tyhjältä kun yksi on siitä poissa. Vallu on kyllä ansainnut tämän "hemmotteluloman" ja viettänee vielä marraskuunkin kyläilemässä. Odotan innolla, kun Vallu tulee kotiin ja miten lauma taas hitsautuu takaisin.