Pouta kentällä

Itse olin flunssassa, mutta onneksi Hannele oli vailla hevosterapiaa ja kapusi Poudan selkään. Toivotaan, että saadaan Hansu hommiin usemminkin :) Aluksi Pouta oli vähän tahmea, mutta rupesi koko ajan liikkumaan paremmin eteenpäin. Kiitos vielä kovasti! Ja saihan Valma taas Närrin kanssa leikkiä!

Kissa eläintarhassa

Jo on aikoihin eletty!

Kissa ja ilves

Pouta maastossa

Pouta oli taas lainahevosen roolissa ja oli osoittanut ison hevosen elkeitä ja tässä tapauksessa positiivisessa mielessä. Pouta osaa sittenkin lukea tilanteita ja toimia niiden mukaan. Mahtavaa! Kiitos Riia ja kumppanit liikuttamisesta.

Iltaratsastelu

Puoli yhdeksän aikaan kammettiin Poudan kanssa kentälle, saattoi innoittaa telkkarista tullut kouluratsastus asiaa. Pouta oli aivan loistava! Se oli eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen. Voi olla oman mielikuvituksen tuotettakin, mutta en ole ikinä nostanut sillä niin hienosti laukkaa. Hevonen toimi aivan mielettömän hyvin, reagoi hyvin ja nopeasti annettuihin apuihin. Siispä hyödynsin tämän illan ratsastuksen tekemällä paljon siirtymisiä. Toinen siirtyminen oli laukasta käyntiin... Uskomatonta.

Aloittaessa oli vielä valoista mutta lopetelessa jo aika pimeää. Alku- ja loppukäynnit käveltiin metsässä. Kentällä tehtiin myös paljon asetuksia, hieman jäykkähän Pouta on kun niin vähän kentällä keretään ratsastamaan. Mutta Pouta lähtee tätä nykyä mielellään hommiin, mikä on hyvä asia ja tehty pieni edistyksen askel. Tallilla tehtiin vielä leipävenytykset ja harjailtiin pölyt pois. Tarhassa portilla oli vastassa Usva ja Tuiskukin tuli paikalle portille isolta laitumelta kiitolaukalla, joten hyvältä vaikuttaa. Tuisku tarjosi heti "pallinsa" rapsutusta varten ja käytiinkin keskustelua, että kyllä sitä voi rapsutella muualtakin. Tuiskua rapsutellessa Tuisku aloitti vimmatun hoitamisen ja innostuksissaan hoiti selästä minua niin kovaa, että puraisi sieltä vissiin jonkun kirpun pois. Sattui aika kiitettävästi. Samaan aikaan oli meneillään Usvan ja Tuiskun välinen nahinointi, Usva halusi rapsutusta ja työnsi itsensä väliin ja samalla Tuisku hätisteli pois... Päätin poistua paikalta turvallisuussyistä, kun sain hevosen pään kopsautuksen omaani. Ne suomenhevoset! Onneksi muotitietoisena, meillä on tarhassa vaan sävysävyyn olevia suomenhevosia ;D

Tajusin, että mullahan on puhelimessa salama! Kyllä! Niin paljon kiinnostaa puhelimen toiminnot. Sisälle tultaessa oli Harmi ja Hurja juontitauolla sadevesiastialla ja pääsin testaamaan salamaa. Kissoilla oli meneillään omat leikkinsä, seurailin niitä pitkät tovit.

Pouta maastossa

Pouta oli maastolainassa ja oli kuulema käyttäytynyt hyvin. Kiitos liikuttamisesta :)

Viimepäivien satoa

 Aikamoista tekemisen meininkiä olleet nämä viime päivät. Tässäpä muutamia tökeröitä kuvia, tökerällä puhelimella.

Mökillä ollaan poltettu risuja kahtena päivänä ja samalla kaadettu rannasta puita. Osa puista täytyy kaataa talvella jäälle, koska ovat niin isoja. Aikalailla alkanut siivoutua maisemat. Tontti on rinnetontti, joten ottanut todella kuntoilun päältä raahata risuja tontin toisesta laidasta toiseen. Tallimieskin jätti salikäynnit väliin.

Valmaa palelee mökillä kun tuuli puhaltaa. Kävi välillä lämmittelemässä mamman takin sisässä, kun ekana päivänä unohtui takki kotiin. Voihan Valma. Valmalle tehtiin lampaantaljoista pesä ja toisena päivänä nukkui lisäksi vielä villatakin alla, vaikka oli oma takki päällä. 

Heti alkuviikosta alkoi tallin pesu. Tässä siis homma juuri aloitettu. Eipä lähtenyt kovin kummoisesti irti, vaikka painepesurilla pesin. Tänä vuonna ei jaksa kalkita, ei millään. Ensi vuonna sitten. Sunnuntaille jää karsinoiden puhdistus (tyhjennys) ja Tallimies toi töistään ison teollisuusimurin, jolla saa imuroitua varustehuoneen ja hämähäkinseitit. Samalla purettiin ulko-ovien edestä laatoitukset ja "pihatto" odottaa tyhjennystä, koska sinne valetaan parin viikon sisään lattia ja ovien eteen betonilaatat liikkuvien laatoitusten tilalle.

Koko alkuviikko menikin sitten mehujen kanssa. Meillä on 18 viinimarjapensasta ja onneksi osa kasvaa huonosti, koska keräämistä riittää. Saldona sain 15 pulloa mehua, joten itse mehuttamiseen lasten kanssa tärvääntyi kokonainen päivä antiikkisella mehustimella, jota ensi vuonna saa luvan kyllä paikata hieman nykyaisempi malli. Marjojen keräämiseen meni monta iltaa, kun vettä tuli vähän väliä.

Hurjimus on ruvennut nukkumaan sylissä. Hurja ei ole ollut pentunakaan sylikissa, mutta tässä kömpi yhtenä iltana sohvalle syliin. Hurja kehrää tosi kovaa, ihana kisulainen.

Ossi rakensi pihakoivuun itselleen keinun ja sillä saa tosi kovat vauhdit, testattu on. Nokkela kaveri. Ossi viettää reilun parin viikon päästä  10 v synttäreitä, hurjaa, miten iso Ossi jo on!

Hevosten tarhaan oli lauantaina mökillä ollessamme rantaunut iso jumppapallo. Pallon tuoja selvinnee varmaan jossain vaiheessa. Vähän kerettiin ikuistaa pallolla leikkimistä, ennen kuin hepat saivat sen rikki. Siitäkin huolimatta leikit jatkuivat välillä vähän rajuinakin. Tässä herra Ässän tyylinäytettä. Hevosten leikkimisestä innostuneena tilasin Hööksiltä hepolla oikean Jolly Ball -lelun.

Pikku tipu on äänekäs kuin mikä ja aikamoinen menijä. Kuvassa näkyy "hassu" jalka. Se ei näytä itse tipua vaivaavan, joten jäämme seuraamaan miten elämä hassulla jalalla onnistuu. Tipu on kasvanut jo hurjasti ja siivetkin alkavat saamaan väriä. Jännää! Ihanan kesy tipu!

Valma se tunkee nenänsä joka paikkaan. Harmin ja Hurjan ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Tunnelmia yhdeltä sadeillalta takapihalta. Niin kaunista!

Tuisku maastossa

Tuisku oli Jennin kanssa maastoajelulla tunnin verran. Käyntilenkki kyseessä ja poppoo oli käynyt kääntymässä pienellä soramontulla ja takaisin. Tuisku oli muutamaan otteeseen yrittänyt ravia, mutta oli kuitenkin pudottanut pyydettäessä käynnille. Ja ainakin vielä Tuisku kävelee neljällä jalalla! Toivotaan, että jatkossakin :) Kiitos Jenni Tuiskun ulkoilutuksesta, sekä lampaiden tarkastuksesta!

Leevi on palannut...

... ja lähtenyt. Tatu löysi Leevi-kissan pihalta tänään. Leevimäinen hirmuinen maukuminen raikui pitkin pihoja. Leevi on ollut kesälomareissulla nyt tasan kaksi kuukautta ja se ei ole Leepun tapaista olemaisinkaan. Pahaksi onneksi en saanut napattua kisuliinosta syliin kun Otto karkuutti Valman joka antoi Leeville lähtöpassit uudelleen. Mutta tärkeintä tässä on se, että Leevi on kunnossa, ehjänä ja muistaa vielä missä koti on :) Että eiköhän se kisuliinos sieltä vielä kotiin tule! Mahtavaa!

Viimepäivien tunnelmia

Eilen illalla löytyi pieni piipittävän keltainen tipukulta kanalasta! Voi sitä mammojen touhotuksen määrää! Pieni äänekäs tipulainen on ja kesy kuin mikä. Syötettiin sille pehmeää rinkeliä ja raejuustoa. Aamulla tein vielä maitovehnässekoituksen ja toivottavasti on käynyt syömässä. Toinen jalka on vähän hassun mallinen, mutta kinkaa menemään. Katsotaan onko tipukullasta eläjäksi vai miten käyp. 

Tässä tunnelmia pyhäillalta kylältä tyttöjen kesätöistä. Aika terapoivaa maisemaa.

Pouta kentällä ja maastossa

Aamulla odotellessa maastokavereita kerettiin Poudan kanssa reippailla kentällä yli parikymmentä minuuttia. Pouta oli kentällä aamutuimaan erireipas ja oli oikein miellyttävää menoa. Tehtiin isolla neliöllä vähän etu- ja takapään siirtämisiä, sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Sekä kunnon pätkät laukkaa veryttelyksi. Maastoon päästiin historiallisen suurella joukolla, kokonaista kolme ratsukkoa juorusi metsän siimeksessä. Kierrettiin iso soramonttu ympäri. Kaikenkaikkiaan kenttäilyineen sun muineen istuin Poudan selässä melkein puolitoista tuntia. Kivaa oli. Tallilla tehtiin leipävenytykset ja purettiin varusteet, jonka jälkeen tehtiin lisää venytyksiä selälle. 

Ratsastelun jälkeen suoritin trailerin pesu-urakan loppuun ja nyt on puhdasta! Ihanaa!

Riitta: Jos luet tätä, niin tutkailin trailerien hintoja, eikä taida ihan sillä hinnalla lähteä millä uhkasin =)
Terveisin "Uutta traileria vailla"

Tuisku maastossa!

Nimittäin ratsain. Oltiin varsakaverin seurana lyhyt maastoilu, joten sopi ottaa ratsuksi Tuisku. Varsakaverilla oli Tuiskun satula ja Tuiskulla Poudan, joten vähän huonosti istui, mutta köpsöttely onnistui hyvin. Tuisku oli tallissa aivan äimän käkenä, kun mamma pisti satulan selkään. Suitsittaessa avasi suunkin valmiiksi. Löntysteli epätuiskumaisen rauhallisesti koko lenkin, osasi tietty käyttäytyä kun mukana oli aloittelija(t) ;D Vink.

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja Tuiskuhan venyy hienosti, ahne kun on. Sen jälkeen siirryttiin varusteiden purun jälkeen tarhaan, jossa Tuisku aloitti perusteellisen pesun. Piti jo vähän toppuutella. Nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Jospa se tästä.

Aloitin tänään myös trailerin pesu-urakan ja aikamoisessa siivossahan tuo onkin. Nyt on pesty sisältä, huomenna jatkuu ulkopuolen tehoputsauksella. Jos olisi ylimääräistä rahaa, olisi hevostraileri kiva päivittää vähän uudempaan. Mutta saa nyt paremman puutteessa kelvata ja ei sen puoleen, erinomainen on nykyinen.

Kaviohuoltoa

Usva antoi hienosti vuolla kaviot ja sitä ennen sai vähän harjausta. Tuiskun reikä on enää miniriikkinen, toivotaan, ettei kehittele mitään. Ehkä seuraavan 8 viikon päästä se on kadonnut kokonaan... Toivossa eletään kovasti.

Hepat tehosyynissä

Mikä ilta! Iski joku yltiöpäinen hevosten puuhastelukohtaus. Tallimies pakeni paikalta vieden isot yleisurheiluharkkoihin ja Oton ja Valman kanssa paineli kävelylle, tai niin ainakin kertoi tekevänsä :) Jäin kotiin ja lähdin ensitöikseni Poudan kanssa maastoon. Poudan kanssa käveltiin ihan koko matka ja kääntymässä käytiin kylällä ja takaisin, aikaa meni tasan 45 minuuttia.

Ennen kylää luontopolku menee naapurin Eeron viljelysten läpi, tänä vuonna olikin viljelyvuorossa kaura. Pouta saattoi matkalla maistella muutaman suullisen kauroja ja voitte kuvitella, että Pouta varmaan mietti olevansa taivaassa, nimittäin kaurataivaassa. Kerrankin Pouta oli koko maaston reipas niin mennessä kuin tullessa. Yleensä yksin maastoillessa menomatka on yhtä laahustamista ja kotiin sitten tulaan tukka putkella, mutta tänään vauhti oli tasaista. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin pölyt niskasta. 

Seuraavaksi vuoroon pääsi meidän vauva. Usvahan tulee enemmän kuin mielellään ja aloitettiin kunnon puunauksella tallissa. Usva sai päällensä ajosilat, suitset ja ajo-ohjat. Kentälle tallusteltiin yksissä tuumin ja aloitettiin ohjasajoharjoitukset. Isolla voltilla meno onnistuu ja tosiaan selvää tällä hetkellä on käskyt käynti ja seis. Nyt harjoitellaan niiden kanssa ohjastuntumaa ja tehosteena edellisekerran vetelyydellä otin ajoraipan. Käynti oli nyt parempaa, mutta ohjailusta ei voi sanoa samaa. Usva vielä ihmettelee suupielistä lähteviä outoja härpäkkeitä ja niinhän se kuulukin tässä vaiheessa olla, kun toista kertaa vasta ohjien kanssa mennään.

Muutaman kerran Usva kääntyi ohjasavulla ja pysähtyminenkin onnistui. Lähinnä vaan totuteltiin ohjiin, ei niinkään ollut tärkeää, että osattaisiin kääntyä tai pysähtyä heti. Mutta ei pelota tehdä tätä yksin, kun Usva oli taas aivan superrauhallinen, eikä mennyt kertaakaan paniikkiin, vaikka siirtelin ohjia puolelta toisella ja välillä pääsin ajamaan suoraa takaakin. Toivotaan, että sama fiksuus jatkuu :)

Tallilla Usva sai lisää harjausta ja tietenkin leipää. Pitäähän sitä tytölle leipää antaa tehdystä työstä. Aamulla tulee kengittäjä ja saadaan taas neidolta kynnet kuntoon.

Kolmantena tarhasta tarjoutui mukaan Tuisku. Tuisku saa myös huomenaamulla kengityksen ja jännityksellä odotan, miltä paisekuoppa näyttää, toivottavasti olisi jo kasvanut täysin umpeen. Ajattelin ottaa riskillä ja käydä Tuiskun kanssa ratsain maastossa kävelemässä. Kengät olivat kuitenkin niin irti, että ihme jos kestävät aamuun asti, niin päätin suosiolla jättää ratsastelut toiseen päivään. Tuisku sai tehoharjausta ja tietenkin piti palleista ruvet raaputella... Tuiskun mielipuhaa kesällä...

Neljäntenä vuoroon astui meidän Pappa. Vallu sai kunnon harjausta ja öljyä. Täytyy muistaa tuoda Peetulta jääneet trimmaussakset tallille, niin saa Vallun harjan leikattua, kun on kasvanut kesän aikana aivan hurjasti. Vallun ilme meinasi venähtää, kun laitoin sille satulan selkään. Vallu oli kuin kysymysmerkki, että mitä se mamma oikein luulee tekevänsä. Ajattelin käydä Vallun kanssa kiertämässä ison soramontun ja näin sitten tehtiinkin. Koko alkumatkan Vallu piti Poudan kanssa hirnuntakeskustelua yllä, ihme touhua. Hiekkatiellä Vallu arkoi vähän kavioita, mutta metsäpoluilla pyyhälsi reippaasti. Vallu on maailman ihanin maastohevonen, kun papparaisen kanssa voi mennä pitkin ohjin, eikä tarvitse huolehtia kuin kyydissä pysymisestä. Satula tuntui kaamean kovalle, kun tottunut Poudan hieman pehmeämpään penkkiin.

Tallilla tehtiin Vallunkin kanssa leipävenytyksiä ja jaksoin taas ihastella meidän papparaisen lihaskuntoa, kun ei olla tehty moneen kuukauteen yhtään mitään. Olisi kiva tietää minkä verran hevoset kävelee tuolla meidän laitumilla vuorokauden aikana. Veikkaan, että aika paljon. Sisällä harjailtiin ja Vallu kaipasi hellyyttä, ihana mies :) Ihan hurjaa, kun Vallu täyttää puolen vuoden päästä jo 19v!

Eilen sohvalla oli vieressä kaverukset päiväunilla, ihania.

Liitosaappanheittokisat, Pitkäranta, Venäjä

9.8. Lauantaina klo 7.15 seurueemme lähti suunnistamaan Kohti Venäjän Pitkärantaa tarkoituksena osallistua Liitosaappaanheiton EM mestaruuskilpailuihin. Kisat pidetään Pitkärannassa kolmatta kertaa ja tämä on allekirjoittaneen toinen kerta kyseisissä kisoissa. Mietin lähtöä jonkun kerran kun tänä kesänä tullut käytyä vain kaksissa treeneissä eli saman viikon keskiviikona ja viikkoa aiemmin, edelliset treenit viime syksyltä.

Aamulla onneksi liikennettä sen verran vähän, että tullissa ei tarvinnut paljon kupeksia vaan saimme jatkaa jouhevasti kohti kisapaikkaa. Matkalla maisemat ovat kyllä komeat kun laatokan kupeessa ajetaan.

Pitkäranta on n.11 000 asukkaan kaupunki joka sijaitsee Karjalan Tasavallassa, Venäjällä Laatokan kupeessa. Kisastadiona toimii sympaattinen urheilukenttä ja puitteet ovat kyllä todella mukavat. Viime vuoteen verrattuna parannuksina oli, että heittoalue oli siiretty kentän toiseen päähän, joten aurinko paistoi koko ajan selän takaa sekä se, että heittosektori oli kiilamainen eikä suora ja kapea kaistale.

Kuvaa naisten heittopaikalta, sinipaitaiset heittäjät meikäläisiä

Kisat etenevät hiukan eri tavalla kuin suomessa, meillä kun heitetään samaan tyyliin kuin yleisurheilukisoissa eli yksiheittäjä heittää, sitten toinen, jne kunnes kierros on ohi ja aloitetaan uusi. Täälläpä tehdäänkin niin, että heittäjä heittää 3 heittoa peräkkäin ja paras mitataan. Viime vuoteen verratuna miehiä oli vähempi, joten kaikki heittäjät saivat "toisen" kierroksen eli 3 heittoa lisää eli yhteensä 6. 

Onneksi tuli loppuviimein lähdettyä reissuun, koska sain kiskaistua oman ennätykseni 46,20 hirveästä jännityksestä huolimatta joka oli parannusta entiseen 4m (myöhemmän tutkimuksen perusteellaa edellinen rankingeista löytyvä tulos oli 40,40m, joten melkein 6 metriä parani ennätys.)

 

Miehet 30-39vee sarjassa allekirjoittanut toisena venäläisten seurassa.

Kun kaikki heitot oli mennyt läpi niin selvisi, että pääsen/joudun osallistumaan joukkuekissaan suomen joukkueessa, koska viime vuoteen verrattuna heitin toiseksi parhaan tuloksen suomen miehissä. Joukkue koostuu siis 2 miestä ja 2 naista.

Arvonnan jälkeen selvisi, että suomi tiimi heittää neljäntenä eli viimeisenä ja jokainen heittäjä saa vain 3 heittoa samalla periaatteella eli kaikki peräkkäin ja paras mitataan. Vuoroni oli toisena ja henk koht kisan jännitys oli pientä siihen verrattuna kun menin heittopaikalle, koska edellisen joukkueen miehistä toinen oli tempaissut 51m ja heidän yhteistulos oli reilut 151m.

Ensimmäinen heitto meni 45-46m kieppeille ja olin helpottunut onnistuneesta suorituksesta. Toiseen heittoon kaikki paukut ja tuloksena oma ennätys 47,25m eli vajaat 7m parannusta edellisestä edelliseen ennätykseen ja vielä metri lisää päivän aiempaan ennätyksen. Viimeinen heitto menikin sitten ihan harakoille ulos sektorista.

Viimeisen heittäjän aikana vielä jännitimme miten käy, mutta kun heitto kantoi 25m tietämille niin tiesimme, että voitimme, koska olimme suorittaneet omaa laskentaa omista heittäjistä ja siitäkös riemu repesi.

Lopulta virallinen tuloksemme oli 154,80m, joten voitimme mestaruuden reilun 3 metrin turvi.

 Voittajien on helppo hymyillä kuuluu vanhan kansan sanonta ja näyttä pitävän paikkaansa. Mestarit mallia 2014. Muut heittäjät ovatkin sitten HC luokan tekijöitä allekirjoittaneeseen verrattuna.

Voittajat palkintojen jaon jälkeen. Allekirjoittanut sai säilytykseen joukkueen sikahienon diplomin/kunniakirjan ja pokaalin .

Kisan jälkeen kävi ilmi, että on joku juttu jossain mihin meidät (suomalaiset, eli yht 7) on kutsuttu ja missä olisi hyvä käydä ennen kotiin lähtöä. No eikun töppöstä toisen eteen ja etenemään.

Matkalla tuntemattomaan ja edessä isohko aukea/tori/vaimikälie Pitkärannan kaupungissa. 

Tämän näköiseen taloon meidät sitten vietiin ja tovin odotetuamme menimme kolmanteen kerrokseen koko porukka.

Saavuimme huoneeseen jossa iso ovaali palaveripöytää muistuttava pöytä. Teetä ja naposteltavaa oli tarjolla ja istuunnuimme odottamaan mitä tapahtuisi. Hetken kuluttua kävi ilmi, että olimme Pitkärannan kaupungintalolla ja paikalle tuli kaupunginjohtaja sekä jonkun sortin vara/kakkosjohtaja sekä pari muuta "ylempää" toimihenkilöä. No siellä menikin sitten tunti kun tulkin välityksellä kävimme läpi miten hienoa on kuin tämmöisiä kisoja järjestetään ja suomalaisia mukana jne jne.

 

Kuvaa pöydän äärestä.

 

Kuvaa kaupungintalon portailta eli aiemmin näkynyt aukea/tori.

Tämän jälkeen alkoikin kotimatka mikä sujui kaikinpuolin erittäin hyvin tulleja myöten eli joutuisasti päästiin kotia. Kotona olikin sitten kiva päästä syömään kun päivän saldo oli pari proteiinipatukkaa, useampi litra limppaa sekä sipsejä ja laktritsia.

Kiitokset kaikille reissuun osallistuneille, kaikinpuolin onnistunut ja erittäin mukava matka. 

Ensi vuonna uudestaan ja sitten paukkuukin jo aivan uudet metriluvut :)

- Allekirjoittanut / Tallimies / Joni

Linkkivinkki: Suomen Perinneurheiluliitto

Hevosilla viiraa

Liekö eilinen sade vai mikä, mutta hevosilla oli illalla ihan omat sempalot meneillään. No eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun ei ole kerennyt liikuttaa :)

Usva ja Vallu

Neiti tuulispään kanssa pyörähdettiin kentällä, kiitos Jennille kaikesta avusta :) Usva sai päällensä ajovarusteet ja ensimmäisen kerran ohjat. Pakko ruveta tekemään sen kanssa, kun täysi mahdottomuus saada yleensäkään ketään avuksi. Joten päätin, että aloitan sen ohjasajokoulutuksen yksin. Fiksua, mutta minkäs tekee. Onneksi Jenni sattui olemaan nyt paikalla. Eli ensimmäistä kertaa Usvalla oli suitsien lisäksi ajo-ohjat ja eihän tuo kovin kummissaan ollut. Pari kertaa kun ollaan liinassa menty ympyrällä, näytti olevan ihan sama meno ohjien kanssa. Usva osaa jo äänellä annetuista käskyistä käynti ja seis. Koska teen tätä varsan pilaamisoperaatiota yksin, on pakko opettaa sille ääniavut. Usva ei vielä ymmärtänyt, kun yritin siirtyä sen taakse, kerran sain käännettyä ympyrällä toiseen suuntaan, mutta siitä se lähtee. 

Usva vaikuttaa hieman rauhallisemmalta kuin äitinsä, joten näytti siltä, että kentällä oltiin laiskoja kuin reippaita. Katsellaan nyt miten homma tästä suttaantuu :) Jennin kanssa testattiin myös mitä mieltä Usva on vesiletkusta ja Usvan mielestä se oli vähän pelottava. Vähän laskettiin vettä jaloilla ja kylkeen, siitä sekin homma vielä lähtee. Ihana Usva!

Vallu kävi pienen hetken viilentymässä sisällä ja sen jälkeen kastelin koko ponimuksen viileällä vedellä. Vallu nautti viilennysoperaatiosta silminnähden. Toki vähän piti leipääkin syödä ja öljyä levitellä. Tänä kesänä ötököitä ollut suhteellisen vähän, koska Vallullakin vain rinnassa vähän rupea. Meidän pappahan se tempaisi laitumella Poudan tapaan ensimmäiseen multaläjään. Hienosti menee papparainen ympäri, kun vähän vauhtia ottaa. Vallu on mielestäni nyt aika hyvässä kunnossa, huolimatta, että on lähes täyseläkkeellä, sekä on ollut ilman väkirehuja yli vuoden päivät. Hyvä heinä / laidun ja kunnon kivennäinen, niin sillä mennään. Mielenkiinnolla odotan, miten pysyy kunnossa ensi talvena.

Pouta kentällä

Miesväki lähti mökille yöksi, joten sain jäädä YKSIN kotiin, ihan luksusta. Olin koko alkuillan tosi väsynyt, mutta päätin hyödyntää oman ajan ja lähteä rauhassa ratsastamaan. Pouta oli erittäin miellyttävä tänään ja ilmanalakin oli sopiva ratsastamiseen klo 20. Täytyykin siirtyä täysin iltaratsasteluun, jos ratsukin on sitä mieltä. Liekö sukuvika, ettei Pouta veljensä tapaan pidä aamu-urheilusta. Tänään päätin jo aiemmin, että harjoitellaan väistöjä, kun ei olla tehty niitä kunnolla vähään aikaan. Otin varalta kouluraipan käteen ja mitäänhän sillä ei tarvinnut tehdä, riitti kun oli matkassa mukana.

Pouta kuunteli koko ajan ohjeita ja itselläkin tuntui ratsastus tänään sujuvan. Puoli tuntinen vierähti kentällä ja se oli ihan riittävästi, neitokin hikosi siinä ajassa. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja Pouta sai taas kunnon pesut. Tarhaan palattuaan ensimmäiseksi Pouta kellisti hoikistuneen ruhonsa kunnon mullikkoon ja sai aikaan joukkopiehtaroinnin. Voi, voi näitä poneja...

Yhtenä iltana kalassa Ruskeakosken voimalaitoksella.

Pouta maastossa

Viime yö meni mökillä ja aamulla hyvissä ajoin pikkupoikien kanssa palauduttiin kotiin. Kohta pitää töihin lähteä, joten ajattelin heti mökiltä tulon jälkeen kipaista Poudan kanssa maastossa. Kentällä ei yksinkertaisesti jaksa mennä kun aurinko paahtaa siihen suoraan. 

Tasan tunnin lenkki ja matkaa kertyi n. 9,5 kilometriä. Matkalla nähtiin kyykäärme, jonka päältä meinattiin vahingossa ratsastaa, sekä yksi marjastaja, joka meinasi säikähtää meitä keskellä metsää. Pouta oli aika tahmea, mikä näillä lämpötiloilla on ymmärrettävää. Pouta on siinä suhteessa kuin omistajansa, että ei pidä laisinkaan lämpimästä. Laukattiin mennen tullen, vähän ravattiin, lähinnä vain käveltiin. 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja pesin taas Poudan kunnolla, kun hikosi niin paljon. Pientä hieronnan tarvetta tuntuisi olevan, hieman oikea kylki on jäykkä ja Tallimies valitteli samaa kengityksen yhteydessä, että oikea takanen oli hankala, taitaa olla jotain jumeja.

Tarhassa hepat saivat öljyä niskaan ja avasin talvitarhaan pätkän, että pääsee hepat sinnekin syömään. Tältä vuodelta jäi talvitarhan kynnöt kaikenmaailman konerikkojen vuoksi. Mutta jospa se siitä, kun onhan se joka vuosi kynnetty, niin ei kai tuosta nyt vahinkoa tule, jos jääp yhtenä vuotena välistä. Tällä hetkellä hepat ruokailee innoissaan siellä ja Usva ja Sirius vetää siellä omia juoksukisojaan. Tällä hetkellä hevosten laidun ja metsät ovat yhteensä n. 6 hehtaaria, joten eiköhän nuo mahdu siellä temmeltämään :)