Tuisku maastossa

Tuiskun kanssa päätin taas lähteä riskillä maastoon. Tuiskuhan on ollut suhteellisen kauan "kunnossa", joten ei muuta kuin satula selkään ja menoksi. Tuisku lähti tosi mielellään ja korvat pystyssä mennä viipotti koko matkan. Näin alkajaisiki kierrettiin vain iso soramonttu ympäri, siitä tulee matkaa noin kolme kilometriä.
Mennessä käveltiin koko matka, Tuisku yritti kyllä monta kertaa nostaa ravia.

Metsäpoluilla Tuisku kulki nenä maassa kuin vainukoira. Piti vissiin tarkistella, kuka on kulkenut ja kaikki kakkakasat piti haistella tarkkaan. Lähestyttäessä hiekkatietä alkoi Tuiskulla vauhti kiihtyä. Annoin sen ravata ennen alamäkeä vähän ja oli kuin ravurin selässä konsanaan. Mäki sentäs käveltiin, mutta Tuisku lähti kuin tykin suusta kun tasaiselle päästiin. Niinpä Tuiskun aloitteesta vedettiin laukalla muutama kymmenen metriä. Sain suostuteltua herran ravaamaan ja lopulta myös kävelemään. Tuisku oli niin innoissaan, että melkein tärisi koko hevonen!

Tuisku sai torstaiaamuna hokkikengät alle, niin oli helpompi hiekkatielläkin jolkotella. Pienen pieni onkalo sielä kavion pohjassa vielä on, katsotaan meneekö se umpeen koskaan.
Loppumatka sitten käveltiin, kylläkin varsin reippaasti. Yhtään ei Tuisku hionnut, mutta venyttelyiden jälkeen sitten loimiteltiin. Vaikka Tuisku on ratsastaessa eri jäykkä, niin venyttelyt ovat Tuiskulle helppoja. Tämän hevosen voi porkkanoilla laittaa vaikka solmuun :)

Tarhassa Tuisku sai vielä sokeria ja ak aikamoiset pesut. En meinannut päästä sieltä pois, kun sen verran huolellinen oli tämä kaveri. Muistuttelin kyllä, että ei sitten lähde sille purulinjalle "kirppuirrotukseen". Hyvä Tuisku.

Ps. Taas jännätään, että eihän tästä urheilusuorituksesta koidu takapakkia... Tajusin metsässä Tuiskun kanssa ollessa, että kohta on kaksi vuotta vierähtänyt siitä kun tämä sairastelukierre alkoi kaviopaiseen ja lihasrevähtymien kanssa. Pitkä on ollut matka, toivottavasti se matka olisi jo kuljettu ja päästäisiin jatkamaan siitä mihin jäätiin.