Olipa meillä lenkki. Poudan kanssa kävimme kylällä pururadoilla ja takaisin. Menomatka oli yhtä kiemurtelua ja kuhnailua. Koko vauhtiepisodi alkoi kaatuneen puunrungon hyppäämisestä. Sen jälkeen alkoi vauhtia löytyä. Loppumatkan roikuin ohjissa kaikin voimin. Ylämäkilaukan jälkeen koko peli oli "menetetty" ja Pouta sai lietsottua itsensä yli-innostuneeseen menoon. Vähän ravattiin vielä, mutta lähinnä kävelimme pikakävelyä. Tallilla Pouta oli sitten melkein korviin asti hikinen, mutta siitä syyttäköön itseään. Hauskaa meillä oli, Poudallakin loisti silmät tallille tultaessa. Itse olen väsynyt kuin mikä, joten tuli pientä piristystä Poudan toilailuista.
Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä ja venyteltiin vielä selkälihaksia. Yritettiin myös mennä ulos ilman taluttamista, mutta se ei onnistunut ihan niin kuin olin kaavaillut.
 |
| En tule, en tule. Usko jo. |
 |
| Miks pitäs tulla?? |
 |
| Äitiiii, mikä maksaa? Miks et jo tuu? |
 |
| Tiididiii, ei se varmaan huomaa jos vähän käväsen tuolla toisella puolella... Eihän? |
 |
| Höh, no pakko kai se sitten oli tulla.... |
******************
Poudan vetkuilun jälkeen kävin hakemassa Valman ulos ja päätettiin lapsilta salassa käydä syömässä takapihalla jäätelöä. Ajattelin myös palkita itseni samalla (jo toisen kerran tällä viikolla) rankasta viikosta. Tälle viikolle on ollut niin paljon menoa, että tuntuu uskomattomalta, että vihdoinkin on perjantai! Istuessani grillipaikalla Valma kävi taas juoksuttamassa egoaan. Se tarkoittaa sitä, että Valma luulee ja kuvittelee saavansa taivaalla lentävät linnut kiinni. Sinne hävisi pienen pieni kääkkä suuren suurelle pellolle. Perästä vaan ääni kuului. Hetken oltuaan "jahtireissulla" palasi pihaan jäätelön syöntiin. Voi noita kääkkiä... On ne niin ihania, kun niillä on ihan vaan hiukkapikkasen liian suuret luulot omista taidoistaan.
Samalla kauhisteltiin Valman kanssa meidän "puutarhan" pieniä epäkohtia. Millonkahan näillekin kerkeäisi jotain tekemään...??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti